Lazar Kaganovitš

Lazar Moisejevitš Kaganovitš (, 20. marraskuuta 1893 Habnoje, Kiovan alue – 22. heinäkuuta 1991) liittyi bolševikkeihin vuonna 1911 ja pidätettiin 1915. Lokakuun vallankumouksen aikana Lazar oli kapinan johtajana Homelissa. Puolueen keskuskomitean jäsen hänestä tuli vuonna 1918]. Toimittuaan eri tehtävissä, muun muassa Ukrainainn kommunistisen puolueen keskuskomitean ensimmäisenä sihteerinä 1925–1928, hän kuului vuodesta 1930 lähtien Moskovan puoluejärjestön johtoon. Ensimmäisen Ukrainan pääsihteeriyden aikanaan hän auttoi Nikita Hruštšov uran nousuun.

Kaganovitš syntyi juutalaiseenperheeseenperheeseen Ukrainasenssa vuonna 1893. Kun hän opiskeli itsenäisesti hän omaksui ateisti maailmankatsomuksen. Hän toimi suutarina ennen vallankumousta. Vuonna 1915 hänet pidätettiin ja karkotettiin takaisin kotiinsa.

Vuonna 1918 hän oli puolueen propaganda komissaarina. Vuosina 1920–1922 Lazar johti bolševiikkejä Turkmenistankapinaaissa jossa hän oli kukistamassa muslimi.

Nikita Hruštšovin mukaan Kaganovitšia pidettiin Neuvostoliiton parhaana hallintomiehenä. Hänen toimintansa kukoistavinta aikaa oli Moskovan rakennustyön vuosikymmen eli 1930-luku, ja Moskovan metron valmistuminen kruunasi hänen työnsä; hänen johdollaan rakennettu maanalainen kantoi monia vuosia hänen nimeään. Puoluevalvontatoimikunnan puheenjohtajana välttyi Kaganovitš joutumasta puhdistuksien uhriksi, maatalouden kollektivisoinninanan aikaan hänet itsensä lähetettiin Ukrainaan ja Siperia kulakkienen kimppuun. On arvioitu, että vuosina 1932–1933 ukrainalaisiin kohdistuneessa hyökkäyksessä kuoli noin 7–10 miljoonaa ihmistä. Suurin osa heistä kuoli nälkään jota kutsutaan ukrainalaisten holokaustiksi tai Holodomoriksiiksi. Häntä ja hänen puoluetoveriaan Vjatšeslav Molotovia pidetään Ukrainan nälänhädän pääarkkitehteina.

Vuonna 1947 Kaganovitš korvasi Hruštšovin Ukrainan ensimmäisenä sihteerinä, ja kuutta vuotta myöhemmin, Stalinin kuoleman jälkeen saatu ensimmäisen varapääministerin virka oli hänen viimeisimpiään Kremlissä, kunnes hänet destalinisoimisen myötä vuonna 1957 erotettiin keskuskomitean puhemiehistöstä 'puolueenvastaisen ryhmän toimintaan osallistumisesta'.

Kaganovitš sai jatkaa Sverdlovskissa sementtitehtaan johtajana, ja Leonid Brežnevin aikaan siirtyneessä Neuvostoliitossa hän muiden aikansa entisten valtiomiesten tapaan eli eläkepäivänsä tavallisen neuvostokansan parissa. Kaganovitšin kotiapulainen on maininnut hänen loppusanoikseen 'Tämä on katastrofi!', hänen katsoessaan televisiosta Mihail Gorbatšovinin ja Boris Jeltsin kahdenkeskistä väittelyä, jonka jälkeen hän kuoli. Seuraavana kuussa Neuvostoliitossa tapahtui epäonnistunut vallankaappausyritys, joka johti maan hajoamiseen.

Mihail Kaganovitš, Lazarin veli, oli myös merkittävä neuvostoliittolainen poliitikko.

Aiheesta muualla

• Ihmiset: Lazar Kaganovitš