Legitimiteetti

Legitimiteetti liitetään usein poliittisen järjestelmän tai muun yhteiskunnallisen instituution toimintaan. Yksinkertaisimmillaan legitimiteetti tarkoittaa järjestelmän hyväksymisenarvoisuutta kansalaisten silmissä. Legitiimi järjestelmä ei perustu pakkoon, vaan kansalaisten velvollisuudentuntoon järjestelmää ja sen sääntöjä kohtaan.

Legitimiteetti voidaan nähdä kansalaisten tosiasiallisena hyväksyntänä järjestelmää kohtaan. Tällöin voidaan puhua empiirisestä legitimiteettikäsityksestä. Mm. Max Weberin ja Niklas Luhmannin legitimiteettikäsitykset pohjautuvat empiiriseen näkemykseen legitimiteetistä. Legitimiteetti voidaan nähdä myös normatiivisesta näkökulmasta. Tällöin järjestelmän legitimiteetti edellyttää järjestelmän laillisuutta, eli legaalisuutta: lainmukainen järjestelmä on legitiimi. Näkökulmaa ovat edustaneet mm. Jean-Jacques Rousseau, Immanuel Kant ja Jürgen Habermas.

Välittävän kannan mukaan legitimiteetti edellyttää sekä tosiasiallista hyväksyntää että normatiivista lainmukaisuutta.

Kirjallisuutta

• Eriksson, Lars D.: Encyclopedia Iuridica Fennica (EIF) VII. Legitimiteetti. Jyväskylä 1999 p. 438–443.