Lehtivihreäksi voidaan myös kutsua kasvisolujen viherhiukkasia eli kloroplasteja, jotka ovat niitä soluorganellejann, jotka vastaavat itse yhteyttämisestä. Näitä viherhiukkasia on runsaasti lähestulkoon kaikissa kasvin maanpäällisissä osissa, ja ne ovat lähinnä vastuussa kasvien vihreästä väristä. Klorofyllimolekyylit, esimerkiksi p680, absorboivat hyvin valo sinisiä ja punaisia aallonpituuksia, mutta huonosti vihreitä, joita ne sen sijaan heijastavat ja siksi ne näkyvätkin vihreinä.
Lehtivihreän rakenteen selvitti saksalainen Nobel-kemisti Richard Willstätter.
Lehtivihreää eli klorofylliä ja klorofylliiniä käytetään myös elintarvikkeiden lisäaineenallalla E-koodi E 140. Myös näiden johdannaisia, klorofyllikuparikomplekseja ja klorofylliinikuparikomplekseja, käytetään elintarvikkeiden lisäaineena E-koodilla E 141.


