Leivinuuni

Leivinuuni on kivistä, nykyisin myös tiilistä tai vuolukivestä muurattu suurikokoinen tulisija. Karjalankannaksella tunnettiin myös pelkästä savilaastista muottiin isketyt leivinuunit. Leivinuni varaa puun polttamisessa syntyvää lämpöä tehokkaasti ja luovuttaa sitä hiljalleen muutaman päivän ajan riippuen uunin ja ympäristön lämpötilasta. Leivinuunia on käytetty leipomiseen, ruoanlaittoon ja tuvan tai koko asunnon lämmittämiseen. Leivinuunin tulipesä on verraten suuri. Siinä voidaan polttaa uunin koosta riippuen pitkiä, 70-100 cm:n mittaisia puita. Ennen muurattujen savuhormien keksimistä uunin pesä oli paljon nykyistä laajempi ja korkeampi.

Suomalainen ruokakulttuuri on monin tavoin kehittynyt juuri uunin ympärille. Suurissa leivinuuneissa on paistettu kovassa alkulämmössä karjalanpiirakat ja savolaistyyppiset rieskat, hieman miedommassa lämmössä leivät, pullat, piiraat ja kukottt eli kurniekat sekä lopulta haudutettu juurekset, lihat ja puuro kypsiksi. Uunin kokoa on joskus määritelty sen perusteella, kuinka monta rukiista leipää siinä sopi kerralla paistamaan (esim. 'seitsemän leivän uuni').