Leopardi

Tuntomerkit

Leopardin ruumiinpituus on 1,05-1,9 metriä ja häntä on 0,60-1,10 metrin pituinen. Hartiakorkeus on 57-70 senttiä. Naaraat painavat 28-60 kiloa ja noin puolet suuremmat urokset urokset painavat 35-80 kiloa, joskus enemmänkin. Sukupuolet ovat muuten samannäköisiä. Ylävillä alueilla elävät leopardit ovat kookkaampia kuin alavien maiden yksilöt. Leopardi on Panthera-suvun lajeista pienin ja se on myös niitä hoikempi, mutta selvästi rotevampi kuin gepardi. Juuri tällainen peruskissan rakenne on tehnyt leopardista niin sopeutuvaisen elinympäristön ja ravinnon suhteen. Turkki on täynnä mustia, ruusukkeisia täpliä. Turkin pohjaväri vaihtelee vaaleankeltaisesta ja harmahtavasta punaruskeaan ja täysin mustaan. Väritys vaihtelee leopardin asuinpaikan mukaan ja metsissä elävien leopardien turkki on tummempi kuin kuivilla savanneilla elävien. Jokaisella leopardilla on erilaiset täplät. Hännän juuren rengas- tai täystäplät ovat pitkänomaisia ja muuuttuvat hännänpäätä kohden epäsäännollisiksi täystäpliksi. Hännänpää on alapuolelta valkoinen. Leopardi pitää hännänpätään hiukan pystyssä ja ilmeisesti se käyttää sitä ainakin näkömerkkinä pennuilleen. raajojen sisäpuolelta täplät ovat joko yksinkertaisia tai kaksoistäpliä. Korvien ulkopinnat ovat mustanharmaat, ja niiden kärjissä on suuret valkeat täplät.

Levinneisyys ja elinympäristö

Ennen ihmisen aiheuttamia muutoksia leopardit olivat levinneet kaikkialle Afrikkaan Saharassaa lukuun ottamatta, ja laajoille alueille Aasia aavikoita, Keski-Aasian aroja, Himalajan ylärinteitä ja Siperian itäisintä osaa lukuun ottamatta. Nykyäänkin leopardeja elää laajoilla alueilla Saharan eteläpuolisessa Afrikassa lukuun ottamatta Etelä-Afrikan keskisiä osia. Pohjois-Afrikassa niitä on nykyään vain Atlasvuorilla ja Egyptillan vuoristoseuduilla. Lähi-Idässä ja Keski-Aasiassa leopardeja elää hajanaisina kantoina Arabian niemimaa, Turkissa, Kaukasuksellaissaissa, Turkmenistan, Uzbekistanissa, Iranissaissa, Afganistan ja Tadžikistanissa. Runsaammat ja yhtenäisemmät elinpaikat ovat Etelä- ja Kaakkois-Aasialtassa, sekä Kiinassa. Borneo ja Sumatralta leopardit ovat aina puuttuneet. Pohjoisimmat elinpaikat ovat Koreanssa ja Venäjä Kaukoidässä. Leopardit ovat ilmeisesti kadonneet täysin Sansibarista, Libyasta ja eräiltä muilta alueilta .

Leopardin levinneisyys. Punainen tarkoittaa entistä levinneisyyttä, keltainen epävarmaa, vaaleanvihreä hajanaista ja tummanvihreä vahvinta ja yhtenäisintä elinaluetta

Elinympäristö

Leopardeja elää hyvin vaihtelevissä elinympäristöissä ja se on puuman ohella kissaeläimistä mukautuvin elinpiirinsä suhteen. Leopardeja elää puoliaavikoilla, sademetsissä, vuoristoissa, pensastoissa, savanneilla, ruohoaroilla ja Itä-Siperian lumisissa metsissä. Parasta elinaluetta on melko runsaspuustoinen alue, jossa on paljon piiloutumismahdollisuuksia, mutta sitä voi tavata myös täysin avoimilla savanneilla. Vuoristossa leopardi tulee hyvin toimeen vielä 3000 metrin korkeudessa, mutta muutamia yksilöitä on tavattu jopa 4600 metrin korkeudessa. Vuonna 1926 eräs leopardi löydettiin jäätyneenä yli 5600 metrin korkeudesta Kilimanjarossan rinteiltä läheltä ikijäätä. Leopardi ei karta asutustakaan ja ne ovat sopeutuneet elämään myös kaupungeissa. Kaupunkilaisleopardeja elää muun muassa Nairobi, jossa ne etsivät ruokaa roskasäiliöistä ja ryöstävät kanaloita ja syövät kulkukoiria.

Lisääntyminen

Leopardin pentu

Leopardit lisääntyvät trooppisilla alueilla ympäri vuoden, mutta alueilla, joilla vuodenaikojen vaihtelu on suurempaa, lisääntyminen on kausittaista ja parittelukausi ajoittuu seudun kevättä edeltäviin kuukausiin. Naaraan kiima kestää muutaman päivän, jolloin se laskee maahan erityistä uroksia houkuttelevaa virtsaa ja houkuttelee niitä myös äänen avulla. Naaraalle tulee usein useita kosijoita, jolloin urokset tappelevat keskenään ja mouruavat matalalla ja voimakkaalla äänellä. Voittaja pysyy naaraan luona koko kiimakauden ajan ja parittelee sen kanssa useita kertoja.

Tämän jälkeen uroksen ja naaraan tiet erkanevat ja naaras huolehtii pennuista yksin. Naaraan kantoaika kestää 3-3,5 kuukautta ja naaras synnyttää tavallisesti 2-4 pentua, korkeintaan 6. Pennut painavat syntyessään runsaan kilon ja ovat sokeita. Pentujen silmät avautuvat kymmenessä päivässä. Pentukuolleisuus on suuri ja yleensä pentuja on muutaman päivän päästä enää 1-2. Emo imettää pentujaan kolmen kuukauden ajan. Sen jälkeen ne alkavat syödä emon tuomaa saalista ja opetella itsekin saalistustaitoja. Pennut jättävät emonsa noin 18 kuukauden ikäisinä ja ne etsivät pian oman elinpiirinsä. Leopardi tulee sukukypsäksi noin kolmevuotiaana.

Ravinto

Leopardi syö kaikkea pienistä kovakuoriaisista gnu-antilooppeihin. Mieluisinta salista ovat pienehköt tai keskikokoiset saaliseläimet kuten apinat, gasellit, antiloopit, peurat ja muut sorkkaeläimet. Saaliiksi kelpaavat myös linnut, käärmeet, piikkisiat ja pienet jyrsijät, satunnaisesti kalat, sammakkoeläimet ja hedelmät. Saalis riippuu paljolti metsästysmaista ja yksilöllisistä eroista. Ruohonsyöjät ovat suosiossa ruohotasangoilla, kädelliset ja jyrsijät metsässä. Tavallisesti leopardi hiipii lähes äänettömästi ja kärsivällisesti saaliin perässä ja hyökkää sitten yllättäen tappaen saaliinsa puremalla sitä niskaan. Ahnaita kuokkavieraita, kuten hyeenoita, välttääkseen se raahaa usein uhrinsa puuhun ja asettaa sen korkealle oksanhankaan.

Musta pantteri

Musta pantteri on leopardin mustaturkkinen muunnos. Niitä tavataan Aasian sademetsissä ja Paikoin Itä-Afrikan vuorilla. Mustan leopardin väri sopii hyvin hämärään sademetsään, sillä se on hyvä naamiointikeino. Sen sijaan vaaleankeltaiset, täplikkäät yksilöt sulautuvat parhaiten ympäristöön. Mustan muunnoksen aiheuttaa vain yksi geeni ja usein samassa pentueessa on sekä täplikkäitä että mustaturkkisia yksilöitä. Musta pantteri ei ole aivan tasaisen musta, vaan sopivassa valaistuksessa turkista erottuvat myös täpläkuvion ääriviivat. .