Ura ennen lokakuun vallankumousta (1879–1917)
Trotski syntyi juutalaiseen perheeseen etelä-Venäjällä, nykyisessä Ukrainassa 26. lokakuuta (9. marraskuuta) 1879. Hänen isänsä oli varakas venäjänjuutalainen maanviljelijä. Perhe ei ollut kovin uskovaista joten Bronsteinit puhuivat kotona venäjää ja ukrainaainin jiddiš sijaista. Itse Lev Trotski puhui seitsemää eri kieltä: venäjää, ukrainaa, hepreaa,saksaa, englantia,ranskaa ja espanjaa.
Lähdettyään setänsä luo kouluun Odessaan hän tutustui vallankumouksellisiin piireihin ja oli perustamassa Etelä-Venäjän työläisliittoa 1897 sekä marxilaista Venäjän sosiaalidemokraattista työväenpuoluetta 1898. Trotski pidätettiin poliittisen toimintansa vuoksi 1898 ja karkotettiin Siperiaan. Vuonna 1902 hän pakeni karkotuspaikastaan ulkomaille jättäen jälkeensä vaimonsa ja kaksi lastaan ja otti salanimen eli pseudonyymin Trotski, jolla hänet sittemmin opittiin tuntemaan.
Länsi-Euroopassa ollessaan Trotski toimitti Iskra-sanomalehteä yhdessä Leninin kanssa, mutta asettui toisessa puoluekokouksessa 1903 menševikkien puolelle. Samoihin aikoihin hän meni naimisiin Natalia Sedovan kanssa. Pari sai myöhemmin kaksi poikaa.
Vuonna 1905 Trotski palasi Venäjälle ja otti osaa vuoden 1905 vallankumoukseen. Hänet valittiin joulukuussa 1905 Pietarin työläisten neuvoston johtoon, mutta pidätettiin pian ja karkotettiin uudelleen Siperiaan tammikuussa 1907. Trotski pakeni uudelleen ulkomaille vielä samana vuonna ja toimi maanpaossa Wienissä erilaisten vallankumouksellisten lehtien toimituksessa, jossa hänet huomattiin etenkin Balkannin sotia koskevan raportointinsa ansiosta. Tänä aikana hän myös kehitteli jatkuvan vallankumouksen teoriansa, jonka keskeisenä ajatuksena oli se, että tsaari vastainen demokraattinen vallankumous voisi työväenluokan johdolla jatkua sosialistisena vallankumouksena. Hän vastusti ensimmäistä maailmansotaaissaissa, mistä syystä hänet karkotettiin maasta toiseen. Helmikuun vallankumouksen syttyessä Venäjällä hän oli New York Yhdysvalloissa.
Toiminta Neuvostoliitossa ja valtataistelu Stalinin kanssa (1917–1929)
Venäjän sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen jakauduttua kahtia Trotski lukeutui pitkään Leniniä vastustavien menševikkien puolelle. Kun tsaari luopui vallasta helmikuun vallankumouksen seurauksena 1917, Trotski palasi Venäjälle ja siirtyi pian bolševikkien riveihin. Bolševikkipuolueessa Trotski nousi nopeasti puoluejohtoon, ja lokakuun vallankumouksen jälkeen hänestä tehtiin uuden hallituksen sotilas- ja laivastoasiain kansankomissaari (puolustusministeriä vastaava tehtävä). Tässä tehtävässä hän oli keskeisesti luomassa Puna-armeijaa ja vaikuttamassa bolševikkien voittoon vallankumousta seuranneessa sisällisodassa. Hän oli osaltaan vastuussa myös monista teloituksista, Kronstadtin kapinan kukistamisesta ja bolševikkien vastaisen kritiikin väkivaltaisesta tukahduttamisesta.
Leninin kuoltua vuonna 1924 Trotskia pidettiin yleisesti hänen vahvimpana seuraajaehdokkaanaan Neuvostoliiton johtoon. Stalin ja keskuskomitean enemmistö onnistui kuitenkin syrjäyttämään Trotskin puoluejohdosta. Trotskin ja Stalinin välillä oli merkittäviä ideologisia erimielisyyksiä: Trotski kannatti Leninin maailmanvallankumous-teoriaa, jonka mukaan kommunistista vallankumousta oli pyrittävä levittämään erityisesti Eurooppaan, mutta Stalin ja hänen kannattajansa ajoivat 'sosialismia yhdessä maassa' -periaatetta, jonka mukaan maailmanvallankumouksen opista oli luovuttava ja keskityttävä kommunismin rakentamiseen Neuvostoliitossa. Trotski erotettiin tehtävistään NKP:ssä ja Kominternissa 1927 ja karkotettiin ensin Alma-Ataanan Kazakstaniin 31. tammikuuta 1928 ja lopullisesti Neuvostoliitosta helmikuussa 1929. Trotski ja hänen kannattajansa toimivat Stalinin vastaisena ryhmänä Kominternin ja siihen kuuluvien puolueiden sisällä, mutta Kominternin erotettua trotskilaiset yksi toisensa jälkeen nämä perustivat lopulta oman Neljännen internationaalinsa 1938.
Maanpakolaisuus (1929–1940)
Maastakarkotuksen jälkeen Trotski eli maanpaossa aluksi turkkilaisella Prinkipoian saarella lähellä Istanbul, sillä kaupungissa asui paljon valkoisia venäläisiä jotka olivat vaaraksi hänelle. 18. helmikuuta 1929 Trotski anoi poliittista turvapaikkaa Ranskasta ja Saksasta. Hänen Turkista saamansa oleskelulupa umpeutui 1. toukokuuta 1929.
21. helmikuuta Ranskan hallitus ei antanut Trotskin tulla maahan. 11. huhtikuuta 1929 Saksa ei myöntänyt Trotskille turvapaikkaa. 25. heinäkuuta 1933 Ranskan pääministeri Édouard Daladiersta antoi Trotskille turvapaikan Ranska ja hän saapui Marseille'n. Trotski asui aluksi Royanissaissa ja Barbizon, eikä saanut lupaa matkustaa Pariisiin.
Vuonna 1935 Trotskin oleskelupa umpeutui. Hän sai turvapaikan Norjansta silloisen oikeusministerin Trygve Lie kutsulla. Trotski asui taidemaalari Konrad Knudsenin kotona Oslon lähellä. Vuonna 1937 Norja määräsi Neuvostoliiton painostamana Trotskin kotiarestiin.
Neuvostoliittolaisten virkamiesten kanssa käytyjen pitkien neuvotteluiden jälkeen Lie määräsi Trotskin muuttamaan Norjasta Meksikoon. Meksikon presidentti Lázaro Cárdenasin otti Trotskin vastaan Veracruz satamakaupungissa. Hänelle oli järjestetty erikoisjuna Mexico Cityyn. Meksikossa Trotski asui muun muassa taidemaalari Diego Riveran luona. Maanpakoaikanaan hän kirjoitti runsaasti kritiikkiä Neuvostoliiton tilasta ja Stalinin toiminnasta määritellen Neuvostoliiton 'byrokraattisesti vääristyneeksi työläisvaltioksi' ja ennusti, että Stalinin johtama byrokratia tulisi palauttamaan kapitalismin Venäjälle.
20. elokuuta 1940 Neuvostoliiton tiedustelupalvelun lähettämä agentti Ramón Mercader löi jäähakulla päähän Trotskia tämän Meksikon asunnossa Coyoacánnin kaupungissa (nykyään México lähiö). Trotski kuoli saamiinsa vammoihin seuraavana päivänä.
Jälkimaine
Trotskin asunnosta on tehty kotimuseo ja hänet on haudattu sen pihalle. Joulukuuhun 1991 mennessä Neuvostoliiton poliittinen johto ei puhdistanut Trotskin mainetta, vaikka glasnostin aikana suurin osa vainojen aikana surmatuista vanhoista bolševikkijohtajista rehabilitoitiin. Trotskin ajatukset ja kirjoitukset ovat innoittaneet poliittisia liikkeitä, jotka ovat nykyäänkin aktiivisia, mistä esimerkkinä trotskilaisuus.
Triviaa
George Orwellin toisen maailmansodan aikana kirjoittamassa, Venäjän vallankumousta satirisoivassa romaanissa 'Eläinten vallankumous' (, 1945) esiintyvät siat Napoleon ja Lumipallo (Snowball) jotka taistelevat vallasta. Napoleonin esikuva on Stalin ja Lumipallon Trotski. Myös Orwellin romaanissa Vuonna 1984 (1949) molemmat ovat esillä: romaanin Isoveljellä on Stalinin tunnuspiirteet, ja Puolueen pettäneellä harhaoppisella Emmanuel Goldsteinilla Trotskin (Goldsteinia kuvataan 'pukinpartaiseksi juutalaiseksi').
Aiheesta muualla


