Ligne claire

Ligne claire eli selkeä viiva on sarjakuvan piirrostyyli, jonka ensimmäisenä edustajana pidetään Hergéä, Tintin luojaa. Termin keksi Jooste Swarte vuonna 1977. Tyylissä viiva on selkeä ja paksuudeltaan sama. Varjostusta joko ei käytetä ollenkaan tai vain hyvin vähän. Värit ovat kirkkaita. Vaikka taustat ovat realistisia, hahmot voivat olla tyyliteltyjä tai humoristisia.

Hergé piirsi aluksi amerikkalaisia 1920-1930-luvun sanomalehtisarjakuvia muistuttavalla tavalla, kunnes hänen tyylinsä kehittyi toisen maailmansodan jälkeen ligne claireksi. Viivan lisäksi myös tarinoiden juonet olivat suoraviivaisen selkeitä.

Suuri osa 'Brysselin koulukuntaa' alkoi käyttää tätä tyyliä, kuten Edgar P. Jacobs, Bob De Moor, Roger Leloup ja Jacques Martin, joista monet myös tekivät töitä Tintin-lehdelle.

Ligne claire oli huipussaan 1950-luvulla, mutta sen vaikutus alkoi heiketä seuraavalla vuosikymmenellä ja monet uuden sukupolven sarjakuvantekijät pitivät sitä vanhanaikaisena.

1970-luvun lopulla se tuli kuitenkin jälleen muotiin, suurelta osin hollantilaisten piirtäjien Joost Swarten ja Theo van den Boogartnin sekä ranskalaisen Jacques Tardi ansiosta.

Nykyään ligne claire on usein itseironista. Van den Boogart käyttää selkeää tyyliä vastakohtana hahmojensa moraalittomuudelle. Tardi taasen loi sillä Adèle-sarjaansa nostalgisen tunnelman, jolle juoni luo kontrastin.

Ligne claire ei ole rajoittunut ranskalaisbelgialaisiin sarjakuviin. Brittiläinen Martin Handford ja amerikkalainen Geof Darrow ovat myös tätä tyyliä käyttäneet.

Ligne claire

Esimerkkejä ligne claire -sarjakuvista