Liikennepolitiikka

Liikennepolitiikalla tarkoitetaan eri tahojen toimenpiteitä, joilla pyritään huolehtimaan liikennepalvelujen tuottamisesta ja hankinnasta tai vaikuttamaan niihin.

Käytännössä sillä tarkoitetaan julkisen vallan keinoja ja toimenpiteitä, jotka koskevat muun muassa liikenneverkkojen rakentamista, niiden kunnossapitoa ja käyttöä, liikennevälineitä ja niiden käyttöä, liikennekäyttäytymistä, liikenteeseen kohdistuvia tariffeja, maksuja ja erityisverotusta, sekä kuljetusyrityksiä ja laitoksia.

Autoilu kaupungeissa

Useimmissa Suomen kaupungeissa autoilu on pääliikennemuoto. Pääkaupunkiseudulla, Tampereella ja Turussa joukkoliikennettä kehitetään vastaamaan kaikkien kaupunkilaisten tarpeita. Tällä pyritään vähentämään liiallisen yksityisautoilun aiheuttamia ongelmia kuten ruuhkia ja saasteita. Muissa kaupungeissa joukkoliikenne on mitoitettu vain pakkokäyttäjien (koululaisten, vähävaraisten, vanhusten ja ajokortittomien) tarpeisiin. Tämä näkyy myös matkustajamäärissä, jotka ovat alhaisia.

Autoilun tekeminen pääliikennemuodoksi yli 100 000 asukkaan kaupunkiseuduilla vaatii seuraavia toimenpiteitä:

• Varataan 25-30% rakennetusta alueesta pysäköintiin
• Toteutetaan autoilua suosivat liikennejärjestelyt kuten liikennevalot ja liikenneympyrät
• Siirretään muu liikenne autoilun tieltä tai lakkautetaan se
• Toteutetaan moottoriväyliä, joilla autoliikenne on etuoikeutettu (kehätiet, moottoritiet)
• Keskitetään päivittäistavarakauppa ihmisten läheltä automarketteihin

Ilman näitä toimenpiteitä autoilusta tulee ruuhkaista ja se ei todennäköisesti saa kävelijöitä, pyöräilijöitä ja joukkoliikenteen käyttäjiä vaihtamaan kulkumuotoa.

Näkemyksiä puolesta ja vastaan

Psykologisia näkökulmia

• monet ihmiset pitävät autolla ajamisesta ja kulkemisen hallinnasta
• auto tarjoaa tunteen vapaudesta
• henkilöautossa ei tarvitse joutua kosketuksiin vieraiden ihmisten kanssa
• oma auto koetaan 'omana alueena', 'talo pyörien päällä'
• autossa ihmiset eivät pääse käyttämään lajille tyypillistä elekieltä, minkä vuoksi ihmisten keskinäinen kanssakäyminen muuttuu tavanomaisesta. Näin yleensä rauhallisestakin ihmisestä saattaa yllättävissä tilanteissa auton ratin takana tulla epätavallisen aggressiivinen.

Sosiaalisia näkökulmia

• henkilöauton kalleuden takia siitä tuli merkki omistajansa hyvätuloisuudesta, menestyksen symboli
• autojen leviäminen laajojen ihmisjoukkojen käyttöön johti ihmisten massamuuttoon lähiöihin kauas työpaikoista
• kaupungit ja toiminnot suunnitellaan usein autonkäyttäjän näkökulmasta, joka aiheuttaa ongelmia autoa tai ajokorttia omistamattomille
• yhdyskuntarakenne hajautuu
• lähipalvelut katoavat
• joukkoliikenne vähenee

Kriminaalinäkökulmia

• henkilöauton luvaton käyttöönotto on yksi yleisimmistä omaisuusrikoksista, niitä pyritään ehkäisemään ajonestolaitteilla Ajonestolaitteiden yleistymisen tulee lopettamaan autojen luvattomat käyttöönotot lähes kokonaan. Poliisin ja vakuutusyhtiöiden mukaan Suomessa ei ole onnistuttu ohittamaan yhtäkään ajonestolaitetta. Ajonestolaite on pakollinen varuste vuosimallia 1997 uudemmissa autoissa, joten kymmenen vuoden kuluessa se tulee olemaan jokaisessa autossa.
• henkilöautoa käytetään usein muiden rikosten tekemiseen (saapumiseen rikospaikalle, varastettujen tavaroiden kuljettamiseen, rikospaikalta lähtemiseen ja rikoksen uhrin kuljettamiseen jne.)

Yhteiskunnallisia näkökulmia

• yhdyskuntarakenteen hajoaminen aiheuttaa tarpeetonta energiankulutusta
• autoilu on suuri syyllinen ilmastonmuutokseen
• saasteet, melu ja ruuhkat alentavat elämänlaatua
• autoväylien rakentaminen aiheuttaa suuria kustannuksia yhteiskunnalle
• autot ja niiden polttoaine joudutaan tuomaan ulkomailta, mikä huonontaa kauppatasetta
• öljy sijaitsee poliittisesti epävakailla alueilla ja sen määrä vähenee