Yleistä
Itä-Berliinin liikennevaloissa kuvattu pirteä ukkeli Ampelmännchen on saanut Saksassa legendaarisen maineen
Suomessa on liikennevaloasetuksessa määrätty, että liikennevaloja saa käyttää vain
teillä, joilla suurin sallittu nopeus on 70 km/h tai pienempi.
[Liikenne- ja viestintäministeriön asetus tieliikenteen liikennevaloista (15.11.2001/1012): 1. luku, 2§] Liikennevaloista varoitetaan tarvittaessa
liikennemerkillä numero 165. Sitä käytetään, jos liikennevaloja ei voi helposti havaita tarpeeksi kaukaa tai jos niiden sijainti on poikkeuksellinen tai jos valot ovat ensimmäiset lähestyttäessä tieosuutta tai aluetta, jolla on useammat liikennevalot.
[Liikenneministeriön päätös liikenteen ohjauslaitteista (16.3.1982/203): 2. luku, 14§]
Liikennevalot ovat myös liikenteen hallinnan apuväline, koska liikennevaloilla voidaan vaikuttaa esimerkiksi liikennemääriin ja tiellä liikkujien reitinvalintaan liikenneverkolla. Liikennevalojen rakentaminen vähentää onnettomuusriskiä 30 prosenttia.[ }}] Esimerkiksi eräässä hollantilaisessa kaupungissa on projektina poistaa kaupungista kaikki liikennevalot, ja niitä on vaihdettu esimerkiksi kiertoliittymiin. Seurauksena on ollut muun muassa liikennekuolemien vähentyminen.[
]| Lopetusmerkki = pois }}
[ }}] Kiertoliittymät vaativat kuitenkin paljon tilaa ja niiden rakentaminen on usein kallista. Kevyen liikenteen kannalta kiertoliittymät eivät myöskään ole aina liikennevaloja parempi vaihtoehto.
Valoille tehtäviä vuosittaisia kunnossapitotoimenpiteitä ovat normaalien tarkistusten lisäksi muun muassa hehkulamppujen vaihto (ei koske LED-opastimilla varustettuja liikennevaloja) ja opastimien linssien pesu.[ }}]
Historiaa
Liikenteenohjausta tarvittiin jo ennen autojen yleistymistä. Aluksi liikennepoliisit ohjasivat risteyksissä hevoskärryjä ja muita tiellä liikkujia. Ensimmäinen liikennevalojen tapainen järjestelmä asennettiin Lontooseen 1868 ennen autojen aikakautta.[ }}] Se oli kaasulla toimiva lyhty, jossa oli punainen ja vihreä valo samoin merkityksin kuin nykyäänkin. Laite oli käsikäyttöinen.
Tilanne paheni autojen ilmestyessä teille. 1910-luvulla Yhdysvalloissa syntyi useampia versioita liikennevaloista, joista monille ei kylläkään haettu patenttia. Osassa oli vain punainen ja vihreä valo, osassa luki 'stop' ja 'go'.[ }}] Paikallinen poliisi William L. Potts Michiganistain Detroit päätti tarttua ongelmaan ja kehittää jo käytössä olevista rautatien opastimista oman version tieliikenteelle. Yhtenä haasteena oli se, että junat liikkuvat vain suoria linjoja pitkin ja autot vastaavasti moniin suuntiin. Potts kuitenkin kokosi toimivat liikennevalot punaisesta, keltaisesta ja vihreästä rautatiellä käytetystä valosta sekä johdosta ja sähköisestä säätöjärjestelmästä. Se asennettiin Detroitiin vuonna 1920, ja vuoden kuluttua kaupungissa oli jo 15 liikennevaloa.
Samoihin aikoihin Clevelandissa Ohiossa keksijä Garrett Morgan mietti, miten miten liikennevirtoja voisi säädellä. Hän kehitti sähköisen ja automaattisen liikennevalojärjestelmän. Morganin liikennevalot näyttivät enemmän nykyään rautateiden risteyksissä sijaitsevilta semaforeilta kuin nykyisiltä liikennevaloilta. Vuonna 1918 haettiin ensimmäisille liikennevaloille patentti Yhdysvalloissa.
Suomeen ensimmäiset liikennevalot tulivat 1900-luvun puolivälissä. Helsinkiin asennettiin ensimmäiset valot Aleksanterinkadun ja Mikonkadun risteykseen. Suomen ensimmäiset liikennevalot otettiin käyttöön lokakuun 5. päivänä aamulla klo 6.00 vuonna 1951. Tapahtumaa todisti paikalla ollut poliisipatrulli Berggren - Levo.[ ] ja Tampereelle 1960 Itsenäisyydenkadun ja Tammelan puistokadun risteykseen.
Värit ja niiden merkitys
Autoliikennevalot Englannin Warringtonissa
Yleistä
Ajoneuvojen liikennevalo-opastin muodostuu kolmesta opastinyksiköstä, joiden värit ylhäältä alaspäin ovat:
Liikennevalo-opastin voidaan sijoittaa myös vaakatasoon siten, että punainen opastinyksikkö on vasemmalla. Opastin voi koostua myös vain yhdestä tai kahdesta opastinyksiköstä. Opastimien eri tiloja nimitetään opastinkuviksi. Esimerkiksi 'vihreä opastinkuva' tarkoittaa, että vain opastimen vihreä opastinyksikkö palaa. Nuolen muotoisilla opastinkuvilla ohjataan yleensä kääntyviä ajosuuntia. Valoaukon halkaisija on autoliikenteen valoissa 200 tai 300 mm,
[Liikenne- ja viestintäministeriön asetus tieliikenteen liikennevaloista (15.11.2001/1012): 7. luku, 41§] joista 200 mm on yleisempi. Pienissä toisto-opastimissa ja polkupyöräopastimissa valoaukon halkaisija on 80 mm.
Liikennevalojen vaihtumisjärjestys on Suomessa ja monissa muissa maissa seuraava: punainen – punainen ja keltainen – vihreä – keltainen – punainen. Joissakin maissa, esimerkiksi Ranskassa, Yhdysvalloissassassa ja Kanada valo vaihtuu punaisesta suoraan vihreäksi. Punaisen opastinkuvan aikana autoilija ei saa ohittaa pääopastinta eikä pysäytysviivaa.[Tieliikenneasetus (5.3.1982/182): 4. luku, 22§] Liikennevaloissa saa ajaa päin punaista vain, jos takana on hälytysajoneuvo, joka ei muuten pääsisi jatkamaan matkaansa.[Tieliikennelaki (3.4.1981/267): 2. luku, 6§] Yhdysvalloissa on New York Cityä lukuun ottamatta liikennevaloissa lupa kääntyä pysähtymisen jälkeen oikealle, vaikka punainen valo palaisi – kunhan ottaa huomioon muut tiellä liikkujat.[ }}] Poikkeuksena ovat risteykset, joissa tämä erikseen kielletään 'No turn on red' -lisäkilvellä. Vastaavasti New York Cityssä oikeudesta kerrotaan lisäkilvellä, jossa lukee 'Turn right on red'.
Punakeltainen opastinkuva, jossa punainen ja keltainen opastinyksikkö palavat yhtä aikaa, kertoo että valo vaihtuu kohta vihreäksi.[Liikenne- ja viestintäministeriön asetus tieliikenteen liikennevaloista (15.11.2001/1012): 2. luku, 16§] Vihreän opastinkuvan aikana pysäytysviivan saa ohittaa ja liittymään saa ajaa väistämissääntöjä noudattaen. Esimerkiksi risteyksessä kääntyvän auton pitää väistää jalankulkijoita ja vasemmalle kääntyessä mahdollisesti myös vastaantulevaa liikennettä.
Erikoistapauksia
Vilkkuva keltainen opastinkuva kertoo, että valo-ohjaus on tilapäisesti poissa käytössä.
[Liikenne- ja viestintäministeriön asetus tieliikenteen liikennevaloista (15.11.2001/1012): 2. luku, 17§] Syynä voi olla vaikkapa tekninen vika tai hälytysajoneuvo-ohjaus. Valot täytyy ohjelmoida siten, että jos punainen lamppu rikkoutuu jostakin opastimesta (ei koske kaikkia toisto-opastimia), valo-ohjaus siirtyy keltavilkulle.
[Liikenne- ja viestintäministeriön asetus tieliikenteen liikennevaloista (15.11.2001/1012): 7. luku, 42§] Kun valot ovat vilkkumassa, täytyy noudattaa erityistä varovaisuutta.
[Tieliikenneasetus (5.3.1982/182): 4. luku, 23§] Tällöin liittymässä noudatetaan liikennemerkkejä ja normaaleja väistämissääntöjä. Liikennevalot pyritään suunnittelemaan ja rakentamaan siten, että ne voivat olla aina käytössä. Liikennevalot voidaan kuitenkin harkinnan mukaan kytkeä pois päältä esimerkiksi yöksi siten, että kaikki opastimet ovat pimeänä.
Valkoiset rastit valo-aukkojen päällä kertovat, että liikennevaloja rakennetaan tai kunnostetaan ja etteivät ne ole vielä käytössä.
Jos ajoneuvo-opastimet eivät ole käytössä, myös jalankulkijaopastimien on oltava sammutettuina.
[Liikenne- ja viestintäministeriön asetus tieliikenteen liikennevaloista (15.11.2001/1012): 2. luku, 21§]
Joskus saatetaan asentaa ajokaistojen yläpuolelle erikoisvalot neuvomaan kaistojen käytössä:[Tieliikenneasetus (5.3.1982/182): 4. luku, 27§]
- punainen risti kertoo kaistan olevan suljettu
- keltainen vilkkuva vinon nuolen muotoinen valo kertoo, että edessäpäin kaista on suljettu tai valo vaihtumassa punaiseksi, joten autoilijan pitää siirtyä kaistalle, jonka yläpuolella palaa vihreä valo
- vihreä alaspäin suunnattu nuolivalo kertoo kaistan olevan käytössä
Punaisia valoja päin ajaminen
Auto- ja raitiovaunuliikennevalot Helsingin Kalliossa
Punaisilla valoilla risteyksen ylittäminen on kiellettyä kaikkialla. Joissakin Yhdysvaltojen osavaltioissa jopa keltaisilla valoilla risteykseen ajo on kielletty.
Liikenneturvan vuonna 2006 tekemän tutkimuksen mukaan Suomessa valojen vaihtuessa joka neljännellä kerralla yksi tai kaksi autoa ajoi päin punaisia.
Syyksi punaisia päin kävelylle jalankulkijat sanovat kiireen tai huonon sään, jolloin ei ole mukavaa seistä odottamassa valojen vaihtumista.[ }}]
Jalankulkijoiden kannalta punaisia päin ajaminen on riski. Mahdollisuus jäädä henkiin auton törmätessä pienenee selvästi, kun auton nopeus on yli 40 km/h.
Australiassa, Singaporessa ja Yhdysvalloissa tehtyjen tutkimusten perusteella kolarit ja kolarivammat vähenevät 30 prosenttia, kun liikennevaloissa on kameravalvonta punaisia päin ajavia varten.[Cochrane Database of Systematic Reviews 19.4.2005, josta kertoivat Ylen tiedeuutiset ]
22.4.2005 Valvontakameroita on ollut erityisesti Euroopassa käytössä jo 1970-luvulta asti, ja Yhdysvalloissa kameroiden käyttöön ottoa on tutkimuksissa kannattanut 2/3 väestöstä, suurissa kaupungeissa jopa 3/4.
Opastimet ja niiden sijoittelu risteyksessä
Suomalainen liikennevaloista varoittava liikennemerkki
Yleistä
Liikennevaloliittymän kaikki tulosuunnat ja suojatiet on valo-ohjattava.
[Liikenne- ja viestintäministeriön asetus tieliikenteen liikennevaloista (15.11.2001/1012): 2. luku, 6§] Tästä poikkeuksena ovat rakenteellisesti (yleensä reunakivellä) erotettu vähäinen tulosuunta, kuten vaikkapa tonttiliittymä
sekä tietyin ehdoin myös oikealle kääntyvä suunta ('vapaa oikea').
[Liikenne- ja viestintäministeriön asetus tieliikenteen liikennevaloista (15.11.2001/1012): 2. luku, 7§] Vapaan oikean käyttäminen edellyttää tiettyjen geometristen ehtojen täyttymistä, joten sitä ei voida käyttää läheskään kaikissa liittymissä.
Liikennevalo-opastimet pyritään aina sijoittelemaan niin, että niiden havaittavuus on mahdollisimman hyvä ja väärien opastimien noudattamisen todennäköisyys mahdollisimman pieni.[Liikenne- ja viestintäministeriön asetus tieliikenteen liikennevaloista (15.11.2001/1012): 1. luku, 4§] Liikennevalo-opastimet asennetaan normaalisti liikennevalopylväisiin 2–4,5 metrin korkeudelle, ajoradan yläpuoliset opastimet ja pääopastimen kanssa samassa pylväässä olevat toisto-opastimet voivat olla eri korkeudella.[Liikenne- ja viestintäministeriön asetus tieliikenteen liikennevaloista (15.11.2001/1012): 2. luku, 15§] Pienten toisto-opastimien sijoituskorkeus on 1,2–1,5 metriä ajoradan pinnasta.
Eri maissa sijoitellaan opastimia hieman eri tavoin. Suomessa on harvinaista sijoittaa opastimia roikkumaan johtoihin tien yläpuolelle, muualla maailmassa se on yleisempää. Japanissa, Etelä-Koreassassa, Meksiko ja useissa Yhdysvaltojen osavaltiossa liikennevalo-opastimet sijoitellaan vaakatasoon tien yläpuolelle, ja niiden lisäksi saattaa olla vielä pystysuuntaisia toisto-opastimia. Seuraavaksi esitellyt sijoitteluperiaatteet koskevat lähinnä Suomea ja joitakin muita Euroopan maita.
Pääopastin
Liikennevalojen pääopastin on tulosuunnan ensimmäinen opastin, joka kertoo, onko liittymään ajo sallittua.
Se sijoitetaan kunkin ohjattavan osatulosuunnan pysäytysviivan kohdalle tai hieman sen jälkeen ajoradan oikealle puolelle tai poikkeustapauksissa ajoradan yläpuolelle,
[Liikenne- ja viestintäministeriön asetus tieliikenteen liikennevaloista (15.11.2001/1012): 2. luku, 13§] josta se näkyy kauemmaksi. Vasemmanpuoleisen kaistan tai kaistojen liikennettä koskeva pääopastin sijoitetaan kuitenkin kyseisen ajoradan vasemmalle puolelle keskikorokkeelle tai kaistan yläpuolelle. Joissakin risteyksissä ei ole maalattu pysäytysviivaa, jolloin pääopastin tai suojatie osoittaa auton pysäytyspaikan.
Toisto-opastimet
Jokaisella pääopastimella on yksi tai useampia toisto-opastimia riippuen kaistojen lukumäärästä.
Niiden tehtävä on parantaa liikennevalojen havaittavuutta ja näyttää valoihin pysähtyneelle autoilijalle valon vaihtuminen punaisesta vihreäksi.
Toisto-opastin sijoitetaan ennen risteystä suojatien jälkeen tai risteyksen taakse. Se sijoitetaan yleensä kulkusuuntaan nähden ajoradan toiselle puolelle kuin pääopastin, kohtaan, josta se on helppo havaita pysäytysviivalta; yksikaistaisella tulosuunnalla molemmat opastimet voivat olla samalla puolella.
[Liikenne- ja viestintäministeriön asetus tieliikenteen liikennevaloista (15.11.2001/1012): 2. luku, 14§]
Toisto-opastimena voi olla myös normaalia pienempi toisto-opastin, joka sijoitetaan pääopastimen kanssa samaan tolppaan ja josta autoilijat näkevät sen helpommin. Näin pylväiden ja korokkeiden rakentamisen tarve vähenee liikennevalojen takia, mikä voi olla erityisesti keskusta-alueilla hyödyksi. Useampi ajokaistaisilla tulosuunnilla toisto-opastimena ei voi käyttää pelkästään pientä toisto-opastinta.
Lisäopastimet eli nuolivalot
Yksiaukkoinen lisäopastin normaalin opastimen vieressä. Suomessa lisäopastimen sijoitustapa poikkeaa kuvassa olevasta
Normaalien kolmiaukkoisten pyöreätä valoa näyttävien opastimien viereen saatetaan sijoittaa lisäopastimia eli 'nuolivalot'. Lisäopastimia on yksi- ja kaksiaukkoisia, ja niissä on joko pelkästään vihreä tai vihreä ja keltainen valo. Nuolivaloja on kuitenkin olemassa myös kolmiaukkoisina. Suomessa liikennevaloasetus määrää tarkemmin, milloin nuolivaloja saa käyttää ja milloin niissä saa palaa mikäkin väri. Nuolen muotoiset opastinkuvat kertovat, ettei kyseisellä suunnalla ole väistettävää liikennettä.
[Liikenne- ja viestintäministeriön asetus tieliikenteen liikennevaloista (15.11.2001/1012): 7. luku, 39§] Jos näytetään vain pyöreää valoa, kääntyvät autot väistävät joko suoraan meneviä autoja tai suojatiellä kulkevia. Yksi- tai kaksiaukkoisella opastimella voidaan vihreää valoa jatkaa oikealle ennen päävaiheen alkua tai vasemmalle sen jälkeen.
Kaksiaukkoisia lisäopastimia käytetään yleensä vain ohjattaessa oikealle kääntyviä, joiden vihreää se pidentää ja siten sujuvoittaa sinne suuntaan menevää liikennettä.[ }}]
LED-valot
LED-liikennevalot Ruotsin Örnsköldsvikissä
Opastimissa käytetään hehkulamppuja LEDssaejä (). LED-opastimet ovat hehkulamppuja pitkäikäisempiä eli kestävät jopa 8–10 vuotta ilman vaihtoa, kuluttavat vähemmän energiaa kuin hehkulamput, ja ennenkaikkea niiden havaittavuus on esimerkiksi auringonpaisteessa merkittävästi parempi.
on LED-lamput vaihdettu jo kaikkiin liikennevaloihin, Tallinnassa niin ei aiota tehdä.
Suomessa LED-opastimet lisääntyvät sitä mukaa, kun liikennevaloja uusitaan. Tampereella on jo vaihdetty LED-opastimet melkein kaikkiin liikennevaloihin.
. Myös Tiehallinto käyttää uusissa ja saneerattavissa liikennevaloissa LED-opastimia.
Jalankulkuvalot
Yleistä
Liikennevalo-ohjatussa liittymässä, jossa on suojatie tai pyörätie, ohjataan kevyttä liikennettä jalankulkijaopastimin. Suomessa, kuten monessa muussakin maassa, on jalankulkuopastimissa kuvattuna jalankulkija, joka punaisessa opastinkuvassa seisoo ja vihreässä opastinkuvassa kävelee. Joissakin maissa opastimissa on mukana myös keltainen jalankulkija. Punaisen valon palaessa jalankulkija ei saa ylittää ajorataa, vihreällä saa. Valoaukon halkaisija on 200 mm.
[Tieliikenneasetus (5.3.1982/182): 4. luku, 28§] Esimerkiksi
Yhdysvalloissa jalankulkijoiden valoissa on ihmisten sijasta tekstit
don't walk ('älä mene') ja
walk ('mene'). Jos suojatietä/jalankulkuopastinta ei ole, jalankulkijat noudattavat kulkusuuntansa ajoneuvo-opastinta.
Jalankulkijaopastimet vaihtuvat vihreäksi joko kiinteällä pyynnöllä, ajoneuvoliikenteen mukana oheispyynnöllä tai omasta pyynnöstä eli painonappia painamalla. Valo-opastimien lisäksi kevyen liikenteen ohjaamiseen käytetään näkövammaisten liikkumista helpottamaan ääniopastimia. Ääniopastin on useimmiten sijoitettu painonappikoteloon tai erilliseen summerikoteloon, jossa ei ole painonappia.[Liikenne- ja viestintäministeriön asetus tieliikenteen liikennevaloista (15.11.2001/1012): 2. luku, 24§] Ääniopasteet osaavat nykyään säätää voimakkuuttaan ympäristön muun melun mukaan.
Vilkkuvihreä
Suomessa on useiden muiden Euroopan maiden tapaan yhä enemmän siirrytty käyttämään jalankulkuopastimien vilkkuvihreää, joka mainitaan kansainvälisessä liikennevaloja ja -merkkejä koskevassa Wienin sopimuksessa.
[
] Kun kiinteästi palavan vihreän valon jälkeen vilkkuu vihreä jalankulkuopastin, se tarkoittaa, että suojatien valo-opastimet vaihtuvat pian punaisiksi,
joten vain ripeästi liikkuvien (> 2,0 m/s) on syytä lähteä ylittämään katua. Useimmiten vilkkuvihreä pidentää jalankulkijoiden vihreää valoa, jolloin punaisissa valoissa odottelu vähenee ja hitaamminkin liikkuvat ehtivät kadun ylitse.
Samoin pyöräilijät saavat tietää valon vaihtuvan kohta, joten heidän ei tarvitse ajaa punaisia päin.
Vilkkuvihreänkin jälkeen on kuitenkin suojatien pituudesta riippuva niin sanottu punasuoja-aika, jonka aikana sekä risteävien suuntien ajoneuvo-opastimet että jalankulkijaopastimet ovat punaisina.
Suomessa vilkkuvihreän käyttö on sisältynyt lakiin vuodesta
2002.
Helsingissä aloitettiin sen käyttö poikkeusluvalla jo vuodesta
2000, ja nykyään siellä onkin jo melkein jokaisessa jalankulkuvalossa vilkkuvihreä. Vain vanhoihin 1970-luvulta peräisin oleviin ohjauskoneisiin sitä ei saa ohjelmoiduksi.
Vilkkuvihreä on otettu käyttöön myös monissa muissa kaupungeissa Suomessa.
Polkupyöräilijöiden liikennevalot
Helsingin Käpylässä Koskelantien keskellä kulkee liikennevaloilla varustettu pyörätie, kuva elokuulta 2007
Yleistä
Joissakin liittymissä, joissa on erillinen polkupyöräkaista tai ajoradasta erotettu pyörätie, voi polkupyöräilijöille olla omat matalalle sijoitetut liikennevalo-opastimet. Suomessa opastimissa on punainen, keltainen ja vihreä opastinkuva, kuten ajoneuvo-opastimissa,
[Tieliikenneasetus (5.3.1982/182): 4. luku, 25§] mutta valoaukon halkaisija on 80 mm.
Polkupyöräopastimen erottaa ajoneuvojen pienestä toisto-opastimesta siten, että niissä on ylhäällä valkoinen polkupyörän kuva sinisellä taustalla.
Opastimet on asennettu 1,2–2 metrin korkeuteen tien pinnasta.
[Liikenne- ja viestintäministeriön asetus tieliikenteen liikennevaloista (15.11.2001/1012): 2. luku, 19§] Silloin kun risteyksessä on polkupyöräopastin, polkupyöräilijöiden ja mopoilijoiden on noudatettava sitä.
Muutoin heidän on noudatettava jalankulkuopastimia, mutta jos niitäkään ei ole, noudatetaan ajoneuvo-opastimia.
[Tieliikenneasetus (5.3.1982/182): 4. luku, 29§] Polkupyöräopastimet ovat Suomessa harvinaisia, eikä niiden käyttö ole näillä näkymin juuri lisääntymässä.
BEPOLITE
Helsingissä on käytössä ainoana maailmassa polkupyöräopastimissa niin sanottu BEPOLITE-järjestelmä (
Bicycle
Early
Pass
over the Stop
Line
Technique). Sen tarkoitus on vähentää punaisissa valoissa odottamista. Polkupyöräopastimen punaista opastinkuvaa näytetään vain vähän aikaa, minkä jälkeen näytetään vilkkuvaa keltaista opastinkuvaa. Vilkkuvan keltaisen aikana pyöräilijä saa ylittää risteysalueen erityistä tarkkaavaisuutta noudattaen eli varoen suojatiellä olevia jalankulkijoita, joilla on samaan aikaan vihreä valo. BEPOLITE on käytössä Helsingissä viidessä paikassa. Ensimmäisinä ne tulivat
Kauppatorille vuonna
1996.
[ BEPOLITE-kappaleen lähteenä:
]
Liikennevalojen ohjaustapoja
Liikennevalojen ohjauskone
Yleistä
Autoliikenteen liikennevalot voidaan ohjelmoida vaihtumaan eri tavoilla, vaikkapa kellonajan tai liikennetilanteen mukaan. Jalankulkuvalot on liitetty samaan järjestelmään. Ne vaihtuvat samaan aikaan jonkin tietyn suunnan autoliikenteen kanssa siten, että tien ylitys on mahdollisimman turvallinen. Vaihtoehtoisesti liikennevaloissa voi olla ns. jalankulkuvaihe, jolloin kaikki suojatiet ovat vihreänä ja ajoneuvosuunnat punaisena. Silloin kun jalankulkijoille ei ole määritelty kiinteää pyyntöä tai oheispyyntöä, valojen vaihtoa voidaan pyytää painonappi-ilmaisimella.
Liikennevaloihin ohjelmoidaan aina suoja-aika ja vaihtumisaika. Suoja-aika määritetään aina törmäysuhkaisten liikennevirtojen välille. Näin vihreän valon loppuvaiheessa, vilkkuvihreän aikana tai keltaisen opastinkuvan aikana risteystä ylittämään lähtenyt auto tai jalankulkija ehtii pois alta ennen kuin toisesta suunnasta tulevien vihreän alkaessa lähtenyt auto tai jalankulkija ehtii risteykseen. Vaihtumisaika on siis aika vihreänä olleen opastinryhmän vihreän valon lopusta seuraavana vuorossa olevien vihreän valon alkuun. Vaihtumisaika ei voi olla lyhyempi kuin suoja-aika.
Seuraavana esiteltyjen tapojen lisäksi on kehitetty myös muunlaisia uusia tapoja, kuten esimerkiksi SPOT, jossa eri liikennevalot saavat toisiltaan tietoja, joilla yritetään vähentää viivytyksiä, sekä sumea logiikka, joka pyrkii toimimaan kuin liikennepoliisi, joka ottaa huomioon kaikki seikat.[Koko toiminta-osion lähteenä pääasiassa: ]
Erillisohjaus
Erillisohjatut liikennevalot eivät vaihdu sen mukaan, miten muut liikennevalot lähistöllä vaihtuvat, vaan itsenäisesti. Sillä pyritään saamaan yksittäisen risteyksen toiminta mahdollisimman joustavaksi. Erillisohjatuissa valoissa kiertoaika vaihtelee, eli eri vaiheiden kesto ei ole aina sama joka kerralla.
Erillisohjaus tarkoittaa käytännössä samaa kuin liikennetieto-ohjaustapa eli se ottaa huomioon risteyksen liikennetilanteen ja valojen toimintaa säädetään risteykseen tulijoiden mukaan. Saapuvaa liikennettä havaitaan erilaisilla kulku- ja läsnäoloilmaisimilla, kävelijöitä painonappien avulla. Ilmaisimet kertovat valoja ohjaavalle koneelle, onko punaisissa valoissa odottamassa joku tai onko vihreisiin valoihin tulossa joku. Liikennetieto-ohjaus vähentää turhaa punaisissa valoissa seisoskelua ja lisää valo-ohjauksen joustavuutta.
Yhteenkytkentä
Yhteenkytkennässä useamman risteyksen liikennevalot ovat yhteydessä toisiinsa, ja niiden vaihtuminen on tahdistettu. Silloin yritetään saada tien pääsuunnalle aikaan mahdollisimman sujuva ajo risteysten välillä eli vihreä aalto. Valojen kiertoaika yhteenkytketyissä risteyksissä on yleensä sama, esimerkiksi 90 s tai 120 s.
Alueellinen ohjaus on periaatteessa sama asia kuin yhteenkytkentä. Silloin alueella olevat monet liikennevalot on ohjelmoitu toimimaan siten, että yksittäisen liittymän valojen toimintaan vaikuttavat muiden lähialueen valojen toiminta.
Linkitys
Linkitys yhdistää erillisohjauksen ja yhteenkytkennän. Valot toimivat periaatteessa itsenäisesti, mutta ottavat vastaan tietoja seuraavasta tai edellisestä valo-ohjatusta risteyksestä, esimerkiksi lähestyvistä autojonoista. Linkitetyissä risteyksissä valojen kiertoaika vaihtelee tilanteen mukaan.
Aikaohjaus
Aikaohjatut liikennevalot toimivat niihin ohjelmoidun aikataulun mukaan eivätkä ota huomioon erilaisia liikennetilanteita. Esimerkiksi Tampereella aikaohjattuja valoristeyksiä ei enää ole juuri lainkaan.
Pakko-ohjaus
Hälytysajoneuvoja varten on kehitetty pakko-ohjaus. Hälytysajovoja varten esim. paloasemalta tai liikenteenohjauskeskuksta ohjataan tiettyjen liikennevalojen pakko-ohjaus päälle, jolloin hälytysajoneuvojen tulosuunnalle varmistetaan vihreät valot tai vaihtoehtoisesti liittymät ohjataan keltavilkulle. Hälytysajoneuvojen ohitettua risteyksen ohjaus palautetaan manuaalisesti normaalitilaan tai se palautuu automaattisesti ennalta määrätyn ajan kuluttua.
Joukkoliikenne-etuudet
Joukkoliikenne-etuus on valoihin ohjelmoitu eräänlainen ohjaustapa, joka suosii joukkoliikennettä eli raitiovaunuja ja busseja. Normaalisti, jos liikennevaloissa ei ole erillistä joukkoliikenne-etuutta ja bussi tulee valoihin hetken sen jälkeen, kun valo on vaihtunut punaiseksi, se pääsee liikkeelle vasta, kun valo muutenkin vaihtuu vihreäksi. Jos valoihin on tehty etuudet, ne vaikuttavat vain bussin lähestyessä risteystä. Se havaitaan liikennevaloihin liittyvillä ilmaisimilla: pyyntöilmaisin on suunnilleen 200 metriä ennen risteystä ja kuittausilmaisin heti risteyksen jälkeen. Ne ottavat huomioon ajonopeuden vaihtelun esimerkiksi ruuhkan tai huonon kelin takia. Ilmaisimet myös varmistavat, että etuus loppuu heti bussin päästyä yli risteyksestä eli ettei muulle liikenteelle tule haittaa. Tosin myös muut autot, jotka tulevat bussin kanssa samasta suunnasta, saavat lisäaikaa ehtiä risteyksestä. Busseja voidaan havaita myös satelliittipaikannuksella.
Kehittyneimmissä joukkoliikenne-etuusjärjestelmissä (esim. Helsingissä) joukkoliikennevälineille annetaan etuus vain tarvittaessa: jos vaunu on etuajassa aikataulussaan, etuutta ei välttämättä anneta.
Vihreän pidennys on tavallisimpia joukkoliikenne-etuuksia. Vaunu havaitaan pyyntöilmaisimella juuri ennen vihreän loppumista, mutta sitten vihreä valo palaakin niin kauan, että kuittausilmaisin havaitsee vaunu ehtineen valoista. Pidennystä ei tule, jos vaunu ehtii risteyksestä normaalin vihreän valon aikana. Jos vaunu tulee pyyntöilmaisimelle liian myöhään saadakseen vihreän pidennyksen, se voi saada vihreän aiennuksen. Silloin vaunun tulosuunnan vihreä valo alkaa palaa aikaisemmin, jolloin vaunu pääsee nopeammin valoista ja sen matka-aika lyhenee. Aiennus ei ole ongelmaton, koska se katkaisee käynnissä olevan vaiheen vihreän valon ja lyhentää sivusuunnasta tulevan autoliikenteen vihreää valoa. Jalankulkijoiden vihreän valon minimiaika ei kuitenkaan lyhene, joten jalankulkija ehtii etuudesta huolimatta kadun yli turvallisesti.
Liikennevalojen eri vaiheiden kiertoon voidaan myös lisätä ylimääräinen vaihe. Silloin joukkoliikenne saa ylimääräisen ajomahdollisuuden kahden punaista valoa näyttävän vaiheen välissä. Se on yleensä lyhyt, jolloin se sopii paremmin omilla kaistoillaan kulkeville raitiovaunuille, pidennettynä myös busseille. Ylimääräiselle vaiheelle vaihtoehtona on valojen kierron nopeutus silloin kun siihen ei mahdu ylimääräistä vaihetta. Silloin kaikki vaiheet tulevat bussin havaitsemisen jälkeen lyhyempinä, jotta bussi saisi vihreän valon nopeammin. Tämäkään ei lyhennä jalankulkijoiden vihreää valoa. Välillä erilaisia etuuksia voi myös yhdistää samalta suunnalta tuleville busseille, mutta vain jos ne eivät estä muista suunnista tulevien vihreitä valoja. Esimerkiksi vain lyhyen pidennyksen jälkeen valoa voidaan aikaistaa, koska muuten sivusuunnasta tuleville ei jää riittävästi aikaa. Minkä tahansa etuuden käynnistyminen tai jatkuminen voidaan myös estää, jos vaunu ei tule ehtimään risteyksen läpi vihreän valon aikana etuudesta huolimatta. Se vähentää muulle liikenteelle aiheutuvia haittoja, ja lisäksi tarpeeton etuus lykkää myös seuraavien etuuksien toteutumista.[Joukkoliikenne-etuuksista kertovan osuuden lähteenä: ] Esimerkiksi Helsingissä ja Espoossa kulkevaa Jokeri-linjaa on nopeutettu joukkoliikenne-etuuksin.
Ilmaisimet
Painonappi puolalaisissa liikennevaloissa
Yleistä
Liikennevaloissa käytetään erilaisia ilmaisimia, joilla havaitaan tiellä liikkujia ja valoihin pysähtyneitä autoja. Ilmaisimia voidaan käyttää hyvin monipuolisesti liikennevalo-ohjauksen säätämiseen. Niiden avulla opastinkoje tietää, mistä suunnasta halutaan saada valot vihreäksi ja missä suunnassa tarvitaan pidempi vihreä valo.
Ilmaisimia sijoitetaan useimmiten jokaiselle kaistalle vähintään kaksi: yksi pysäytysviivan tuntumaan ja toinen kauemmaksi tulosuunnalle. Kauimmaiset ilmaisimet voivat sijaita korkealuokkaisilla väylillä jopa 300 metrin päässä liittymästä. Ilmaisimien avulla voidaan myös laskea liikennettä.
Yleisimmät ilmaisintyypit ovat silmukkailmaisin, infrapunailmaisin, tutkailmaisin ja painonappi. Niistä kolme ensimmäistä ovat ajoneuvoliikenteelle ja painonapit kevyelle liikenteelle tarkoitettuja. Joissain tapauksissa tutkailmaisimia käytetään myös kevyen liikenteen ilmaisimina.
Silmukat
Ajoneuvoilmaisimina käytetään nykyään pääasiassa induktiosilmukkailmaisimia. Niitä asennetaan ennen risteystä kulkuilmaisimiksi ja pysäytysviivojen tuntumaan läsnäoloilmaisimiksi. Läsnäoloilmaisimien kuuluu havaita sekä pysäytysviivan eteen pysähtynyt että ilmaisimen ylittänyt auto. Jos auto ei ole jostain syystä kulkenut kulkuilmaisimen yli eikä pysähdy normaalille paikalle läsnäolosilmukan päälle, vihreää valoa ei välttämättä tule.
Silmukat ovat kumikaapelista muodostettuja käämejä, jotka asennetaan päällysteen alle joko ennen päällystämistä tai myöhemmin upottamalla ne päällysteeseen sahattuun uraan ja peittämällä ura bitumilla. Kaapelit asennetaan yleensä joko suorakulmioiden tai kahdeksikon muotoisiksi ilmaisimiksi. Silmukoihin johdetaan heikko virta, jolloin silmukan kohdalle muodostuu magneettikenttä. Kun metallinen ajoneuvo saapuu magneettikenttään eli silmukan päälle, liikennevalokojeessa oleva ilmaisinvahvistin havaitsee magneettikentän muutoksen ja pyytää valon vaihtumista vihreäksi.
Infrapunailmaisimet
Infrapunailmaisin toimii tarkkailemalla lämpösäteilyn muutoksia: ajoneuvot ovat ympäristöään lämpimämpiä. Se asennetaan liikennevalo- tai valaisinpylvääseen ja havaitsee autot yleensä enintään 20 metrin päästä.
Infrapunailmaisimia voidaan käyttää kulkuilmaisimina havaitsemassa liikkuvia kohteita tai läsnäoloilmaisimina.
Tutkat eli mikroaaltoilmaisimet
Tutkailmaisimet muistuttavat ulkonäöltään infrapunailmaisimia, joskin ovat normaalisti suurempi kooltansa. Myös tutkat asennetaan pylväisiin tai portaaleihin. Tutkat havaitsevat liikkuvat kohteet jopa lähes 100 m etäisyydeltä ja pystyvät erottelemaan ilmaisualueellaan saapuvan ja poistuvan liikenteen toisistaan.
Tutka ei välttämättä havaitse pienimpiä kulkuneuvoja, kuten moottoripyöriä, jos niiden nopeuskin on pieni eli alle 5 km/h.
Painonapit
Painonappi on luotettavin ilmaisin kevyen liikenteen tarkkailuun.
Sen avulla ohjauskoje havaitsee liikkujat ja tajuaa, että suojatielle tarvitaan vihreää valoa. Jos liittymässä on painonapit, painonappikotelossa on myös aina odota-valo. Odota-valon palaessa jalankulkuopastimet ovat pian vaihtumassa vihreäksi eikä painonappia tarvitse painaa.
Jos odota-valo ei pala ja jalankulkijaopastin on punaisena, vihreää pyydetään nappia painamalla.
Jalankulkijoille vihreä valo voi tulla napista omalla pyynnöllä, oheispyynnöllä tai kiinteällä pyynnöllä. Käytettävä menetelmä valitaan liikennemäärien ja risteyksen kuormitusasteen mukaan, ja se voi vaihdella vuorokaudenajan mukaan.
Pääsuunnan ajoneuvoliikenne on sujuvampaa silloin, jos pääsuunnan ylittävän suojatien vihreä tulee omalla pyynnöllä eli vain silloin, kun siellä on joku aikomassa tien yli ja painaa nappia.
Esimerkiksi New Yorkissa on edelleen liikennevalopylväissä painonappeja, mutta ne eivät ole enää käytössä, koska 1970-luvulla asennetut napit eivät enää olisi toimineet, kun kaupungissa siirryttiin liikennevalojen tietokone-ohjaukseen.[ }}]
Valo-ohjattu rautatien tasoristeys
Tasoristeyksen valo-ohjaus
Tasoristeyksessä varoitus lähestyvästä junasta toteutetaan raiteeseen rakennettujen
raidevirtapiirien avulla. Raidevirtapiirejä on kolme, jotta junan tulosuunta voidaan todeta ja varoitus katkaista junan ylitettyä tasoristeyksen. Varoitus kytkeytyy automaattisesti junan kulkusuunnassa etummaisen akselin saapuessa raidevirtapiirin alueelle.
Valkoinen vilkkuva valo kertoo, että junaa ei ole tulossa. Rautatien tasoristeystä lähestyttäessä on kuitenkin aina valmistauduttava pysähtymään, sillä valkoisen vilkkuvan valon palaessa tasoristeys on ylitettävä samoin kuin vartioimaton tasoristeys.
Punainen vilkkuva valo – tai kaksi valoa rinnakkain vuorottelevasti – varoittaa junan tulosta, eikä rataa saa silloin ylittää. Valo-ohjauksen lisäksi tasoristeyksessä on usein myös puoli- tai kokopuomit, jotka laskeutuvat ajoradan poikkisuuntaan estämään pääsyä ajokaistalta radalle.
Paikoissa, joissa rautatien tasoristeys on hyvin lähellä liikennevaloliittymää, voidaan turvalaitekojeen ja liikennevalokojeen välillä vaihtaa tietoja. Näin liikennevalot saadaan toimimaan mahdollisimman sujuvasti tilanteissa, joissa esimerkiksi yhden liittymähaaran yli on kulkemassa juna.
Joukkoliikenteen omat valot
Raitioliikenteen liikennevalot
Tšekkiläiset raitiovaunuvalot
Raitiovaunuja ohjataan joko autoliikenteen liikennevaloilla tai omilla valoillaan, jos niitä ohjataan muusta liikenteestä erillään. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa raitiovaunujen omat valot ovat valkoiset. Niistä ylin opastinkuva (seis) on S-kirjaimen muotoinen kuvio, keskimmäinen (huomioi) on vaakaviiva, ja alimmainen (aja) on nuoli ajosuuntaan eli suoraan eteenpäin tai sivulle.
[Liikenne- ja viestintäministeriön asetus tieliikenteen liikennevaloista (15.11.2001/1012): 6. luku, 37§]
Linja-autojen jokerivalot
Jokeri-linjan 550 risteysylitys pysäyttää muun liikenteen, kuva elokuulta 2007 Helsingin Oulunkylässä
Linja-autot kulkevat yleensä autoliikenteen liikennevalojen mukaan. Suomessa Helsingin ja Espoon välisessä poikittaisliikenteessä kulkee säännöllinen Jokeri-linja, jolle on myös omia liikennevaloja. Samanlaisia 'jokerivaloja' on myös Helsingin Viikissäellaella ja Tampere. Viikin valot otettiin käyttöön 2002, ja ne olivat Suomen ensimmäiset.
Muiden liikennemuotojen ohjaustapoja
- Rautateillä on omanlaisensa opastimet, joiden toiminta poikkeaa tieliikenteen valo-ohjauksesta.
- Kanavan sululla on yleensä liikennevalot, joissa on opastimessa punainen ja vihreä valo kertomassa, milloin kanavaan saa ajaa.
- Majakat ja loistot ovat väyläohjausta, eivät siis varsinaisia liikennevaloja.
Lähteet
Katso myös
Aiheesta muualla
Trafiklys
Lichtzeichenanlage
Feu de signalisation routier
Trafikkfyr
Trafiksignal
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
