Liivinmaa

Liivinmaa on historiallinen alue, joka käsitti nykyisen Etelä-Viron ja Pohjois-Latvian. Liivinmaalla eläneet itämerensuomalaiset ja balttilaiset väestöryhmät liitettiin kristillisen kirkon alaisuuteen ristiretkillä vuosina 1184–1227. Käännytys oli aluksi rauhallista, mutta muuttui veriseksi vuonna 1198 paavin julistaessa Liivinmaan ristiretkien kohteeksi ja piispan saadessa tuekseen sotajoukon.

Puola-Liettua, Liivinmaa ja Kuurinmaa keltaisella

Saksalaiset perustuvat vuonna 1201 Riian kaupungin Väinäjoen (Daugava) suulle ja pohjoisessa tanskalaiset Räävelin. Idästä yrittivät alueelle juurruttaa ortodoksista uskoa Novgorodnin, Pihkova ja Polotskin ruhtinaskunnat. Saaliinjaolle saapui myös etelästä Liettuan pakanallinen kuningaskunta, joka käännytettiin vasta 1300-luvulla.

Saksalaisten Baltian siirtokuntien suojaksi ja kristinuskon levittämiseksi perustama Kalpaveljesten ritarikunta aloitti 1200-luvun alussa pitkän ja verisen valloitus- ja käännytyssodan pakanallisia virolaisia ja latvialaisia vastaan. Saksalaisen papin kirjoittama Henrikin Liivinmaan kronikka (lat Heinrici chronicon Livoniae) kertoo käännyttämisestä: 'Poltimme ja hävitimme kaiken, tapoimme kaikki miehet, otimme naiset ja lapset vangeiksi ja ryöstimme paljon karjaa ja hevosia.'

Viimeisenä Baltiassa kukistettiin Saarenmaan maakunta 1227. Kalpaveljien kärsittyä raskaan tappion liettualaisille 1236, ritarikunta sulautui Saksalaiseen ritarikuntaan, joka otti Liivinmaan hallintaansa.

Vuosina 1558–1582 Liivin sodassa alueesta taistelivat Ruotsi, Venäjä, Tanska ja Puola-Liettua.

Sota alkoi Venäjän tsaarin Iivana IV:n hyökkäyksellä 1558. Ritarikunnan maamestari haki Puolan suojelusta ja 1562 puhkesi sota Venäjän ja Puola-Liettuan välille. Ruotsi piiritti ensin Venäjän Narvaa, mutta liittyi sitten Venäjän liittolaiseksi Puolaa ja Tanskaa vastaan. Vuonna 1561 Ruotsi sai Liivinmaan pohjoisosan Eestinmaann Puola-Liettuanlta, jolle jäi vielä Liivinmaan eteläosassa Kuurinmaa herttuakunta (1561-1795) nykyisessä Etelä-Virossa ja Latviassa.

Vuoden 1629 Altmarkin rauhassa Ruotsi sai koko Baltian Väinäjokea myöten ja 1645 Tanskalta Saarenmaan. Vuonna 1721 Pietari Suuren Venäjä sai Ruotsin alueen ja vuonna 1795 Venäjä Puolan jaossa Kuurinmaan.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Liivinmaa jakautui Latvian ja Viron valtioihin.

Aiheesta muualla

Kirjallisuutta

Johannes Messenius: Suomen, Liivinmaan ja Kuurinmaan vaiheita sekä tuntemattoman tekijän Suomen kronikka. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1988.