Litium

Litium-oksidi () löydettiin vuonna 1817 petaliitti-nimisestä mineraalista. Itse alkuaine litium eristettiin vasta muutamaa vuotta myöhemmin. Litium on erittäin reaktiivinen metalli, eli se reagoi voimakkaasti muiden aineiden kanssa. Litium reagoi herkästi jo alhaisessa lämpötilassa hapen ja typen kanssa. Litium kuuluu jaksollisessa järjestelmässä ensimmäiseen pääryhmään. Litiumin kemiallinen merkki on Li, järjestysluku on 3 ja CAS-numero 7439-93-2. Se kuuluu alkalimetalleihin. Litium on kevyin olemassa olevista metalleista, ja se jopa kelluu vedessä. Kuumennettaessa ilmassa n. 200 °C:ssa (itsesyttymislämpötila 179 °C) se syttyy palamaan. Kuumennettaessa litium reagoi myös rikin, vedyn, hiilenenen ja monien muiden epämetalli kanssa. Se reagoi voimakkaasti myös veden kanssa muodostaen litiumoksidia, litiumperoksidia ja vetyä.

Litiumia käytetään:

• Yhdisteinä lasi- ja posliiniteollisuudessa.
• Yhdisteinä emalin valmistukessa.
• Kemiallisten ja fysikaalisten ominaisuuksien parantamiseen metallurgiassa
• Sen avulla voidaan deoxidoida ja ympätäsulasula metalli ja näin parantaa valuominaisuuksia
• Litiumia käytetään muun muassa kannettavien tietokoneiden ja matkapuhelimien akuissa sekä sydämen tahdistimien paristoihin.
• Rakettien polttoaineena.
• Voiteluaineena.
• Lääkkeenä kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa.
• Puhdistus- ja desinfiointiaineissa.

Litiumin yhdisteitä

• Litiumhydridi (LiH), CAS-numero 7580-67-8
• Litiumhydroksidi (LiOH), CAS-numero 1310-65-2
• Litiumhydroksidimonohydraatti (LiOH•H₂O), CAS-numero 1310-66-3
• Litiumkarbonaatti (Li₂CO₃), CAS-numero 554-13-2
• Litiumkloridi (LiCl), CAS-numero 7447-41-8
• Litiumniobaatti (LiNbO₃), CAS-numero 12031-63-9
• Litiumoksidi (Li₂O), CAS-numero 12057-24-8
• Litiumperoksidi (Li₂O₂), CAS-numero 12031-80-0

Aiheesta muualla

• Litiumin kansainvälinen kemikaalikortti