Loitsut ovat perinteisesti liittyneet moniin uskontoihin, esimerkiksi Euroopan vanhoihin uskontoihin. Kristinuskon levittyä Eurooppaan ei-kristillisiä loitsuista tuli noituuden eräs merkki. Kuitenkin myös kristinuskoon on kuulunut pakanallisia loitsuja muistuttavia toimituksia, kuten pahojen henkien ulos manaaminen.
Manaaminen on jonkun pahan loihtimista pois. Esimerkiksi paha henki, joka oli tunkeutunut ihmiseen, saatettiin uskomuksen mukaan manata pois. Nykyinen paavi, kristillisen katolisen kirkon johtaja, on aloittanut uudestaan kristillisen katolisen kirkon manaajakoulutuksen.
Kuinka loitsut toimivat?
Loitsijoiden keskuudessa on useita kantoja siitä, mikä saa loitsut toimimaan. Yksi kanta on se, että jumalan, jumalten tai henkiolentojen avunanto antaa loitsulle sen voiman. Toiset ovat sitä mieltä, että loitsun nimenomaan erottaa rukouksesta se, ettei siinä vedota ulkopuolisiin voimiin vaan loitsijan oma henkinen voima saa aikaan toivotun muutoksen. Kolmannet väittävät, että loitsija ohjaa maailmassa kulkevia energiavirtoja. Nykyaikana yleinen käsitys on se, että loitsulla on plasebovaikutus: se vaikuttaa, koska loitsija uskoo sen voimaan. Jos ihminen uskoo kokeneensa Valkoista Magiaa hän saa plasebovaikutuksen seurauksena positiivisia tunteita ja taas uskoessaan kokeneensa Mustaa Magiaa hän saa plasebovaikutuksen seurauksena negatiivisia tunteita.
Suomalaiset loitsut
Suomalaisia ja Karjalaisia loitsuja tunnetaan muistiinmerkittyinä paljon, useimmat niistä kalevalamittaisia. Suomalaisen loitsun eräs perustyyppi perustuu loihdittavan kohteen alkuperän eli synnyn tuntemiseen ja julkilausumiseen. Uskottiin, että jos jonkun asian, esimerkiksi vihollisen, raudan, veren tai pedon myyttinen alkuperä ja kehitys nykymuotoonsa asti tunnetaan, sitä voidaan myös tällä tiedolla hallita.Kirjallisuutta
