Lothringen

Lothringen (ranskaksi Lorraine) on Ranskan hallinnollinen alue maan koillisosassa. Lothringenissä on 2 310 376 asukasta ja sen pääkaupunki on Metz. Muita suuria kaupunkeja ovat Nancy ja Verdun. Kuuluisin Lothringenissa syntynyt henkilö on Jean d'Arc.

Maantiede

Lothringen jakaantuu neljään neljään departementtiin: Meurthe-et-Moselle, Meuse, Moselle ja Vosgesn. Sillä on rajaa kolmen naapurimaan, Saksa, Belgian ja Luxemburgin, kanssa. Alueen keskeinen sijainti ja yhteinen raja Saksan kanssa ovat vaikuttaneet voimakkaasti Lothringenin kehitykseen.

Lothringenille tyypillisiä ovat pohjois-eteläsuuntaiset laaksot ja tasangot. Alueen maanpinta kohoaa idästä länteen päin mentäessä. Alueen korkein kohta on Vogeesien vuoristoon kuuluva Hohneck (1 362 m). Merkittävimmät joet ovat Maas (ransk. Meuse) ja Mosel (ransk. Moselle), joiden nimet näkyvät myös departementtien nimissä. Moselin laakson viinit tunnetaan moselviineinä.

Seudun ilmasto on merellinen, mutta siinä on myös mantereisia vaikutteita. Nancyssa tammikuun keskilämpötila on 1,2 °C ja heinäkuun 18,3 °C. Vuotuinen sademäärä on 740 mm. Vosgeeseilla sademäärät ovat huomattavasti suuremmat (1780 mm, Gérardmer) ja niillä sataa talvella runsaastikin lunta. Lothringenin ilmastolla on Ranskassa erityisen rankka maine.

Historia

Lothringen oli alun perin osa Lotharingian kuningaskuntaa. Se luotiin vuonna 843, kun karolingien keisarikunta jaettiin kolmeen osaan Ludvig Hurskaan poikien kesken. Lothringen nimettiin uuden hallitsijan Lotharinin mukaan. Lopulta siitä tuli osa Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa. Vuosina 1733–1766 Lothringenin hallitsija oli Puolan entinen kuningas Stanisław Leszczyński, joka oli saanut alueen Puolan perimyssodan seurauksena. Stanisławin kuoltua vuonna 1766 Lothringenista tuli osa Ranskaa.

Lothringen ja Elsass olivat pitkään kiisteltyjä alueita Saksan ja Ranskan välissä. 1500- ja 1600-luvuilla alueella asui pääasiassa saksalaisia, jotka vastustivat ranskalaistamispyrkimyksiä. Stanislav I:n aika päätti ranskalaistamisen, joka jatkui vuonna 1766. Ranskan–Preussin sodassa 1870 osa Lothringenista ja Elsass liitettiin takaisin Saksaan, minkä takia monet alueen ranskalaiset pakenivat Ranskaan. Lothringen pysyi Saksan osana ensimmäisen maailmansodan loppuun eli vuoteen 1918 asti. Otto von Bismarckin Saksassa Elsass-Lothringenilla ei ollut juurikaan autonomiaa, ja ranskan kielen käyttämistä karsastettiin.

Alue liitettiin Ranskaan vuonna 1918, jolloin saksan kielen käyttö kiellettiin ja ranskan kielestä tuli pakollinen. Saksa liitti alueen itseensä jälleen vuonna 1940 toisen maailmansodan aikana. Elsass, Baden ja Lothringen liitettiin Saarlandiin. Valloitus päätti saksalaisten syrjimisen, mutta toi tilalle kansan vihaaman natsihallinnon. Sodan runtelema alue annettiin takaisin Ranskalle vuonna 1945. Alueella käytyjen taistelujen takia Lothringenissa on Ranskan suurin amerikkalaisten hautausmaa.

Kulttuuri

Suurin osa Lothringenista on ranskalaista kulttuurialuetta, koska Bismarck liitti vain osan nykyisestä Lothringenista Saksaan. Kiistelty Mosellen departementti ei ole kulttuuriltaan selkeästi ranskalainen eikä saksalainen. Alueella puhutaan saksan murretta, frankkia. Ranskan yksikielisyyspolitiikasta huolimatta paikallinen murre on säilynyt, vaikka sillä ei ole virallista asemaa.