Luettelo Suomen historian sodista

Tämä luettelo kattaa Suomen alueella käydyt aseelliset konfliktit (sodat ja vakavat sisäiset levottomuudet) sekä sellaiset Suomen ulkopuolella käydyt konfliktit, joihin Suomen alueen asukkaita on ottanut osaa suurin joukoin. Tässä lueteltujen konfliktien ohella suomalaisia ammattisotilaita, vapaaehtoisia tai seikkailijoita on osallistunut moniin muihinkin aseellisiin yhteenottoihin kuten buurisotaan, Venäjän-Japanin sotaanan, Venäjän sisällissota ja Espanjan sisällissotaan. 1950-luvulta lähtien suomalaisia on osallistunut myös YK:n rauhanturvaamistoimintaan.

Esihistoriasta keskiajan alkuun

Katso myös: Novgorodin ja suomalaisten sodat

• Esihistorian vuosituhansien aikana Suomenkin alueella lienee nähty suuri määrä aseellisia yhteenottoja, mutta niistä voivat kertoa enintään satunnaiset arkeologiset löydöt. Kivikautisten metsästäjä-kalastajakulttuurien elämäntapaa on usein pidetty pasifistisena, joskin tätä käsitystä on viime aikoina kyseenalaistettu. Nuorakeraamisen kulttuurin saapumista Etelä-Suomeen vuoden 3200 eaa tienoilla on joskus arveltu väkivaltaiseksi prosessiksi. Pronssi- ja rautakauden, varsinkin merovingiajan, löytöihin sisältyy paljon aseita. On tosin epäselvää, milloin niitä on käytetty sotimiseen, milloin paikallisempaan väkivaltaan ja milloin lähinnä sosiaalisen aseman ilmaisemiseen.

• Mahdollisesti Suomen alueen asukkaita kävi rautakaudella taistelemassa kaukana kotiseutujensa ulkopuolellakin. Arkeologisten löytöjen perusteella on arveltu, että Suomen alueen miehiä saattoi liikkua palkkasotureina tms. mannermaalla 400- ja 500-luvuilla, kansainvaellusajalla ja merovingiajannn alussa. 600-luvulla suomalaisia sotureita ehkä palveli Tanska tai Keski-Ruotsin kuninkaiden hoveissa. Mahdollisesti Suomesta lähti miehiä myös viikinkien idäntielle.

• Rautakauden päätösvaiheen (viikinkiajan loppu, ristiretkiaika) eli 1000- ja 1100-lukujen tiedetään olleen rauhatonta aikaa. Suomen lähialueille oli syntynyt laajentumishalusia valtioita (Ruotsi ja Novgorod). 1100-luvulla nämä saavat ristiretkiaatteen hengessä ideologisen perustelun ekspansiolleen. Suomen alueen asukkaat ottavat yhteen myös keskenään ja tekevät hyökkäyksiä Suomen ulkopuolelle. Kuhmoisten linnavuorella Keski-Suomessa on tehty löytöjä, joiden on tulkittu olevan taistelusta peräisin.

• 1000- ja 1100-luvuilta alkaa löytyä myös Suomen alueen aseellisia konflikteja valaisevia kirjallisia tietoja, jotka tosin ovat useimmissa tapauksissa varsin lyhytsanaisia, epämääräisiä ja epävarmojakin. Enimmäkseen tiedot ovat peräisin venäläisistä kronikoista, mikä antanee todellisuudesta aukollisen ja vinoutuneen kuvan. Tiedot käyvät luotettavammiksi 1200-luvulla, mutta tältäkin vuosisadalta saatu kuva on varmasti puutteellinen.

1000-luvun alku Islantilainen saaga 1200-luvun alusta kertoo, että norjalainen viikinkipäällikkö Olavi Haraldinpoika (myöhemmin kuningas Olavi Pyhä) yritti joskus vuoden 1008 tienoilla tunkeutua 'Finlandiin', mutta kärsi Herdal-nimisellä paikkakunnalla tuhoisan tappion. 'Finland' saattoi tarkoittaa Lounais-Suomea. Toisen tulkinnan mukaan Olavin hyökkäys kohdistui Pohjois-Ruotsissa asuneen suomensukuisen väestön alueelle (Herdal - Ruotsin Härjedalen?). 1000-luvun mittaan Suomenkin alueella liikkunee joka tapauksessa viikinkejä, kuten riimukirjoituksissa mainitut Freyger ja Egil.

1042 Venäläinen kronikka kertoo Novgorodin ruhtinaan Vladimirin hyökänneen jam-kansaa vastaan. Nimityksen uskotaan tarkoittavan Suomen suunnan asukkaita. Mahdollisesti hyökkäys kohdistuu Karjalaan, joka näihin aikoihin alkaa muodostua omaksi, Länsi-Suomesta erilliseksi kulttuurialueekseen. Toinen mahdollisuus on Novgorodin ja karjalaisten yhteinen hyökkäys Suomeen. Tietoa ruhtinas Vladimirin sotaretkestä ei kuitenkaan pidetä vuosiluvultaan tai kohteeltaan yhtä luotettavana kuin 1100- ja 1200-lukujen hyökkäyksiä koskevia venäläisiä kronikkatietoja.

1123 Venäläisen kronikan mukaan Kiovan suuriruhtinaan Mstislavin poika Vsevolod, Novgorodin ruhtinas hyökkää suomalaisia (jem) vastaan. Jem-nimi käännetään usein hämäläisiksi, mutta on mahdollista, että nimityksellä kutsuttiin muitakin Suomen suunnan asukkaita.

1142 Venäläinen kronikka kertoo, että suomalaiset (jem) hyökkäävät Novgorodin alueelle kärsien tappion. Myös svealaistennn (svei) kerrotaan hyökänneen ruhtinaan (kuningas Sverker?) ja piispan (Linköpingin piispa?) johdolla novgorodilaisten kauppiaiden kimppuun, mutta kärsineen tappion. Tämä on ensimmäinen konkreettinen tieto Ruotsi ekspansiosta itään päin.

1143 Karjalaiset (korela) hyökkäävät meritse suomalaisia (jem) vastaan, mutta pakenevat menetettyään kaksi laivaa. Karjala mainitaan nyt venäläisissä kronikoissa ensi kerran omana, muista suomalaisista erillisenä kokonaisuutena.

1149 Venäläisen kronikan mukaan suomalaiset (jem) hyökkäävät tuhannen miehen sotajoukolla vatjalaisten (karjalaisten) alueelle. Novgorodilaiset tuhoavat suomalaisten sotajoukon.

1155 Vuosina 1320–1340 kirjoitetun Eerikinkronikan mukaan Eerik IX Pyhä ja Uppsalan Piispa Henrik suorittavat ensimmäiseksi ristiretkeksi kutsutun retken (Varsinais-)Suomeen. Kronikkatiedon todenperäisyyttä epäillään nykyisin vahvasti.

1164 Svealaiset (svei) ahdistavat suurella sotalaivastolla Laatokan kaupunkia alkukesästä. Ruhtinas Svjatoslav lyö heidät. Venäläinen kronikka kerskuu ruotsalaisten menettäneen 43 viidestäkymmenestäviidestä sotalaivastaan.

1171 tai 1172 Gravis admodum -niminen paavi Aleksanteri III:n asiakirja antaa ymmärtää, että Suomessa on ollut ruotsalainen sotajoukko auttamassa suomalaisia vihollisen hyökkäyksiä vastaan. Tämä on saattanut antaa perustan tarinoille ensimmäisestä ristiretkestä.

1186 Venäläisen kronikan mukaan novgorodilaiset päällikkönään Vysata Vasiljevitš hyökkäävät suomalaisia (jem) vastaan.

1187 Ruotsalaisen Eerikinkronikannn mukaan novgorodilaiset ja karjalaiset valloittavat Keski-Ruotsissa sijaitsevan Sigtuna kaupungin ja tuhoavat sen 12. heinäkuuta. Ruotsin arkkipiispa ja jaarli saavat samalla surmansa. Vanhan mutta perättömän tarun mukaan Sigtunan kuparinen kaupunginportti viedään saaliina Novgorodiin. Koska Eerikinkronikka on kirjoitettu lähes 150 vuotta tapahtuman jälkeen, tiedot ovat hieman epävarmoja. Sotaretken tekijöiksi on arveltu myös vironlaisia tai Latvia alueen kuurilaisia. Katso: Sigtunan tuho.

1191 Venäläinen kronikka kertoo, että novgorodilaiset hyökkäävät laivoilla yhdessä karjalaisten kanssa suomalaisia (jem) vastaan. Samana vuonna tanskalaiset tekevät sikäläisten annaalionkirjojen mukaan laivastosotaretken Suomeen. Tietoa pidetään luotettavana, koska tanskalaisten mainitaan 1190-luvulla hyökkäilleen myös Viro.

1202 Tanskalainen lähde 1300-luvulta mainitsee sotaretken Suomeen. Retken johtajiksi mainitaan mahtava Lundin arkkipiispa Anders Sunesen ja hänen veljensä. Tietoa ei pidetä täysin luotettavana.

1226–1228 Venäläistä kronikkatietoa: Novgorodin ruhtinas Jaroslav Vsevolodinpoika lähtee meren yli sotaretkelle suomalaisia (jem) vastaan, ja ottaa niin suuren joukon vankeja, että osa oli surmattava ja osa päästettävä vapaaksi. Seuraavana vuonna ruhtinas Jaroslav kastattaa paljon karjalaisia ja tekee uuden sotaretken Suomeen. Suomalaiset (jem) tekevät seuraavana kesänä yli 2000 miehen laivastolla sotaretken Laatokalle Novgorodia vastaan. Laivasto kuitenkin tuhoutuu ja vain harvat pääsivät pakenemaan, sillä venäläiset sulkevat pakotien Nevalla.

1228–1245 Kirkon valta Suomessa laajenee. Todisteita siitä, että Suomessa olisi ollut jo tuolloin saksalaisia tai ruotsalaisia joukkoja, ei vielä ole, vaan kirkko oli paljolti kotimaisten tukijoidensa varassa.

1237 Hämeessästasta puhkeaa perinteisen historiankirjoituksen mukaan kapina kristinuskoa vastaan. Tiedot kapinasta ovat peräisin lähinnä paavin bulla, jonka tapa kuvata asioita edustaa pikemminkin kirjallisia konventioita kuin tosiasioita. Nykyisin pidetäänkin mahdollisena, että kapinaa ei todellisuudessa ollutkaan.

1240 Ruotsalaisten, norjalaisten ja suomalaisten (jem) sotaretki Nevalle. Novgorodin ja Vladimirin suuriruhtinas Aleksanteri voittaa ja saa lisänimen Nevski. Venäläiskronikka mainitsee ensimmäistä kertaa vihollisten joukossa myös sum-kansan. Tämän on yleensä tulkittu tarkoittavan varsinaissuomalaisia, jolloin jem-nimi olisi rajoittunut tarkoittamaan hämäläisiä. Jukka Korpelan mukaan sum saattoi kuitenkin viitata myös Karjalan tai Saarenmaan asukkaisiin. On kuitenkin huomattava, että norjalaisten ja suomalaisten mukanaolo retkellä on epätodennäköistä ja onkin mahdollisesti myöhempää poliittista propagandaa.

1249? Birger-jaarli tekee Suomeen sotaretken, jota myöhemmin kutsutaan toiseksi ristiretkeksi. Tämä on todennäköinen ajankohta Ruotsin vallan tosiasialliselle vakiintumiselle Suomessa. Sotaretki kuvataan Eerikinkronikassa, joka on peräisin 1300-luvun alusta. Lisäksi myös saksalainen Lyypekin kronikka kertoo Birger-jaarlin alistaneen Suomen vuonna 1249. Eräät tutkijat ovat kuitenkin halunneet ajoittaa sotaretken 1230-luvun tai 1250-luvun lopulle. Eerikinkronikassa väitetään retken suuntautuneen Hämeeseen, mutta tämä voi olla aikansa poliittista propagandaa, joka liittyi kirjoitushetken valtataisteluun Hämeestä ja Karjalasta Novgorodia vastaan.

Ruotsin vallan aika 1: keskiaika

• 1256 Aleksanteri Nevski tekee sotaretken Suomeen, joka ensimmäistä kertaa venäläisissä kronikoissa yhdistetään nyt myös Ruotsiin.

• 1271 Karjalaiset ja kveenit tekivät hyökkäyksen Norjan Hålogalantiin.

• 1276 Novgorodnin ruhtinas Dmitri valloittaa Karjala.

• 1283 Ruotsalaisten ja suomalaisten sotaretki Nevalle ja Laatokalle.

• 1292 Novgorodilaiset hävittävät Suomea. Ruotsalaiset tekevät vastahyökkäyksen Karjalainan ja Inkeri.

• 1293 Marski Torkkeli Knuutinpojan eli Torgils Knutssonin ristiretki Karjalaan. Viipurin linna perustetaan.

• 1294 Novgorodilaiset hyökkäävät kevättalvella ruhtinas Roman Glebovitshin johdolla Viipurin linnaa vastaan, mutta epäonnistuvat kärsien ilmeisesti raskaat menetykset. Käkisalmi ja '14 Karjalan kihlakuntaa' liitetään Ruotsiin.

• 1295 Novgorodilaiset valloittavat Käkisalmen takaisin.

• 1300 Torgils Knuutinpoika tekee retken Nevalle, jonka suulle perustaa Maankruunun (Landskrona) linnoituksen.

• 1301 Suuriruhtinas Andreinnn lähettämät joukot valloittavat ja hävittävät Maankruunu.

• 1311 Novgorodilaiset hävittävät Suomea ja polttavat 'Vanain kaupunginnn'. Tämän arvellaan tarkoittaneen nykyisen Hämeenlinna keskustassa sijainnutta asutuskeskusta ('Vanaja') tai Hakoisten linnaa Janakkalassa.

1313 Viipurista lähetetty retkikunta polttaa Laatokan kaupungin.

1318 Novgorodilaiset tekevät sotaretken sum-kansaa vastaan 'Ljudrevin kaupunkiin' ja 'Piskuplin kaupunkiin'. Ljudrevin kaupunki on tulkittu Turuksi, koska Turun linnanherrana oli tähän aikaan muuan Lyder van Kyren. Piskuplin kaupunki voisi tällöin olla Kuusiston linna. Tulkinta on kuitenkin hyvin spekulatiivinen. Historiantutkija Jukka Korpelan mukaan hyökkäys saattoi kohdistua myös Karjalaan. Myöhempi Suomen piispainkronikka tosin mainitsee 'ruteenien' (venäläisten?) hävittäneen Kuusiston linnan tänä vuonna.

1322 Novgorodin suuriruhtinas Juri Danilovitš piirittää Viipurin linnaa, muttei saa sitä haltuunsa. Seuraavana vuonna Ruotsi ja Novgorod solmivat Pähkinäsaaren rauhan, joka jättää Viipurin Ruotsille ja Käkisalmen Novgorodille.

1348–1351 Maunu Eerikinpojan ristiretki Novgorodia vastaan. Nevajoen Pähkinälinna valloitetaan sodan alussa ja menetetään puolen vuoden piirityksen jälkeen 1349.

1364-1365n Ruotsi valtaistuimesta käydyn kamppailun yhteydessä Turun linna piiritetään ja lopulta valloitetaan kuningas Maunu Erikinpojan miehiltä.

1377 Novgorodilaiset tekevät sotaretken Pohjois-Pohjanmaastalle. Eräiden tietojen mukaan arvoituksellisesta Oulun linna taistellaan.

1380-luku Ruotsissa uusia valtataisteluita kuningas Albrekt Mecklenburgilaisen riitaannuttua ylimystön kanssa. Rauhattomuudet ulottuvat myös Suomen puolelle, vaikka tapahtumien yksityiskohtia ei juuri tunneta.

1387 Ruotsin valtakamppailuihin sekaantuneet merirosvot, vitaaliveljet, ryöstävät Turun.

1396 Epämääräisiä tietoja ruotsalaisten sotaretkestä Karjalaan, Kurkijoen tienoille.

1411 Novgorodilaiset polttavat Viipurin esikaupungin 26.3. kostoksi hieman aiemmin tapahtuneesta Tiurin linnan hävityksestä, josta he syyttävät ruotsalaisia.

1434 Talonpoikien kapinaliikehdintää Satakunnassassassa ja Karjala (Davidin kapina).

1444 Viipurin herra Kaarle Knuutinpoikassassa voittaa novgorodilaiset Viron Narva.

1446 Viipurin herra Kaarle Knuutinpoika vahvistaa rajan hämäläisten ja savolaisten erämaiden välille. Rajanvetoa ovat tiettävästi edeltäneet väkivaltaiset kahakat erämailla sijatsevien riistamaiden ja kalavesien käyttöoikeuksista. Savolaiset väittävät kuuluisassa valituksessaan hämäläisten erämiesten murhanneen savolaisia ja syöttäneen näiden ruumiit koirille.

• 1479 Novgorodilaiset tekevät hävitysretken Savoon.

• 1480 Eerik Akselinpoika Tottanan tekee kostoretken Karjala ja saa kronikkatietojen mukaan suuren voiton.

• 1495–1497 Vanha viha. Ruotsin ja Venäjän välinen sota, jossa Suomea hävitetään pahasti. Iivana III Suuri on ensimmäinen koko Venäjän suuriruhtinas. Viipurin linnann ja Olavinlinna piiritykset: Viipurin pamaus vuonna 1495.

• 1506-1509ksi Juuttiviha kutsuttu, Kalmarin unionin hajoamiseen liittyvä sota. Tanskalaiset hyökkäilevät Suomen rannikoille ja ryöstävät Turun vuonna 1509.

• 1521-1523 Tanskan kuningas Kristian II valloittaa Ruotsin ja Suomen, mutta Kustaa Erikinpojan (Kustaa Vaasa) johtama kapinaliike karkottaa hänet Lyypekin tuella. Suomessa taisteluita mm. Turun, Viipurin ja Raaseporin linnojen omistuksesta.

Ruotsin vallan aika 2: Vaasa-aika

• 1534-1537 Kreivisota. Tanskan kanssa liittoutunut Ruotsi irrottautuu Lyypekin holhouksesta. Suomessa sotatoimet rajoittuvat Viipurin linnann ja Olavinlinna piirityksiin linnanpäälliköiden asettauduttua Lyypekin puolelle.

• 1542 Dacken sota. Nils Dacken johtama laaja talonpoikaiskapina Ruotsissa. Kapinan kukistamiseen osallistuu suomalaisia joukkoja.

• 1555–1557 Kustaa Vaasan sota. Venäjän ensimmäisenä tsaarina Iivana Julma. Joutselän taistelussa Karjalankannaksella lyödään venäläinen hyökkäysosasto. Rauhanneuvottelijana toiminut Mikael Agricola kuolee matkalla neuvotteluista Kuolemanjärven Kyröniemen kylässä 9. huhtikuuta 1557.

• 1561 Ruotsi ottaa Tallinnann suojelukseensa alkaen kilpailla Baltia (Liivinmaan) herruudesta Tanskann, Puola ja Venäjän kanssa. Suuri valloitus- ja sotakausi alkaa.

• 1563 Kuningas Erik XIV ja Suomen herttua Juhana ajautuvat aseelliseen välienselvittelyyn: Turun linna valloitetaan ja herttua viedään vankina Ruotsiin.

• 1563-1570 Seitsenvuotinen sota Tanskaa vastaan. Suomalaisia joukkoja mukana sotatoimissa Blekingen ja Hallannin alueilla. Suomalaiset osallistuvat verilöylyyn Ronnebyn kaupungissa. Axtornan taistelu. Amiraali Klaus Hornin merivoitoista huolimatta sota päättyy Ruotsin tappioon.

• 1563-1570lla Puolan sota. Taisteluita Liivinmaa. Sota päättyy Puolan kuninkaan vävypojan, Juhana III:n, tullessa Ruotsin kuninkaaksi.

• 1570–1595 Pitkä viha eli 25-vuotinen sota Venäjää vastaan. Sodan katkaisee kolme pitkää aselepoa, joiden välillä ja joskus kestäessäkin Suomessa, Liivinmaalla, Inkerissä, Luoteis-Venäjällä, Lapissa ja Karjalassa tehdään sota- ja hävitysretkiä. Ruotsin voimia komentavat useimmiten suomalaiset aatelismiehet. Sota näännyttää pahoin Suomen väestöä. Oulujärven alueen uudisasutus kärsii vakavaa tuhoa. Helsinki ja Porvoo hävitetään. Varsinkin 1580-luvulla raivoaa rappasota aselevosta huolimatta: pohjalaiset ja vienalaiset talonpojat tekevät julmia hävitysretkiä toistensa kimppuun. Täyssinän rauhassa 1595 määritellään Suomen itäraja ja Venäjä tunnustaa Ruotsin omistukset Liivinmaalla.

• 1596–1597 Nuijasota: Ruotsin sisäisen valtataistelun yhteydessä pohjalaiset, hämäläiset ja savolaiset talonpojat nousevat kapinaan verotusta, riistoa ja sotilasterroria vastaan. Suuri määrä talonpoikia tapetaan ja kapinajohtaja Jaakko Ilkka mestataan sodan päätteeksi.

• 1599 Ruotsin valtionhoitaja, Kaarle-herttua, kukistaa syrjäytettyä Sigismund-kuningasta kannattaneen Suomen aatelin aseellisen vastarinnan. Marttilan taistelu.

Ruotsin vallan aika 3: suurvalta-aika

• 1600-1629 Puolan sota – Ruotsi ja Puola taistelevat Liivinmaan herruudesta. Sodassa on neljä aktiivista vaihetta, joiden välillä vallitsee aselepo:
  • 1600-11: Ruotsi tekee Kaarle IX:n hallitessa kaksi suurta hyökkäystä Liivinmaassalla, mutta molemmat epäonnistuvat. Kirkholman taistelu vuonna 1605 puolalaiset lyövät lähes kolminkertaisen ruotsalais-suomalaisen ylivoiman.
  • 1617-18.
  • 1621-22: Ruotsi valloittaa Kustaa II Aadolfin johdolla Riian
  • 1625-29: Ruotsi saa Liivinmaan herruuden ja pakottaa Puolan rauhaan vietyään sotatoimet Preussiin asti.

• 1610–1617 Inkerin sota – Sota Venäjällä. Sekasorron aika Venäjällä. Ruotsi ja Puola sekaantuvat Venäjän sisäisiin valtataisteluihin. Jakob De la Gardien joukot miehittävät Novgorodaia ja Moskova. Käkisalmen valloitus. Stolbovan rauhassa 1617 Ruotsi saa Käkisalmen läänin ja Inkerinmaan. Novgorod kuitenkin joudutaan luovuttamaan eikä ruotsalaista prinssiä saada Venäjän tsaariksi.

• 1611-1613 Kalmarin sota. Etelä-Ruotsin alueella käyty tappiollinen sota Tanskaa vastaan. Suomalaisia mukana. Älvsborgin lunnaat.

• 1618–1648 Kolmikymmenvuotinen sota: Saksaa runteleva suursota koostuu useista erillisistä sodista ja päättyy lopullisesti Westfalenin rauhaan 1648. Ruotsi liittyy sotaan 1630. Breitenfeldin ensimmäinen ja toinen taistelu. Lützenin taistelu. Suomalaiset hakkapeliitat hävittävät Saksaa ja Böömiä. Ruotsi nousee suurvallaksi ja saa hallintaansa alueita Saksassa. Myös Tanskassaa vastaan taistellaan: Brömsebron rauha muun muassa Gotlanti siirtyy Ruotsille. Sodat rasittavat pahoin Suomen ja Ruotsin väestöä.

• Pohjan sota 1655–1661. Suomalaisia joukkoja mukana.
  • 1655–1660 Sota Puolaa vastaan Liettuassa ja Puolassa. Puolan kruunua havitteleva Kaarle X Kustaa valloittaa Varsovan, mutta joutuu perääntymään katolisen kansannousun johdosta. Tämän jälkeen Ruotsin uusi suurhyökkäys liitossa Brandenburgin kanssa. Varsovan taistelussa saavutetusta voitosta huolimatta edessä on taas perääntyminen Itämeren rannikolle. Olivan rauha vuonna 1660 päättää Ruotsin ja Puolan vuodesta 1598 jatkuneen kruununperimysriidan.
  • 1656–1658 Venäjän sota eli ruptuurisota. Venäjän hyökkäys Liivinmaalle, Inkeriin, Karjalaan ja Suomeen torjutaan alivoimasta huolimatta. Ortodoksinen talonpoikaisväestö tukee venäläisiä. Venäläisten perääntyessä runsaasti Käkisalmen läänin ortodoksiväestöä pakenee Venäjälle. Ruotsin Karjala luterilaistuu ja suomalaistuu. Välirauhaa seuraa Kardisin rauha vuonna 1661.
  • 1657-1658n Tanskan sota. Puolasta marssinut Kaarle X Kustaa hyökkää etelästä Tanska kimppuun. Kuuluisa 'jäämarssi' Iso-Beltin salmen yli Själlantiin. Roskilden rauhassa Ruotsi saa suuret alueet: Skoonenn, Blekinge, Hallandin ja Bohusläninin, Bornholmin saaren sekä Trondheim läänin Norjasta.
  • 1658-1660n Kolmiliiton ja Tanskan sodat. Itävalta, Brandenburg ja Puola tekevät kolmiliiton Ruotsia vastaan. Ruotsi rikkoo rauhan ja hyökkää uudestaan vuonna 1658 lopettaakseen Tanskan itsenäisyyden. Kööpenhamina piiritys. Juutinrauman meritaistelu. Hollannin laivaston tukema Tanska selviytyy. Kööpenhaminan rauhassa Ruotsi joutuu palauttamaan Bornholmin ja Trondheimin läänin, mutta ei Skoonea ja sen naapurimaakuntia.

• 1674–1679 Skoonen sota. Tanska yrittää valloittaa Ruotsilta takaisin edellisissä sodissa menettämänsä Juutinrauman itäpuoliset maakunnat. Mukana myös suomalaisia joukko-osastoja. Lundin taistelu on pohjoismaiden historian verisimpiä.

• 1700–1721 Suuri pohjan sota: Saksin, Tanskann ja Venäjä yhteinen hyökkäys Ruotsin kimppuun. Aluksi Ruotsi tyrmää kaikki hyökkääjät yksi kerrallaan (esim. Narvan taistelu), mutta Kaarle XII:n johtama armeija kohtaa lopulta tuhonsa Ukrainassa Moskovaan pyrkiessään. Pietari Suuren Venäjä miehittää Suomen vuosina 1713–1714 nousten Itämeren hallitsevaksi suurvallaksi. Napuen taistelu. Kajaanin linnan piiritys. Isoviha. Uudenkaupungin rauha vuonna 1721 lopettaa Ruotsin suurvalta-aseman. Suomi on sodan ja miehityksen jäljiltä köyhtynyt ja ränsistynyt.

Ruotsin vallan aika 4: vapauden aika ja kustavilainen aika

Suomen sodassa

• 1741–1743 Hattujen sota ja pikkuviha: Hattupuolueen epäonnistunut revanssisota Venäjää vastaan. Lappeenrannan taistelu. Suomi miehitettynä. Venäjän keisarinna Elisabet kannustaa suomalaisia itsenäistymään Ruotsista. Turun rauhassa Venäjä saa alueita Suomen kaakkoisosasta (ns. Vanha Suomi).

• 1756–1763 Seitsenvuotinen sota – Iso-Britannia ja Preussi vastassaan Ranska, Saksa, Itävalta, Venäjä, Ruotsi ja Espanja. Ruotsin osalta Pommerin sota.

• 1788–1790 – Ruotsin Kustaa III:n aloittama sota Venäjää vastaan. Ruotsi saa vastaansa myös Tanskan. Rintamalinjat kulkevat Kymenlaaksossa ja Etelä-Savossa. Kiivasta merisotaa Suomenlahdella. Anjalan liitto. Porrassalmen, Parkumäen ja Ruotsinsalmen voitoista huolimatta Ruotsi ei saa Värälän rauhassa lisäalueita.

• 1808–1809 Suomen sota: Venäjä valloittaa Suomen Ruotsilta miellyttääkseen liittolaistaan Napoleonia. Suomenlinnallen antautuminen romahduttaa Ruotsin puolustusstrategian. Taistelut keskittyvät Pohjanmaa ja Savoon. Meritaisteluita Turunmaan saaristossa. Oravaisten taistelu. Koljonvirran taistelu. Haminan rauha.

Venäjän vallan aika

• 1830–1831 Puolan kapina: Suomen Kaarti on mukana kukistamassa puolalaisten kansannousua Venäjänssassa valtaa vastaan. Kiivas taistelu Varsova. Raskaat tappiot kärsinyt kaarti saa tunnustuksena Pyhän Yrjön ritarikunnan lipun.

• 1853–1856 Krimin sota: Suomi on Krimin sodan sivunäyttämönä. 'Oolannin sodassa' Englannin ja Ranskainn laivastot hyökkäilevät Suomen rannikoille tuottaen suurta tuhoa. Bomarsund taistelu ja Viaporin pommitus. Kokkolassa englantilainen maihinnousu torjutaan (Halkokarin kahakka).

• 1877–1878 Turkin sota: Venäjä hyökkää Turkkina vastaan tavoitellessaan Välimerelle johtavia salmia ja panslavismi hengessä Balkanin slaavilaiskansojen suojelijan asemaa. Suomen Kaarti pannaan liikekannalle, vapaaehtoisia ilmoittautuu yli tarpeen. 900-miehinen kaarti kärsii laulun sanoin 'vilua ja nälkää Balkanin vuorilla taistellessa'. Neljäsosa miehistä kuolee tauteihin tai kaatuu taistelussa. Kunnostautunut kaarti saa vanhan kaartin arvonimen. Voitoistaan huolimatta Venäjä pakotetaan Berliinin kongressissa luovuttamaan valloittamansa alueet.

• 1914–1918 Ensimmäinen maailmansota. Suomen alueella ei ole sotatoimia ennen kevättä 1918 (Suomen sisällissota), mutta yhteensä yli 2 000 suomalaista osallistuu sotaan joko Venäjän tai Saksan armeijassa (jääkäriliike). Suomenlahden rannoilla tehdään paljon linnoitustöitä.

Itsenäinen Suomi

rajan

• 1918 Sisällissota. Ensimmäinen maailmansota aiheuttaa Venäjän keisarikunnan pistoutumisen, mikä saa aikaan suomalaisen yhteiskunnan hajoamisen ja taistelun valtiovallasta. Valtataistelu johtaa lopulta sisällissotaan Etelä-Suomea hallinneiden punaisten (Suomen kansanvaltuuskunta) sekä Keski- ja Pohjois-Suomea hallinneiden valkoisten (Vaasan senaatti) välillä, 27.01-15.05.1918. Tampereen taistelu maalis-huhtikuussa 1918 on sodan ratkaiseva yhteenotto. Valkoiset voittavat sodan keisarillisen Saksan tuella. Neuvosto-Venäjä tukee punaisia. Sodan aikana molemmat osapuolet syyllistyvät poliittiseen terroriin ja tarpeettomiin raakuuksiin. Sodan jälkeen punaisia tai punaisiksi epäiltyjä suljetaan laajamittaisesti vankileireille, joissa tauteihin, nälkään ja teloituksiin kuolee tuhansia vankeja. Yhteensä sota vaatii 37 000 uhria. Ensimmäisen maailmansodan lopputulos tekee hitaan kansallisen eheytymisen Suomessa mahdolliseksi.Haapala 1995

• 1918–1922 Heimosodat – muutama tuhat vapaaehtoista suomalaista osallistuu sotatoimiin, joissa tuetaan heimokansoja Virossssa, Inkeriä ja Itä-Karjalassa.
  • Viron vapaussota (1917—1920)
    • Pohjan poikien ja I Suomalaisen Vapaajoukon avustusretki Viron vapaussotaan.
  • Vienan retkikunta (1918)
    • Muurmannin legioona
  • Aunuksen retkikunta (1919)
  • Petsamon retket (1918 ja 1920)
  • Itäkarjalaisten kansannousu eli metsäsissit (1921 - 1922)
  • Inkeriläisten kansannousu (1919)

• 1939–1940 Talvisota alkaa Neuvostoliiton hyökätessä Suomeen. Neuvostoliitto uskoo valtaavansa Suomen kolmessa viikossa – siihen se ei kuitenkaan pysty. Raatteen tien taistelu. Kollaan taistelu. Merkittävistä torjuntavoitoista huolimatta Suomen voimat ehtyvät ylivoimaa vastaan käydyssä epätasaisessa kamppailussa. Moskovan rauhassa Suomi menettää suuria alueita: Karjalannn sekä Salla ja Kuusamon itäosat. Lisäksi Hanko vuokrataan Neuvostoliitolle.

• 1941–1944 Jatkosota on suomalaisten näkökulmasta talvisodan jatke, jossa suomalaiset lähtevät valtaamaan Neuvostoliitolta takaisin talvisodassa menetettyjä alueita. Sota alkaa Saksan hyökätessä Neuvostoliittoon, joka pitää aiheellisesti Suomea Saksan liittolaisena, koska Suomessa on saksalaisia joukkoja ja Suomen ilmatilaa käytetään saksalaisiin pommituslentoihin. Neuvostoliitto iskee pommikonein Suomeen, minkä jälkeen Suomi julistaa sodan. Aluksi suomalaisten onnistuu edetä menetetyille alueille ja vanhan rajan ylikin. Itä-Karjalan miehitys. 1944 kesällä Neuvostoliitto aloittaa suurhyökkäyksensä Karjalankannaksella joka pysäytetään lopulta Tali-Ihantalan taistelussa. Rauhanteossa menetetään Moskovan rauhan rajojen lisäksi Petsamo sekä Porkkala vuokralle 50 vuodeksi.

• 1944–1945 Lapin sota: Jatkosodan välirauhansopimuksen vaatimuksena on, että Suomi ajaa saksalaisjoukot pois Lapista. Aluksi saksalaiset vetäytyvät ilman taistelua ja suomalaiset joukot lähinnä vain seuraavat vetäytyjää. Neuvostoliitto kuitenkin vaatii aloittamaan varsinaiset sotatoimet saksalaisia vastaan. Seuranneen täysimittaisen sodan aikana saksalaiset tuhoavat jättämiään alueita ja polttavat mm. Rovaniemen.

Katso myös

• Luettelo sodista
• Suomalaiset rauhanturvaajat

Lähteet

• Pertti Haapala (1995): Kun yhteiskunta hajosi, Suomi 1914–1920. ISBN 951-37-1532-9.

Aiheesta muualla

• Agricola-Suomen historiaverkko: Historiaa aiheen mukaan, sotahistoria