Luis Carrero Blanco

Luis Carrero Blanco (4. maaliskuuta 1903ssa Santoña, Kantabrian maakunnassa, Espanjassa – 20. joulukuuta 1973 Madridissa, Madridin maakunnassa, Espanjassa) oli espanjalainen amiraali. Francisco Franco nimitti hänet kesäkuussa 1973 pääministeriksi, ja häntä pidettiin Francon todennäköisenä seuraajana. ETA surmasi hänet pommi-iskussa, mikä saattoi johtaa Espanjan siirtymiseen demokratiaan Francon kuollessa ilman ideologisesti sopivaa seuraajaa.

Luis Carrero Blanco meni 1918 laivastoakatemiaan ja osallistui Marokon sotaan 1924–1926. Heinäkuussa 1936 kansallisten noustessa kapinaan, Carrero Blanco oli tasavaltalaisten hallitsemalla alueella, ja haki turvaa Meksikon ja Ranskan suurlähetystöistä. Hän pääsi kansallisten puolelle kesäkuussa 1937 ja palveli laivastossa. Kansallisten voiton jälkeen ja generalísimo Francon noustessa Espanjan caudilloksi, Carrero Blanco oli yksi hänen läheisimpiä yhteistyökumppaneitaan ja laivaston johdossa. Hän vastusti liittymistä akselivaltojen puolelle toiseen maailmansotaannn. Hän oli monarkisti ja katolisen kirkon vankkana kannattajana oli Opus Dei pääsuojelija Francon hallituksessa.

Espanja ja Yhdysvaltain sopimuksen myötä yhdysvaltalaisen pääoman päästessä maahan 1950-luvulla talouspolitiikkaa liberalisoitiin ja falangistien syndikalistit siirrettiin syrjään. Tuolloin juuri Opus Dein jäseniä nousi merkittäviin asemiin Francon hallinnossa.Country Studies, Spain; Policies, Programs, and Growing Popular Unrest Carrero Blancosta itsestään tuli ministeri 1957. Hänet ylennettiin vara-amiraaliksi 1963 ja amiraaliksi 1966. Hän oli myös varapääministeri 1967–1973. Hänen uransa nousi huippuunsa 1973 Francon nimittäessä hänet seuraajakseen pääministeriksi.

Noin kuuden kuukauden kuluttua neljä ETA:n baskijäsentä surmasi Carrero Blancon pommilla, jonka he olivat kaivaneet tunneliin tien alle. Carrero Blanco oli palaamassa panssaroidulla Mercedeksellään messusta, kun 50–100 kilogrammaa räjähdettä räjähti auton alla. Auto lensi kirkon yli ja putosi sen toiselle puolelle toisen kerroksen parvekkeelle. Carrero Blanco kuoli heti. Hallitus julisti kolmen päivän suruajan.

ETA kirjoitti manifestissaan murhan jälkeen Carrero Blancon symbolisoineen enemmän kuin kenenkään 'puhdasta francolaisuutta' ja tuoneen Opus Dein valtaan ja luoneen oman valtionsa valtiossa omien ilmiantajiensa avulla.'En la siguiente declaración uno de los militantes del commando Txikía respondía a la pregunta de por qué se había ejecutado a Carrero Blanco: “La ejecución en sí tenía un alcance y unos objetivos clarísimos. A partir de 1951 Carrero ocupó prácticamente la jefatura del Gobierno en el Régimen. Carrero simbolizaba mejor que nadie la figura del «franquismo puro» y sin ligarse totalmente a ninguna de las tendencias franquistas, solapadamente trataba de empujar al Opus Dei al poder. Hombre sin escrúpulos montó concienzudamente su propio Estado dentro del Estado: creó una red de informadores dentro de los Ministerios, del Ejército, de la Falange y aún dentro del Opus Dei. Su policía logró meterse en todo el aparato franquista. Así fue convirtiéndose en el elemento clave del sistema y en una pieza fundamental del juego político de la oligarquía. Por otra parte llegó a ser insustituible por su experiencia y capacidad de maniobra y porque nadie lograba como él mantener el equilibrio interno del franquismo […]'. Operación Ogro oli kosto viiden poliittisen vangin teloituksesta. Carrero Blancon seuraaja Carlos Arias Navarro lupasi ensimmäisessä puheessaan Cortesissa 12. helmikuuta 1974 poliittisia vapauksia, mukaan lukien oikeuden muodostaa poliittisia järjestöjä.

Viitteet