Luonnollinen teologia

Luonnollinen teologia tarkoittaa pyrkimystä löytää järkeen perustuvia todisteita jumalan tai älykkään suunnittelijan olemassaololle, ilman turvautumista erityiseen uskonnolliseen ilmoitukseen.

Luonnollinen teologia (tai luonnollinen uskonto) on järkeen ja tavalliseen kokemukseen perustuvaa teologiaa. Näin se eroaa sekä niin sanottuun ilmestykseen perustuvasta teologiasta, joka perustuu pyhiin kirjoituksiin ja erilaisiin uskonnollisiin kokemuksiin, että a priori -tyyppiseen järkeilyyn perustuvasta ylimaailmallisesta teologiasta, kuten Immanuel Kantin ajattelusta.

Luonnollinen teologia oli alun perin osa filosofiaa ja teologiaa. Teologit tutkivat sitä edelleen, mutta suurin osa sen ongelmista kuuluu nykyään uskonnonfilosofian tutkimusalaan.

Edustajia

Tuomas Akvinolainen on tunnetuin luonnolliselle teologialle tyypillisen lähestymistavan kannattaja. Myöhemmin kehittynyt, erityisesti valistusajalla suosittu, luonnollisen teologian muoto deismi hylkäsi pyhät kirjoitukset ja profetiat täysin.

Englantilainen piispa Thomas Barlow kirjoitti teoksen Execreitationes aliquot metaphysicae de Deo (1637) ja puhui usein luonnollisesta teologiasta kuningas Kaarle II:n aikana.

John Ray (1627-1705) (myös tunnettu nimellä John Wray) oli englantilainen luonnontutkija, jota pidetään usein englantilaisen luonnonhistorian isänä. Hän julkaisi useita merkittäviä teoksia kasveista, eläimistä ja luonnollisesta teologiasta.

Thomas Malthus päätti teoksensa An Essay on the Principle of Population (1798) kahteen luonnollista teologiaa ja väestöä käsittäneeseen lukuun. Malthus, joka oli harras kristitty, esitti, että ilmestys 'heikentää järjen korkealle kohoavat siivet', eikä halunnut 'kirjoituksiin liittyvien vaikeuksien ja epäilyjen' vaikuttaa työhönsä.

William Paley esitti tunnetun muotoilun Jumalan olemassaolon teleologisesta argumentista. Hän kirjoitti teoksen Natural Theology, or Evidences of the Existence and Attributes of the Deity collected from the Appearances of Nature (1802), jossa hän esitti vertauksen kellontekijästä, josta hän on kaikkein tunnetuin. Paleyn käyttämiä perusteluja vastaan suunnattua arvostelua löytyy David Humen kuoleman jälkeen julkaistusta teoksesta Dialogues Concerning Natural Religion.

Horace Mann, amerikkalainen koulutuksen uudistaja ja orjuuden vastustaja, opetti poliittista taloustiedettä, moraalifilosofiaa ja luonnollista teologiaa. Myös bostonilainen kemisti ja luonnonhistorioitsija Edward Hitchcock tutki ja kirjoitti luonnollisesta teologiasta. Hän pyrki yhdistämään tieteen ja uskonnon keskittyen ennen kaikkea geologiaan. Hänen merkittävin teoksensa tältä alalta oli The Religion of Geology and its Connected Sciences (1851).

Adam Lord Gifford määritteli luonnollisen teologian tieteen tukemaksi teologiaksi, joka ei ole riippuvainen ihmeistä. Hän perusti testamentillaan Gifford-luennot luonnollisen teologian tutkimuksen edistämiseksi.

Katso myös

• Deismi
• Jumalan olemassaolo
• Kreationismi
• Älykäs suunnittelu

Aiheesta muualla

• Internet Encyclopedia of Philosophy: Natural Theology