Alus
Marella liikennöi Suomen lipun alla tunnuskirjaiminaan OGWJ ja kotisatamanaan Maarianhamina reittiä Naantali – Maarianhamina – Kapellskär. Myöhemmin reittinä oli Turku – Maarianhamina – Tukholma. Matkustajien käytössä oli avaran 130-paikkaisen ruokasalin, kafeterian ja yhdistetyn baari-tanssisalongin lisäksi kannella lepo- ja aurinkotuoleja sekä katettu näköalakuisti. Ostoksia varten aluksessa oli runsaasti tax-free -myyntipisteitä sekä uutuutena ostostori. Vauvojen hoitoa varten oli varattu oma tila ja vähän varttuneemmille lapsille oli leikkinurkkaus. Sisätilojen suunnittelusta vastasi sisustusarkkitehti Robert Tillberg.
Tekniikka
Bureau Veritasin luokittelema alus oli jaettu kymmeneen vesitiiviiseen osastoon ja paloturvallisuutta paransi kaikkialle asennettu sprinkler-järjestelmä.
Marellassa oli kaksi 10-sylinteristä Sulzer 10TAD48 -dieselmoottoria, jotka rakensi Jugoturbina Karlovacissa. Sylinterien halkaisija oli 480 mm ja iskun pituus 700 mm. Moottorien kierrosnopeus oli 250 kierrosta minuutissa ja yhteisteho 6472 kW (8 800 hv). Moottorit oli kytketty suoraan omaan potkuriakseliinsa ja säätölapaiseen Lips-potkuriinsa.
Apukoneina oli kolme Burmeister & Wain; (B&W) -dieselmoottoria ja peräsinkoneiston valmistaja oli Atlas. Aluksen keulassa oli yksi 440 kW ohjailupotkuri.
Aluksen vaiheita
Tukholmasta Turkuun matkalla ollut Marella ajoi karille 20. joulukuuta 1977 Ahvenanmaalla Härrön niemen eteläpuolella. Ulkovartioalus Viima ja pelastusalus Gustaf Erikson kuljettivat Marellan 166 matkustajaa lähelle pysähtyneeseen M/S Kapellaan. Aluksessa olleet 23 henkilöautoa ja 15 yhdistelmäajoneuvoa siirrettiin proomulla Långnäsininin satamaan. Marella pystyi perääntymään omin avuin irti karilta, mutta konehuoneeseen tulleen veden vuoksi sen matka jatkui Viiman hinaamana Naantaliin Navire Yard Luonnonmaan telakalle. Aluksen saamat vauriot korjattiin Wärtsilän Turun telakalla.[Helsingin Sanomat 21.12.1977 s. 3 ja 9; 22.12.1977 s. 9; 24.12.1977 s. 8; 28.12.1977 s. 10; 2.1.1978 s. 14; 7.1.1978 s. 7.
]
Marella oli Viking Line -varustamon käytössä 27. toukokuuta 1981 asti ja SF Line myi aluksen kreikkalaiselle Maritime Company of Lesvos S.A. -yritykselle samana vuonna. Alus liikennöi NEL Lines'in väreissä Kreikan lipun alla kotisatamanaan Mytilinisille, tunnuksenaan SVKF ja nimenään Alcaeos. Alcaeos oli täysin ilmastoitu ja kykeni kuljettamaan 228 hyttimatkustajaa 112 hytissään sekä 813 kansimatkustajaa. Aurinkokannella oli 260 paikkaa. Henkilöautoja aluksen 400 kaistametri kansille mahtui 215 kappaletta.
Alus myytiin turkkilaiselle yritykselle vuonna 2002 ja se sai 2003 nimekseen Sochi Express. Se siirrettiin Saint Vincentin ja Grenadiinien lipun alle ja romutettiin vuonna 2004.
Lähteet
- Navigator 1970:4 s. 23 ja 1981:7–8 s. 27.
- Suomen Merenkulku 1970:4 s. 71 ja 83.
- Svensk Sjöfarts Tidning 1970:14 s. 15 sekä 1971:5 s. 27 ja 32.
Aiheesta muualla
