Morbus Menière
Maladie de Menière
Ménières sykdom
Ménières sjukdom
Taudin kuvasi ranskalainen Prosper Ménière vuonna 1861. Sen perussyitä tai oleellisia riskitekijöitä ei vielä tunneta. Joillakin potilailla on Menieren tautiin perinnöllistä taipumusta, ja virustulehdusten historia saattaa vaikuttaa sen syntyyn. Oletetaan, että Ménièren taudin syynä on paineennousu sisäkorvassa. Myös psyykkisten tekijöiden osuus taudin synnyssä on merkittävä. Tauti saattaa olla hyvinkin kiusallinen, mutta se ei ole hengenvaarallinen.
Oireet
Taudille ovat tyypillisiä huimauskohtaukset, joihin liittyy silmävärve (nystagmus), kuulon huononeminen ja korvien suhina. Lisäksi on usein pahoinvointia ja oksentelua. Kohtaukset vaihtelevat hyvin lievistä voimakkaisiin ja pitkäaikaisiin. Kohtauksilla on taipumus uusiutua, ja seurauksena on usein kuulon asteittainen huononeminen.
Menieren taudin aiheuttamiin huimauskohtauksiin saattaa kuulua myös pahoinvointia ja oksenteluaeseeneseen. Kuulonalenema on niin merkittävää, että monesti potilas joutuu lopuksi turvautumaan kuulokoje. Täyttä kuuroutta sen ei tiedetä aiheuttaneen.http://www.epshp.fi/kotisivu/korvat/menopas.htm
Menieren taudissa tyypillisesti vain toinen korva sairastuu, mutta tauti voi siirtyä sen edetessä myös toiseen korvaan.
Hoito
Oireiden lievittämiseen käytetään muun muassa betahistidiinia, nesteenpoistolääkkeitä ja verisuonia laajentavia lääkkeitä. Kohtausten ehkäisyssä on rauhallisella ympäristöllä suuri merkitys. Usein on myös rauhoittavien lääkkeiden käyttö aiheellista. Tautia sairastavien on syytä luopua kokonaan tupakan ja alkoholin käytöstä, koska ne voivat aiheuttaa tai pahentaa kohtauksia. Tupakointi supistaa verisuonia, ja hyvä sisäkorvan verenkierto on potilaille tärkeää. Lisäksi suositellaan vähäsuolaista ruokavaliota, koska suolan, tarkemmin sanottuna natriumin, käyttö lisää nesteen muodostusta. Myös kofeiinin käytön rajoittamisen on todettu vähentävän oireita.
Lähteet
Aiheesta muualla
