Esihistoriallinen maalaus
Esihistoriallisella ja vanhalla ajalla taidemaalarit maalasivat lähinnä seiniä tai seinäpaneleja, kallioita ja ruukkuja.
Luolamaalausten maaleina esi-ihminen käytti luonnosta löytyviä pigmenttejä eli väriaineita. Värit sekoitettiin veteenoksidejaoksideja juoksevan maalin aikaansaamiseksi. Yleisimmät väriaineet olivat rauta. Rautaoksidimaalia kutsutaan punamullaksi. Luolien seinille maalatut kuvat ovat säilyneet suojassa auringonvalolta, joka tuhoaa maalauksia, tai koska kalliosta on saattanut tihkua kalkkivettä, joka on kovettunut maalikerrosten päälle. Suomessann tunnetuin kalliomaalaus on löydetty Ristiina Astuvansalmesta Saimaalla.
Puulevyille tai pingotetulle pellavakankaalle tehdyt maalaukset eli taulut esineinä keksittiin jo varhain keskiajalla. Ne yleistyivät käyttöön renessanssin aikana. seinämaalauksetjenjen eli muraalit puolestaan koristavat usein kirkko ja muiden arvokkaiden rakennusten sisäseiniä ja -kattoa.
Uusi aika
Öljyvärimaalaus yleistyi renessanssin aikana. Se koostuu tavallisesti kiilakehysten eli puurimojen liitoksiin asetettujen kiilojen avulla pingotetusta pellava- tai muusta tukevasta kankaasta, joka pohjustetaan maalausta varten. Näin saadaan aikaan hieman joustava, mutta kuitenkin tukeva maalauspohja. Myös maalauksen liikuteltavuus sen keveyden takia tuli tärkeäksi renessanssin aikana.
Aikaisemmin taiteilija sekoitti öljyvärit itse pellavaöljystä ja väripigmenteistä. Tinaputkissa myytävät valmiiksi sekoitetut öljymaalituubit tulivat käyttöön 1800-luvulla. Öljyväri on ihanteellista maaliainetta joko siveltimellä tai maalausveitsellä levitettäväksi tahnamaisuutensa takia.
Akryylimaalit, jotka yleistyivät 1930-luvulla kemian teollisuudessa kehitetyn synteettisen hartsitn takia, tulivat taiteilijatarvikkeina käyttöön 1970-luvulla. Akryylimaalauksen pinta on tavallisesti liimamaisen kova, joskin sitä voidaan vesiliukoisena käyttää myös peitevärin tapaan. Meksikon muralisti käyttivät akryylimaaleja ensimmäisen kerran suurissa seinämaalausprojekteissaan 1930-luvulla.
Vesiväri- eli akvarellimaalaus on välitön ja usein ulkoilmamaalauksessa suorittu tekniikka. Se on myös vaativa väline, koska veteen sekoitettu pigmentti, jonka läpi maalausalustana oleva akvarellipaperi kuultaa, on juoksevaa. Peiteväri on samantyyppistä kuin vesiväri, mutta sen väriaineksessa on enemmän tarttuvaa pigmenttiä ja jälki on sananmukaisesti peittävämpää kuin vesivärin.
Eräs taidemaalareiden käyttämä maalausaine on tempera, jossa sekoitetaan kananmunan valkuaista pigmenttiin.
Digitaalisessa piirtämisessä ja maalaamisessa pikseleitä muokkaamalla tehdyissä maalauksissa käytetään tietokonetta, sekä erityisiä piirustus- ja maalausohjelmia sekä laitteita. Niin sanottu luonnollinen media (engl. natural media) on ohjelma, jossa jäljitellään klassisia piirustus- ja maalausvälineitä.
Valokuvaus ja maalaus
Valokuvausta on käytetty maalauksen tekemisen apuvälineenä jo camera obscuran keksimisestä alkaen. Esimerkiksi Johannes Vermeer on selvästi käyttänyt camera obscuraa apuvälineenä maalaustensa tekemiseen. Kun valokuvaustekniikka kehittyi 1800-luvun lopulla, taidemaalarit, muun muassa Suomen taiteen kultakauden aikoina Karjalan erämaissa tarponeet taiteilijat, käyttivät matkoillaan uusinta tekniikkaa, filmsejä eli selluloidifilmejä sisältäviä valokuvauskameroita. Valokuvat kehitettiin kotona, ja maalauksien osia saatettiin tehdä niiden mukaan.
Digitaalinen tekniikka mahdollistaa maalauksen ja valokuvan yhdistämisen. Valokuvasta voidaan muokata maalausta muistuttava tai valokuvan osia ja maalausta voidaan sujuvasti yhdistää, kuten kollaasia kehittäneet avantgardetaiteilijat aikoinaan tekivät. Myös liikkuvan kuvan ja maalauksen yhdistäminen on mahdollista.
Maalausten konservointi
Konservoinnin tarkoituksena on turvata kulttuuriperinnön säilyminen tuleville sukupolville. Kulttuuriperintö koostuu muun muassa erilaisista käyttö- ja taide-esineistä, kirjallisista ja kuvallisista dokumenteista, arkeologisista ja meriarkeologisista esineistä, rakennuksista ja tilakokonaisuuksista.
Suomen konservaattoriliiton verkkosivuilla todetaan, että maalauskonservaattorin työn kohteina ovat pääasiassa maalaukset ja polykromiveistokset. Teosten maalaustekniikka ja pohjamateriaali voivat olla hyvin moninaisia.
Maalausten konservointi vaatii ammattitaitoa, joten konservointiongelmissa täytyy ottaa yhteyttä asiantuntijoihin.
Katso myös
Aiheesta muualla
Malerei
)
)
)
