Maali

Maali on yleisnimi monenlaisille aineille, joita käytetään muuttamaan esineiden pinnan väriä ja suojaamaan sitä. Maalia käytetään myös maalaustaiteessa.

Maali muodostuu kolmesta perusosasta: sidosaineesta, väriaineesta ja liuottimesta. Lisäksi on lisäaineita, jotka vaikuttavat maalin ominaisuuksiin ennen maalausta (kuten säilöntäaineet ja homeenestoaineet), maalauksen aikana (kuten hyytelöintiaineet, joilla maali saadaan tiksotropiseksi) ja maalauksen jälkeen (kuten ruosteenestoaineet).

Sidosaine pitää maalin kiinni maalattavan esineen pinnassa. Se on tyypillisesti jonkinlaista lakkaa tai muovia, esimerkiksi akryyliä, lateksia tai melamiinia.

Liuotin voi olla vettä, öljyaä, alkoholi, tärpättiä tai sen sukuista ainetta.

Väriaine eli pigmentti sisältää usein metalliyhdisteitä, ja sitä saadaan perinteisesti muun muassa maalajeista (esimerkiksi punamultann on rautaoksidi värjäämää). Suomen kielen sanat 'maa' ja 'maali' ovat sukua toisilleen. Maaleissa tärkein väriaine on valkoinen, joka yleensä on titaanidioksidia. Valkoisella saadaan muutkin värit kirkastumaan.

Maalaamisen jälkeen maali kovettuu. Kovetus voi johtua siitä, että liuotin haihtuu ja sidos- sekä väriaine takertuvat toisiinsa, tai se voi olla kemiallisen reaktion tulos. Esimerkiksi perinteiset pellavaöljyvärit kovettuvat kun niiden öljy hapettuueksieksi kiinteäksi yhdiste.

Teolliselle maalituotannolle alku oli Roy Kienlen keksimät alkydithartsi, joilla voitiin korvata kuivuvat öljyt sideaineena.

Katso myös

• Jauhemaalaus