">Hiihtotavat" class="external" rel="nofollow" target="_blank">http://www.hiihtoliitto.fi/maastohiihto/laji_ja_saannot/hiihtotavat/"> 
Kaikelle hiihdolle ominaista on suksien liu'un hyväksikäyttäminen lumen päällä liikuttaessa, useimmiten varsinkin tasamaalla ja ylämäessä käytetään sauvoja apuna. Hiihtotyylejä on nykyään kaksi erilaista: luistelu eli vapaa hiihtotapa ja perinteinen hiihtotapa.
Perinteinen tyyli
Perinteisen tyylin vuorohiihtoa
Perinteisellä hiihtotavalla edetään sukset suoraan eteenpäin useimmiten valmiilla latu-uralla. Ylämäissä käytetään myös haarakäyntiä.
Perinteisen hiihtotyylit:
- Vuorohiihto muistuttaa liikerytmiltään kävelyä. Siinä vastakkainen käsi ja jalka ovat yhtä aikaa edessä tai takana. Suksi liukuu latu-uralla, ja vuoron perään potkaistaan suksella vauhtia suksen pohjassa olevan pitovoiteen lumen kanssa aiheuttaman kitkan turvin. Vuorohiihtoa käytetään hiihtokilpailuissa pääasiassa ylämäkitekniikkana, mutta kuntohiihtäjälle se käy myös tasamaatekniikaksi varsinkin silloin, jos luisto on huono.
- Tasatyönnössä sukset pysyvät latu-uralla miltei vierekkäin tekemättä liikettä. Toisin kuin vuorohiihdossa, jossa sauvoilla työnnetään vuoron perään, tasatyönnössä sauvoilla työnnetään yhtä aikaa vauhtia koko ylävartalon liikkeellä. Tasatyöntö on erityisen hyvä tekniikka silloin, kun luisto latu-uralla on hyvä ja maastonkohta tasainen.
- Yksipotkuisessa tasatyönnössä jokaisen tasatyönnön jälkeen potkaistaan suksen pohjan pitoa käyttäen lisää vauhtia vuoron perään kummallakin jalalla. Jalan liike taakse lähtee sillä hetkellä kun kädet eteen heilahtaessaan ohittavat vartalolinjan.
- Haarakäyntiä käytetään jyrkissä ylämäissä, joissa hiihtäjän kunto tai suksen pito ei riitä latu-uralla etenemiseen. Haarakäynnissä kävellään tai juostaan sukset V-asennossa.
Luistelutyyli
Luistelutyylin yksipotkuinen ylämäkiluistelu eli 'kuokka'
Luistelutyyli, jota kutsutaan usein myös
vapaaksi tyyliksi on hiihtotyyli, jossa suksien liike muistuttaa luistelua. Luistelu on huomattavasti nopeampi hiihtotapa kuin perinteinen.
Vapaan hiihtotyylit:
Vapaan eri hiihtotyylit soveltuvat eri nopeuksissa käytettäviksi, aivan kuten auton vaihteet. Sattumoisin myös vapaan hiihtotyylejä on 5.
- Vaihde 1: Vuoroluistelu eli 'turistiluistelu' muistuttaa normaalia haarakäyntiä, mutta sukset tekevät luisteluliikettä. Kaikista luistelutekniikoista vuoroluistelu kuormittaa vähiten elimistöä. Vuoroluistelua ei käytetä kilpahiihdossa ja kilpahiihtäjät käyttävät sitä palauttavilla lenkeillä, jolloin ei ole tarkoitus kuormittaa elimistöä liikaa.
- Vaihde 2: Kilpailijoiden jyrkkiin ylämäkiin käytettävä 'kuokka', jossa sauvojen työntö ja työntöpuolen suksen liuku lähtevät lähes samanaikaisesti. Toisen puolen sukselle ei sauvatyöntöä tule. Kun yhtä tasatyöntöä kohden tulee kaksi potkua, kutsutaan tyyliä kaksipotkuiseksi luisteluksi. Vaikka kilpailijat etenevät loivemmat ylämäet Wassberg-tyylillä, on kuokka useimmille harrastajille laajemman nopeusalueen perusluistelu.
- Vaihde 3: Wassberg-tyyli, eli yksipotkuinen luistelu, jossa sauvoilla tehdään tasatyöntö jokaisen potkun välissä. Wassberg-tyylissä kuten myös Mogren-tyylissä liu'utaan pitkiäkin matkoja lähes tai täysin tasauksella, joka vaatii hyvän tasapainon. Kilpahiihtäjät käyttävät 1-potkuista luistelua tasaisella ja loiviin ylämäkiin.
- Vaihde 4: Tasamaalla ja loivissa alamäissä käytettävä Mogren-tyyli, jossa potku liu'ulle lähtee työnnön jälkeen. Kyseessä on kuokan tavoin kaksipotkuinen luistelu, jossa tasatyöntöä seuraa luistelupotku molemmilla jaloilla. Kilpailijat vaihtavat Mogren-tyyliin, kun Wassberg-tyylin kahdesta sauvatyönnöstä ei vauhdin kiihtymisen vuoksi ole enää riittävästi etua. Harrastajat voivat käyttää Mogrenia myös verkkaiseen retkihiihtoon esimerkiksi jäällä.
- Vaihde 5: Sauvoitta luistelussa luistellaan tekemättä sauvoilla työntöjä. Sauvat ovat tällöin yleensä hiihtäjän kainaloissa. Kilpahiihdossa sauvoitta luistelua käytetään pääasiassa loivissa alamäissä, kun Mogren-tyylin sauvatyönnöstä ei ole vauhdin kiihtymisen vuoksi enää riittävää etua.
[1] ">
Historia [Kaleva.plus: Hiihto liukui luisteluksi 07.06.2005 [1] ]
Nykyinen kahden suksen luistelutyyli on melko uusi keksintö. Luistelupotku yleistyi
1970-luvulla ylipitkissä hiihtokilpailuissa. Erityisesti sitä käytti
Keski-Euroopassa suomalainen pitkien matkojen hiihtäjä Pauli Siitonen ja potku myös hetkellisesti nimettiin Siitosen mukaan.
Julkiseen keskusteluun luistelupotku tuli voimakkaasti ensimmäisellä virallisella hiihdon maailmancupin kaudella ja erityisesti 1982 Oslon MM-hiihdoissa amerikkalaisen, silloisen maailmancupin kokonaiskilpailun voittajan, Bill Kochin myötä. Tuolloin luistelupotku ei ollut vielä kehittynyt nykyiseen muotoonsa pääasiassa sen vuoksi, että latu-urat olivat kapeita ja usein latu oli vedetty keskelle uraa.
Talvella 1984 lisääntyi merkittävästi ns. toispuolisen luistelupotkun käyttö. Sarajevon olympialaisissa sitä käytettiin melko yleisesti. Keväällä 1984ssa pitovoiteet lopullisesti väistyivät syrjään ja hiihdettiin toispuolisesti vauhtia potkien. Tuolloin hiihdon suurmaan Neuvostoliiton kilpailijat, jotka olivat eläneet kuukauden eristyksistä, saivat tiedon vallankumouksesta vasta samana keväänä huhtikuussa Kiiruna käydyissä keväthiihdoissa. Samana keväänä luistelupotkua alettiin laajalti harjoitella 1985 Seefeldin MM-kisoja silmällä pitäen.
Kansainvälisessä hiihtoliitossa FISissä oltiin luisteluhiihdon suhteen sekavissa tunnelmissa. Myös hiihtäjät kehittelivät erilaisia ratkaisuja, muun muassa nykyään uuden tulemisen tulleita pitoteippejä, jotka saatettiin raskaan nousun jälkeen repiä suksen pohjasta pois. Seefeldin MM-kisoissa 30 kilometrillä avausmatkalla laduille oli pysytetty muoviaitoja, joilla pyrittiin estämään luistelupotkun käyttö. Saman vuoden keväänä pidetyssä kongressissa FIS melko yllättäen päätti eriyttää toisistaan vapaan ja perinteisen hiihtotavan ja ensimmäistä kertaa hiihdon arvokilpailuissa kilpailtiin kahden eri hiihtotavan sarjoissa jo seuraavissa MM-kisoissa 1987 Oberstdorfissa.
Varusteet
Luistelussa ja perinteisessä tyylissä käytetään hieman erilaisia välineitä. Luistelussa sauvat ovat pidempiä ja sukset vastaavasti lyhyempiä ja jäykempiä. Sopiva perinteisen tyylin suksi on oma pituus + 15–25 cm. Sopiva sauva on puolestaan 83–86 % omasta pituudesta, eli noin hiihtäjän korvaan asti. Sopiva luistelusuksi on oma pituus + 10–15 cm. Sopiva luistelusauva on 88–91 % omasta pituudesta. Luistelumonot ovat varreltaan korkeampia ja tukevat enemmän nilkkaa kuin perinteisen tyylin monot. Suksen siteet ovat luistelussa jäykemmät eli ne rajoittavat monon nousua toisin kuin perinteisen tyylin siteissä. Vain toiselle tyylille suunniteltujen välineiden lisäksi harrastekäyttöön on olemassa myös ns. combi-välineitä, jotka soveltuvat sekä luisteluun että perinteiseen.
Merkittäviä hiihtokilpailuja
Kuuluisia maastohiihtäjiä
Miehiä
Naisia
Katso myös
Lähteet
Aiheesta muualla
Langrend
Skilanglauf
Ski de fond
Langrenn
Längdåkning
)
)
