Hyppyrimäet ja pistelasku
Mäkihyppytorneja on erikokoisia ja niinpä on erityyppisiä kilpailujakin. Aikuisten miesten hyppyrimäkiä on kolme eri tyyppiä: normaalimäki, suurmäki ja lentomäki. Hyppyrimäen koko määritellään kunkin mäen kriittisen pisteen, K-pisteen, mukaan. K-piste, jossa hyppyrimäen alastulorinteen jyrkkyys alkaa loiventua, on määritelty laskennalliseksi pisteeksi pituuspisteitä varten. Siihen saakka kantanut hyppy antaa 60 pituuspistettä. K-pisteen yli kantaneista hypyistä annetaan lisäpisteitä ja sen alle jääneistä hypyistä vähennetään. Talvesta 2004–2005 lähtien mäet on määritelty myös HS-pisteen (hill size) mukaan. Aikaisemmin kyseisestä pisteestä käytettiin nimeä jury-piste. Sillä tarkoitetaan pistettä, johon mäessä voidaan pisimmillään turvallisesti hypätä.
Hyppääjän saamat pisteet riippuvat sekä hypyn pituudesta että tyylistä. Kun pituuspisteet määräytyvät suoraan hypyn pituuden mukaan, tarvitaan tyylin arvioimiseen tuomareita. Jokaisesta hypystä antaa viisi tuomaria pisteitä tyylin perusteella. (Kansainvälisissä kilpailuissa tuomarit ovat eri maista.) Kukin tuomari antaa enintään 20 pistettä puolen pisteen tarkkuudella (esim. 17,5; 18,0 tai 18,5). Viiden tuomarin antamista pisteistä karsitaan paras ja huonoin pistemäärä pois. Esimerkiksi tuomaripisteistä 17,0; 17,5; 18,0; 18,5; 18,5 putoavat toinen 18,5 (= paras) ja 17,0 (= huonoin) pois. Näin tuomaripisteiksi jää 54,0 (= 17,5 + 18,0 + 18,5). Pituus- ja tyylipisteiden summa on hypyn lopulliset pisteet. Kisoissa on yleensä kaksi hyppykierrosta. Molempien hyppyjen lopullisten pisteiden summa määrää kilpailusijoituksen.
Pienet mäet
Pieniä mäkiä käytetään nuorten ja lasten kilpailuissa, mutta myös aikuisten harjoittelussa. Lisäksi esimerkiksi Suomessa kilpaillaan SM-mitaleista myös pienmäessä. Tuolloin mäen K-piste sijaitsee 50-75 metrissä.
Normaalimäki
Normaalimäen K-piste on välillä 75-99 metriä. Nykyään aikuisten kilpailuissa maailmancup-tasolla normaalimäkiä käytetään enimmäkseen vain yhdistetyn kisoissa, muutoin pääasiassa arvokisoissa ja harjoittelussa.
Suurmäki
Suurmäellä tarkoitetaan mäkeä, jonka K-piste on yli 100 metrissä. Suurmäet ovat käytetyimpiä hyppyrimäkiä, ja suurin osa maailmancupin kilpailuista hypätään nykyään suurmäistä.
Lentomäki
Näkymä Planican lentomäen yläosasta
Lentomäistä hypätään maailman pisimmät hypyt. Maailmassa on viisi lentomäkeä, joiden kaikkien K-piste on 185 metrissä. Mäet eivät ole samanlaisia, vaan HS- eli jurypiste vaihtelee.
Lentomäkiä käytetään hyvin harvoin, ainoastaan kilpailujen yhteydessä valvotuissa olosuhteissa . Lentomäet nauttivat yleisesti mäkihyppääjien keskuudessa eräänlaista pelonsekaista kunnioitusta .
Joka toinen vuosi järjestetään lentomäen maailmanmestaruuskilpailut.
Maailman lentomäet
Yhdysvalloissa Copper Peakissa on myös lentomäki (K170), mutta siitä ei ole hypätty muutamaan vuoteen ja sitä ei lasketa varsinaisten lentomäkien joukkoon.
Suomeen on suunnitteilla lentomäki Nilsiän Tahkolle sekä Kemijärven Suomutunturille. Kemijärven hankkeen taustalla ovat sekä Kemijärven kaupunki että Suomen Hiihtoliitto.
[http://195.197.94.24/nilsia/tahko/asia.htm] 
[http://www.hiihtoliitto.fi/makihyppy/hyppyrimaet/]
[http://www.kemijarvi.fi/paatokset/kokous/KOKOUS-158-4.HTM]
Varusteet
Mäkihypyssä käytetään erityisiä mäkihyppysuksia sekä hyppyhaalaria, joiden molempien ominaisuuksia säännöt rajoittavat. Viime vuosina on jouduttu puuttumaan melko rankalla kädellä hyppyasuihin, joihin yritetään viritellä mitä erikoisempia ulokkeita puvun pinta-alan lisäämiseksi, sillä mitä suurempi kantopinta-ala sitä pitemmälle voi lentää.
Historia
Mäkihyppyä vuonna 1905
Mäkihypyn kotimaana pidetään Norjaa, tarkemmin sanottuna Telemarkia. Sondre Nordheim hyppäsi jo 1800-luvun puolivälissä Telemarkin luonnonmäistä. 1890-luvullessassa saakka mäkihypyssä käytettiin samanlaisia suksia kuin pujottelu ja pituushiihdossa.
Vuosina 1879 ja 1881 sekä 1883-1891 järjestettiin Husebyn kartanon mailla Osloillan lähistöllä niin sanotut Huseby-kilpailut, jotka myöhemmin siirrettiin järjestettäviksi Holmenkollen. Niitä pidetäänkin perinteikkäiden Holmenkollenin kisojen edeltäjinä.
Suomessa ensimmäiset mäenlaskukilpailut pidettiin Katajanokan kalliolla 9. maaliskuuta vuonna 1899. Järjestäjänä toimi Helsingin Sporttiklubi ja kilpailut voitti Helsingissä asunut norjalainen insinööri Christian Nielsen. Suomen ensimmäiset piirustusten mukaan rakennetut hyppyrimäet rakennettiin vuonna 1905 Helsingin Alppilainan ja Kajaani.
Tyyli
V-tyyli
Mäkihypyn historian aikana ovat hyppääjien käyttämät tyylit vaihdelleet melko monipuolisesti, ja kunakin aikana on erilaisia tyylejä pidetty oikeina. Aluksi käytettiin telemarkilaista kyykkyilmalentoa, jossa ponnistuksen jälkeen polvet taivutettiin rintaa kohti koukkuun, ja vartalo oikaistiin alastulon jälkeen ennen loppuliukua. Vuosisadan vaihteessa tuli muotiin suomalaishyppääjien kehittämä ryhdikäs pystyasento. Tuolloin hypyt kantoivat noin 15-30 metriä. Aluksi arvostelussa katsottiin vain pysyykö hyppääjä pystyssä, mutta myöhemmin mukaan otettiin erinäisiä muita tyyliseikkoja, joista annetut pisteet lisättiin pituudesta määräytyneisiin pisteisiin. Myös käsien asento on eri aikoina vaihdellut niiden pyörittämisestä, etuasentoon eli ns.
Recknagel-tyyli ja nykyaikaiseen vartalon sivuilla pidettävään tyyliin, samoin kuin ylämäen laskuasento.
V-tyyli
Merkittävin muutos hyppytyylissä tapahtui 1980-luvun loppupuoliskolla, kun Ruotsin Jan Boklöv kehitti nykyisen V-tyylin, jossa sukset levitetään V-kirjaimen muotoiseen asentoon siten, että suksien etukärjet ovat kaukana toisistaan kun taas takakärjet ovat yhdessä. Kanadalainen 'liito-orava' Steve Collins oli jo kymmenisen vuotta aiemmin käyttänyt päinvastaista, nuolenkärki-V-tyyliä, jossa suksien etukärjet olivat yhdessä. Aluksi V-tyylille naureskeltiin, muun muassa suomalainen Matti Nykänen nimitti tyyliä käyttäviä 'haarapääskyiksi', mutta myöhemmin se syrjäytti aikaisemman 'aerodynaamisen tyylin', jossa suksia pidettiin vierekkäin. V-tyylin ansiosta hyppääjä lensi huomattavasti pitemmälle. Jo vuoden 1992 talviolympialaisissa kaikki henkilökohtaiset mäkihyppymitalit menivät V-tyyliä käyttäneille hyppääjille.
Kilpailuja
Mäkihypyssä, kuten useissa muissakin urheilulajeissa, järjestetään koko kauden kestävä maailmancup, jossa maailman hyppyeliitti kilpailee siitä, kuka on kauden paras hyppääjä. Kullekin kaudelle noin 30 yksittäistä mäkihyppykisaa saa maailmacup-osakilpailun arvon. Osakilpailujen kilpailusijoituksista kukin hyppääjä saa maailmancup-pisteitä. Mäkihyppykauden lopuksi hyppääjä, joka on eniten kerännyt näitä osakilpailupisteitä, palkitaan maailmancupin voittajana.
Kauden aikana järjestetään myös Continental Cup, joka on arvoasteikossa maailmancupin jälkeen seuraava.
Mäkihyppy on ollut lajina talviolympialaisissa sekä pohjoismaisten lajien maailmanmestaruuskisoissa niiden alusta lähtien. Lisäksi erillisiä lentomäen maailmanmestaruuskilpailuja on järjestetty kahden vuoden välein 1970-luvulta alkaen.
Keski-Euroopassa järjestetään aina vuoden vaihteessa Keski-Euroopan mäkiviikkoiin, joka sisältää neljä maailmancupin osakilpailua. Mäkihypyn Grand Slam eli jokaisen mäkiviikon osakilpailun voittoon saman mäkiviikon aikana on pystynyt vain Sven Hannawald (2001-2002).
Vuodesta 1997 asti on hypätty Nordic Tournamentia. Kilpailu käsittää Keski-Euroopan mäkiviikon tapaan neljä osakilpailua, joista kaksi järjestetään Suomessa (Lahti ja Kuopio) ja kaksi Norjassa (Lillehammer ja Oslo). Menestynein hyppääjä kilpailun historiassa on puolalainen Adam Malysz joka on voittanut sen kolmesti.
Mäkihyppääjiä
Henkilön nimen perässä mainituissa saavutuksissa on mainittu vain henkilökohtaisissa kisoissa tulleet parhaat tulokset (ei joukkuemäen arvokisamitaleja). Vuosien 1924-1980 olympialaisissa saavutetuista kaksinkertaisista titteleistä, olympiavoittaja ja maailmanmestari, on saavutuksiin merkitty vain olympiavoitto (katso pohjoismaisten lajien maailmanmestaruuskilpailut).
Suomalaisia
- Janne Ahonen, kaksinkertainen maailmanmestari, kaksinkertainen maailmancupin voittaja, nelinkertainen Keski-Euroopan mäkiviikon voittaja; henkilökohtaisia arvokisamitaleja vuodesta 1996
- Veikko Kankkonen, olympiavoittaja ja hopeamitalisti, kaksinkertainen mäkiviikon voittaja 1960-luvulla
- Toni Nieminen, mäkiviikon voittaja, olympiavoittaja ja pronssimitalisti sekä maailmancupin voittaja vuonna 1992
- Matti Nykänen, maailman kautta aikain menestynein mäkihyppääjä; arvokisamitalit vuosilta 1982-1990
- Jari Puikkonen, suurmäen ja lentomäen maailmanmestari, 2 MM-hopeaa ja 2 olympiapronssia 1980-luvulla
Ulkomaisia
- Hans-Georg Aschenbach, itäsaksalainen olympiavoittaja, kaksinkertainen maailmanmestari, lentomäen maailmanmestari ja Keski-Euroopan mäkiviikon voittaja 1950-60 lukujen vaihteessa
- Simon Ammann, sveitsiläinen sekä normaali- että suurmäen olympiavoittaja vuonna 2002; suurmäen maailmanmestaruus 2007.
- Jan Boklöv, ruotsalainen V-tyylin kehittäjä, maailmancupin voittaja kaudella 1988-89
- Espen Bredesen, norjalainen olympia-, MM-, maailmancupin ja mäkiviikon voittaja 1990-luvun alkupuolella
- Eddie 'the Eagle' Edwards;, 1980-luvun mäkihyppykilpailujen brittiväriläiskä, jota kilpailumenestys karttoi kaukaa
- Kazuyoshi Funaki, japanilainen mäkiviikon, olympiasuurmäen ja MM-lentomäen voittaja vuonna 1998; lisäksi maailmanmestaruus ja olympiahopea
- Andreas Goldberger, itävaltalainen lentomäen maailmanmestari, kolminkertainen maailmancupin ja kaksinkertainen mäkiviikon voittaja 1990-luvulla
- Adam Malysz, puolalainen moninkertainen sekä maailmanmestari että maailmancupvoittaja 2000-luvulla
- Helmut Recknagel, itäsaksalainen olympiavoittaja, maailmanmestari ja kolminkertainen mäkiviikon voittaja 1950-60 lukujen vaihteessa
- Birger Ruud, norjalainen moninkertainen olympia- ja MM-voittaja 1930-luvulla
- Martin Schmitt, saksalainen moninkertainen sekä maailmanmestari että maailmancupvoittaja vuosituhannen vaihteessa
- Bjørn Wirkola, kveenilainenperäinen norja kaksinkertainen maailmanmestari ja kolminkertainen mäkiviikon voittaja 1960-luvulla
- Jens Weissflog, saksalainen moninkertainen olympia-, MM-, maailmancupin ja mäkiviikon voittaja 1980–1990-luvuilla: Yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä mäkihyppääjistä
Kauden 2006-2007 uusia menestyjiä
Aiheesta muualla
Lähteet
Skihop
Skispringen
Saut à ski
Skihopping
Backhoppning
)
)
)
)
)
