Historia
Makuuhuone on varsin uusi keksintö niin Suomessa kuin koko Euroopassakin. Historiallisella ajalla makuuhuonetta ei tunnettu, vaan nukkumiseen käytettiin samaa tilaa kuin muuhunkin toimintaan. Maaseudulla rakennusten tärkein tila oli
tupa, jossa valmistettiin ruoka, tehtiin puhdetöitä, ruokailtiin ja nukuttiin. Rakennusten kehittyessä rakennettiin tuvan yhteyteen yksi tai useampi kamari, mutta yleensä osa asukkaista joutui nukkumaan vielä tuvassa. Vasta 1900-luvulla erilliset makuuhuoneet alkoivat yleistyä tavallisissa kodeissa.
Kalustus
Ennen sängyn keksimistä ihmiset nukkuivat pehmeitten luonnonmateriaalien, esimerkiksi olkien tai eläinten taljojen päällä. Sänkyjen käyttö yleistyi vasta keskiajalla ja levisi aateliston ja muiden varakkaiden ihmisten kautta kokoa kansan käyttöön.
Makuuhuoneen kalustukseen kuuluu yleensä sänky ja yöpöytä, usein myös jonkinlainen työskentelypiste: pöytä ja kirjahylly tarpeen mukaan. Lähes poikkeuksetta makuuhuoneessa on vaatesäilytystiloja, joko erillisinä kaappeina tai huoneeseen liittyvänä vaatehuoneena.
Tekniikka
Makuuhuoneen lämpötilaksi suositellaan pari astetta normaalia huonelämpöä viileämpää lämpötilaa. Makuuhuoneen ilmastointiin tulee kiinnittää huomiota: öisin korkea hiilidioksiditaso voi heikentää makuuhuoneiden ilmanlaatua.
Valaistuksessa on hyvä huomioida yleisvalaistuksen lisäksi kohdevalon tarve sängyllä lukemista ja työpöydän ääressä työskentelyä varten.