Mammuttien lajiutuminen
Varhaisimmat norsut, nelisyöksyhampainen Stegotetrahelodon
ja pienempi Primelephas, elivät Afrikassa kuutisen miljoonaa vuotta sitten. Primelephas eli noin 6,2-5 miljoonaa vuotta sitten. Mammutit ja varsinaiset norsut alkoivat kehittyä Afrikassa erilleen 5–4 miljoonaa vuotta sitten.
Mammutit ja nykyiset norsut kuuluvat samaan norsujen heimoon (Elephantidae).
Ensimmäinen mammutti Mammuthus Maridionalis ilmestyi varhaispleistoseenilla. Alun perin mammutit laidunsivat Afrikan trooppisissa metsissä ja vasta myöhemmin noin 2,5–3 miljoonaa vuotta sitten ne vaelsivat Eurooppaan ja Siperiaan, mistä ne vaelsivat edelleen Pohjois-Amerikkaan, johon ne ensimmäisen kerran saapuivat 1,5 miljoonaa vuotta sitten tai ehkä jo 1,8-1,7 miljoonaa vuotta sitten.
Mammuthus subplanifrons on vanhin mammuttilaji, joka eli noin neljä miljoonaa vuotta sitten Etelä- ja Itä-Afrikassa. Mammuthus africanavus oli todennäköisesti M. subplanifronsin jälkeläinen. Se oli pienikokoinen ja erosi muista mammuttisuvun lajeista siinä, että sen syöksyhampaat levenivät enemmän kuin muilla. Euroopan mammuttipopulaatiot polveutuivat luultavasti jommastakummasta näistä lajeista, mutta tutkimusten mukaan luultavimmin M. subplanifronsista.
Suurikokoinen aromammutti Mammuthus trogontherii ilmestyi 0,7-0,5 miljoonaa vuotta sitten, ja jääkauden oloihin täysin sopeutunut villamammutti myöhäisellä keskipleistoseenillalla tai myöhäispleistoseeni, noin 350 000 vuotta sitten.
Villamammutin arvellaan kehittyneen Siperiassa 500 000-200 000 vuotta sitten, tai jo myöhäisellä Olyorian-kaudella 800 000-600 000 vuotta sitten.
- Mammuthus subplanifrons
- Mammuthus africanavus
näistä polveutui →
Jotkut lähteet väittävät kolumbianmammutin periytyvän suoraan
etelänmammutista. Etelänmammutti, aromammutti ja kolumbianmammutti olivat suuria verrattuna villamammuttiin.
Mammutit Suomessa
Helsingin Vuosaaresta löydettiin joulukuussa 2005 satamatöiden yhteydessä mammutin kyynärluu (ulna). Löytö on Suomessa harvinainen, sillä edellinen löytö Suomesta oli Helsingin Herttoniemestä vuonna 1954 löytynyt olkaluun kappale. Vuosaaren luu on 10. Suomesta löydetty mammutin jäänne.
Löydetty luu on Suomen vanhin tai toiseksi vanhin mammutin jäänne. Espoosta vuonna 1921 löytyneen poskihampaan iäksi saatiin radiohiiliajoitusmenetelmällä yli 43 000 vuotta, mutta tarkempaa ikämääritystä siitä ei ole mahdollista tehdä.
Viimeisin paljastunut löytö tapahtui vuonna 2006, kun professori emerita Marja Simonsuuri-Sorsa löysi muuton yhteydessä autotallistaan mammutin olkaluun, jonka hän itse oli tosin kaivanut esiin jo opiskeluaikoinaan vuonna 1960.
Luun ikää ei ole toistaiseksi määritelty.
Mammutit kansanperinteessä
Mammutit esiintyvät monien Siperian kansojen kansanperinteissä. Vaikka mammutit ovat kuolleet sukupuuttoon kauan sitten, Siperian asukkaat löysivät toisinaan niiden luita ja jopa hyvin säilyneitä ruhoja. Siksi uskottiin, että mammutit elävät yhä. Eläviä mammutteja ei kuitenkaan näkynyt. Niiden uskottiin siirtyneen jokiin ja pyörteisiin, ja saavan aikaan rantojen vyörymisen. Hantienen erään heimon sankarilaulu kertoo, miten Ob-joen mammutit hävitettiin. 'Multavatsaisten vesimammuttien' poikaset, kuten kertomus olentoja kutsui, hyökkäsivät syvyyksistä, tuhosivat monta venettä ja söivät niiden miehistöt. Sankari iski tyhjien veneiden pohjiin kiinni rautaisia ongenkoukkuja, ja työnsi veneet vesille. Mammutin poikaset hyökkäsivät veneiden kimppuun ja kuolivat koukkuihin. Tätä jatkettiin, kunnes hyökkäykset loppuivat. Tällöin arveltiin mammuttien loppuneen.
1800-luvulla Renwallin sanakirjassa ja M. A. Castrénin Kalevalan ruotsinkielisessä käännöksessä suomen sana tarvas käännettiin 'elefantiksi'. Nykytutkimus ei tue tätä käännöstä.
Mammutit uudelleen eloon?
Sukupuuttoon kuolleita eläimiä voidaan yrittää herättää henkiin monin keinoin. Tehtävä on kuitenkin niin haasteellinen, että epäonnistuminen on paljon todennäköisempää kuin onnistuminen.
Mammutin herättämiseen tutkijat ovat saaneet kokoon ainakin kolme mahdollista vaihtoehtoa:
1. Norsun hedelmöitys.
Jos löydettäisiin niin hyvin säilynyt mammuttiuros, että siitä saataisiin käyttökelpoisia siittiöitä, niillä voitaisiin hedelmöittää norsunaaras. Poikanen tulisi olemaan puoliksi norsu ja puoliksi mammutti. Jos se olisi naaras, sekin voitaisiin hedelmöittää mammutin siittiöillä ja silloin saataisiin jo kolmeneljäsosa mammutti. Sitä voitaisiin jatkaa norsun perimän hävittämiseksi.
Ongelma: hedelmöityskykyisiä sukusoluja ei ole vielä löytynyt.
Odotukset: On hyvin epätodennäköistä, että siittiöitä löytyy.
2. Tavallinen kloonaus
Jos mammutin solusta onnistutaan eristämään ehjää DNA:ta, voidaan yrittää yksilön kloonausta.
Ongelma: Vahingoittumatonta DNA:ta ei ole vielä saatu.
Odotukset: Pidetään epätodennäköisenä, että ehjää DNA:ta onnistutaan eristämään.
3. Genomi kootaan
Tämä vaihtoehto ei edellytä ehjää DNA:ta, vaan tutkijat yrittävät koota mammutin genomin eli koko perimän luista eristämistää DNA:n kappaleista.
Ongelma: Tähän mennessä on koottu vain virusten erittäin pieniä genomeja ja bakteerienkin kanssa ollaan vasta kalkkiviivoilla. Mammutin perimä puolestaan on paljon monisyisempi ja tuhat kertaa pidempi kuin bakteerien. Lisäksi projektia vaikeuttaa se, että tutkijoilla ei ole yksityiskohtaista tietoa mammutin perimästä.
Odotukset: On mahdollista, että mammutin genomi pystytään ennen pitkää kokoamaan, kun genomin koostamiseen tarvittava tekniikka kehittyy.
4. Norsuista jalostetaan mammutin näköisiä. Alkuhärät kuolivat sukupuuttoon joitakin satoja vuosia sitten. Niiden 'palauttamiseksi' muista nautaroduista 'takaisinjalostettiin' tarkoin alkuhärkää ulkoisesti muistuttavia rotuja. Näitä 'uusia alkuhärkiä' on muun muassa joissain eläintarhoissa, ja niitä katselemalla ihmiset voivat saada melko hyvän kuvan siitä miltä alkuhärkä näytäisí elävänä. Periaatteessa vastaavalla tavalla nykynorsuista voitaisiin jalostaa mammutteja jokseenkin ulkoisesti vastaavia rotuja. Se ei toisi mammuttien geneettistä perimää takaisin, mutta kaupallisiin tarkoituksiin ja ihmisten elämysten kaipuuseen nämä 'uudet mammutit' kuitenkin voisivat soveltua. Samaan tarkoitukseen nimittäin myös aitoja mammutteja tarvittaisiin. Tämä 'takaisinjalostus' voidaan myös yhdistää johonkin aiemmin mainittuun keinoon. Jos osa alkuperäisestä DNA:sta saadaan istutettua norsuun, mutta se ei riitä tekemään eläimestä mammutin näköistä, voidaan loppu työ hoitaa jalostuksella.
Katso myös
Lähteet
Mammut
Mammuts
Mammouth
Mammuter
Mammutar
