Margit Sandemo

Elämänvaiheet

Lapsuus ja nuoruus

Margit Sandemo syntyi 23. huhtikuuta 1924issa maatilalla Lenassa, Itä-Totenissa, Valdres, Norjassa. Hänen isänsä oli norjalainen runoilija Anders Underdal, joka oli syntynyt Valdresissa vuonna 1880 ja kuoli vuonna 1973. Underdal oli Nobel-palkitun Bjørnstjerne Bjørnsonin ja tämän 17-vuotiaan rakastajattaren, torpantyttö Guri Andersdotterin suhteesta syntynyt avioton lapsi. 'Bjørnson olisi itkenyt, jos olisi lukenut minun kirjoittamiani kirjoja', Sandemo on joskus sanonut.

Hänen lapsuutensa aikana ajateltiin, että avioton sukulaissuhde Bjørnstjerne Bjørnsoniin on sellainen asia, josta pitää vaieta. Jopa Anders Underdal, joka teki jo varhain lapsilleen selväksi oman syntyperänsä, vaikeni asiasta myöhemmässä vaiheessa. Ei tiedetä, miksi hän näin teki. Sandemo itse ei erityisesti pidä siitä että saa setviä julkisesti omia sukujuuriaan, muttei koe mitään tarvetta salatakaan niitä.

Sandemon äiti oli ruotsalainen kreivitär Elsa Reuterskiöld, joka oli ammatiltaan opettajatar. Hän oli syntynyt Blekingessä kihlakunnantuomari Axel Reuterskiöldin ja suomenruotsalaisen kreivittären Eva Beata Gabriella Oxenstiernan (1864–1949) tyttärenä, mutta menetti aatelisarvonsa mennessään naimisiin aatelittoman Anders Underdalin kanssa. Reuterskiöld oli aktiivisesti esillä myös politiikassa ja edusti eduskunnassa sosiaalidemokraatteja. Hän kuului Mustasaarestastasta Vaasa kotoisin olevaan Oxenstierna-aatelissuvun sukuhaaraan. Siten myös Margit Sandemo on sukua monille eurooppalaisille aatelisille, ja hänen esivanhempansa, joihin lukeutuu 800 kuningasta ja 112 keisaria, tunnetaan noin vuoteen 350 eaa saakka.

Elsa Reuterskiöld tapasi Anders Underdalin ensimmäisen kerran kesälomamatkallaan eräässä laaksossa Valdresissa. He avioituivat pian tämän jälkeen, ja Underdal osti pientilan, jonne he muuttivat. Se sijaitsi Huldrehaugen-nimisellä paikkakunnalla Grunkessa, Moenissa, lähellä Fagernesia. Siellä pariskunta sai viisi lasta, joista Margit oli toiseksi vanhin. Hänellä oli yksi vanhempi sisar nimeltä Eva ja kolme nuorempaa veljeä, joiden nimet vanhimmasta nuorimpaan olivat Axel, Anders ja Embrik. Ikäero vanhimman ja nuorimman sisaruksen välillä oli seitsemän vuotta. Heidän vanhempansa erosivat vuonna 1930in, sillä Reuterskiöld piti Underdalin elämäntapaa sopimattomattana hänen kaltaiselleen aatelisnaiselle. Hän muutti takaisin Ruotsi lastensa kanssa, kuusivuotias Margit heidän joukossaan.

Perheellä ei Ruotsissa olonsa aikana ollut vakituista asuntoa, vaan he oleskelivat lyhyitä ajanjaksoja eri puolilla maata sijaitsevilla maatiloilla sukulaisten luona. Kaikkien näiden vuosien ajan Sandemo kaipasi entiseen kotimaahansa Norjaan. Myöhemmin hän on sanonut pitävänsä tätä aikaa erityisen ikävänä.

Ruotsissa Sandemo kävi yhdeksän vuotta tyttökoulua, minkä jälkeen hän opiskeli useissa iltakouluissa kuten taidekoulussa ja oli kuunteluoppilaana Dramatenissa. Koulussa hän sai hyviä arvosanoja, parhaan käyttäytymisestä, vaikkei koskaan tehnyt läksyjä tai ottanut koulunkäyntiä kovin vakavasti.

Sandemo raiskattiin lapsena kolmesti – kahdeksan-, kymmenen- ja kaksitoistavuotiaana. Näitä tapahtumia hän on kuvaillut tarkemmin Jääkansan tarinan 38. kirjassa Pienet miehet, pitkät varjot, mutta kuvitteellisen romaanihenkilön kokemina. Vuonna 2004 Sandemo kertoi ruotsalaisen päivälehti Aftonbladetin haastattelussa, että hän surmasi kolmannen raiskaajansa, kiertelevän kulkukauppiaan, iskemällä tätä kivenjärkäleellä päähän. Sen jälkeen hän vieritti ruumiin rinnettä pitkin alas ja kätki sen ojaan. Hän ei saanut koskaan tietää, mitä ruumiille tapahtui sen jälkeen.

Vuonna 1945 Margit Sandemo tapasi ensimmäisen kerran tulevan aviomiehensä Asbjörn Sandemon (1917–1999) heinänkorjuun aikaan Vestre Slidren länsitunturissa, Valdresissa. Haldenin Iddistä kotoisin oleva Asbjörn oli koulutukseltaan putkimies ja palannut juuri taistelemasta toisessa maailmansodassa. Margit ja Asbjörn avioituivat 29. maaliskuuta 1946iss Strängnäsä. He saivat myöhemmin seitsemän lasta, joista neljä syntyi kuolleena tai meni kesken. Kolmen aikuisiksi varttuneet lapset olivat Henrik (s. 24. joulukuuta 1947), Tove (s. 1949) ja Björn. Kukaan kolmesta lapsesta ei harrasta kirjoittamista. Vuonna 1964 perhe muutti takaisin Valdresin Huldrehaugeniin. Tätä nykyä Sandemolla on seitsemän lastenlasta ja kaksi lastenlastenlasta. Vanhin lastenlapsi syntyi vuonna 1969.Bli bedre kjent med folkeforfattaren Margit Sandemo. Allers 16/97

Alkava kirjailija

Valitessaan tulevaa ammattiaan Margit Sandemo ei tiennyt siitä mitään muuta kuin sen, että sillä tulisi olemaan jotakin tekemistä taiteen kanssa. Hän kokeili monia aloja, kuten taidemaalausta, puunleikkaamista, tekstiilitaidetta, kuvanveistoa ja laulamista. Hän näytteli myös Ingmar Bergmanin näytelmissä ja teki konttorityötä kahden kuukauden ajan. Yhdessä vaiheessa hän kokeili kivenhakkaamista, tosin sillä seurauksella, että viemäri meni tukkoon ja se piti räjäyttää dynamiitilla. Tämän jälkeen kaikki kipsivesi täytyi pestä pois. Mikään näistä ammateista ei kuitenkaan tuottanut todellista iloa ja tyydytystä.

Sandemo kirjoitti esikoisromaaninsa Kolme kosijaa 40-vuotiaana vuonna 1964. Hänellä oli kuitenkin jo päässään valmiina ainekset 30 muuhun romaaniin.Dagbladet Hän ei ollut harjoitellut kirjoittamista koskaan aikaisemmin. Hän uskoo, ettei kirjailijana oleminen ole mitään miksi tullaan, vaan jotakin johon synnytään.

Kolme kosijaa hylättiin yli sata kertaa, kunnes oslolainen Ernst G. Mortensenin kustantamo suostui julkaisemaan sen jatkokertomuksena Norjalaisessa Viikkolehdessäissaissa. Sandemo, joka halusi romaaninsa julkaistavan kirjana eikä viikkolehtinovellina, ei aluksi hyväksynyt tätä ja oli sen takia kolme päivää vihoissaan. Hän kuitenkin leppyi, ja esikoisteosta seurasi kokonainen sarja viikkolehtinovelleja. Sandemo kirjoitti kolmekymmentä ensimmäistä romaaniaan Siesta Café konditorian rautatiekahvilassa Fagernes. Sen jälkeenkin hänellä on ollut tapana luonnostella romaaninsa juuri siellä. Hun er Norges mest leste forfatter: Med kjærlighet som levebrød. Aftenposten 10.8.1985

Myöhemmin kaikki Margit Sandemon viikkolehdissä julkaistut jatkokertomukset koottiin ja julkaistiin 40-osaisena kirjasarjana nimeltä Margit Sandemon parhaat jatkosarjat (Sandemo-sarja).

Kirjallinen ura

Sandemon kirjoja on myyty 37 miljoonaa kappaletta kahdeksalla kielellä – ruotsiksi, norjaksi, suomeksi, puolaksi, tanskaksi, islanniksi, saksaksi ja unkariksissassa. Yksi kirja on tiettävästi julkaistu Sri Lanka. Jääkansan tarinan ensimmäisestä kirjasta Lumotusta on otettu epävirallinen koepainos englanniksi. Venäjällä myytyjen kirjojen tarkkaa lukumäärää ei tiedetä, sillä ne ovat olleet piraattikopioita.

Sandemon kirjat eivät ole olleet arvostettuja kriitikkopiireissä, joissa niitä kutsutaan kioskikirjallisuudeksi. Kirjoja on kritisoitu pinnallisuudesta, romanttisista kliseistä sekä historiallisesta epätarkkuudesta. Kirjakaupat ja kirjastot eivät pitkään aikaan hyväksyneet Sandemon kirjoja kokoelmiinsa.

Vuonna 1986 Ruotsissa tehtiin tutkimus, jossa noin 500 yhdeksäsluokkalaiselta koululaiselta kysyttiin, mikä on heidän lempikirjansa ja kuka kirjan on kirjoittanut. Margit Sandemo sijoittui tässä kyselyssä Jääkansan tarinallaan kuudenneksi.

Uransa alkuaikoina Sandemo kirjoitti kirjansa norjaksi, kunnes alkoi kustantajan pyynnöstä kirjoittaa ruotsiksi. Puhuessaan hän käyttää eräänlaista ruotsin ja norjan sekamuotoa, ja siksi hänen romaanikäsikirjoituksensakaan eivät ole puhdasta ruotsia. Kirjojen kustantaja puhtaaksikirjoituttaa hänen käsikirjoituksensa ruotsiksi hänen ruotsalaisella veljellään, joka on rehtori ja kirjallisuusihminen.Aftenposten 27.7.1991 Tämän jälkeen käsikirjoitus käännetään norjaksi. Sandemon romaanit julkaistaan tavallisesti ensin Norjassa ja joitakin viikkoja myöhemmin Ruotsissa. Niitä on myyty tähän mennessä 37 miljoonaa kappaletta.

Margit Sandemo on saanut yli 60 000 lukijakirjettä vuodesta 1982 alkaen, jolloin Jääkansan tarinan ensimmäinen osa ilmestyi, ja saa keskimäärin 5–6 kirjettä päivässä. Vain kahdeksan kirjettä on ollut negatiivisia. Pelkästään kirjan Emme ole yksin ilmestyttyä hän sai noin 6 000 kirjettä. Vasta yli 20 000 kirjettä saatuaan hän lopetti kirjeiden kirjoittajille vastaamisen.Sverre Gunnar Haga: Angrer på at brevene brenter Dagbladet 9.11.2002 Hän kuitenkin säästi kaikki saamansa kirjeet suurissa pahvilaatikoissa aina vuoteen 2002 asti, jolloin hän poltti 50 000 kirjettä takassa muuttonsa yhteydessä ja perusteli tekoaan sillä, että nämä kirjeet ovat hyvin yksityistä materiaalia. Tapauksesta nousi kuitenkin julkisuudessa niin suuri kohu, että hän joutui pyytämään tekoaan julkisesti anteeksi.

Yhden kirjan kirjoittamiseen Sandemolta menee keskimäärin 6–8 viikkoa. Kerran hän käytti 23 päivää kirjan kirjoittamiseen. Kaikkein nopeimmin on valmistunut Jääkansan tarinan 17. osa Kuoleman puutarha, joka syntyi 11 päivässä.

Sandemo kirjoittaa 'seikkailuja aikuisille' ja pitää tärkeimpänä tavoitteenaan ihmisten viihdyttämistä. Hän aloittaa kirjan kirjoittamisen keksimällä sille sopivan nimen. Sen jälkeen hän nimeää henkilöhahmonsa ja valitsee sopivan aikakauden ja paikan romaanin tapahtumille. Hän ei tavallisesti suunnittele kohtauksia etukäteen tai pysähdy korjaamaan tarinaa, vaan kirjoittaa sen alusta loppuun suoraan ja täysin ilman itsekritiikkiä, kuten hän itse sanoo.Eventyr for voksne

Tähän mennessä on tehty neljätoista yritystä tehdä elokuva tai televisiosarja Jääkansan tarinan pohjalta. Kaikki yritykset ovat jääneet pelkiksi koekuvauksiksi. Tosin Drammenilainen Saetre Danseteater on tehnyt musikaalin Jääkansan tarinan kolmen ensimmäisen kirjan pohjalta vuonna 1999 ja Noitamestari-sarjan kaikkien viidentoista kirjan pohjalta. Noitamestari-sarjasta kertova kaksinäytöksinen musikaali sai ensi-iltansa syyskuussa 2003 nimellä Dolg og den Hellige Solen (Dolg ja Pyhä Aurinko). Näytelmän musiikki sekä laulujen sävellykset ja sanoitukset olivat Terje Östhagenin käsialaa.

Sandemoa ei ole hyväksytty Norjan Kirjailijaliiton jäseneksi, mutta hän on saanut Valdresin kulttuuripalkinnon tekemästään lyhytfilmistä jo ennen ryhtymistään kirjailijaksi. Eivind Kvisgaard nimitti Sandemon Valdres-suurlähettilääksi kesällä 2004 Galleria Hilsenissä, Valdresissa. Hänet palkittiin kehystetyllä kunniakirjalla, jonka oli allekirjoittanut kuusi valdresilaista johtajaa.Margit Sandemo utropt til valdresambassador. Avisa-valdres 14. 6. 2004

Margit Sandemon aviomies Asbjörn kuoli sydänkohtaukseen vuonna 1999. Vuonna 2002 Sandemo muutti Skillingeen, Österleniin, Skåneen, Etelä-Ruotsiin tyttärensä Toven, kahden koiransa ja kissansa kanssa. Syyksi muuttoonsa hän kertoi kyllästyneensä Valdresin pitkiin ja kylmiin talviin.

Sandemon lempiharrastuksia ovat pasianssin pelaaminen, ristisanatehtävien ratkominen ja matkat Islantiin, joihin kuulu koskenlaskua, vuorikiipeilyä ja tulivuorien tutkimista.Rafting får meg til å fole at jeg lever. Hjemmet 37/2004 Hän teki 19. Islannin-matkansa kesällä 2004.Sandemo: på nettet Margit Sandemo vietti 80-vuotissyntymäpäiväänsä hotelli Oslo Plazassa 23. huhtikuuta 2004. Juhlissa oli yli 4 000 kutsuvierasta.Margit Sandemo fyller 80 år . Hän vihaa kaikista poliitikoista ja historiallisista henkilöistä eniten presidentti George W. BushiaI sin egen verden. Aftonbladet 24.4.2004.

Suhde yliluonnolliseen

Sandemon kirjojen keskeisimpiä aiheita ovat paranormaalit ilmiöt – magia, noidat ja erilaiset henkiolennot, kuten aaveet, demonit ja suojelushenget. Hän on seitsemänvuotiaasta asti nähnyt näkyjä, joiden hän uskoo olevan yliluonnollisia. Hän on 'nähnyt' pikkukansaa, kummituksia ja muita olentoja toisista ulottuvuuksista.

Kerrottuaan näistä näyistä muille ihmisille Sandemo joutui mielisairaalaan saadakseen psykiatrista apua hallusinaatioihinsa.Kapital 18/90 Näin kävi kolme kertaa, viimeisen kerran vuonna 1945. Silloin hän tapasi psykiatrian professorin, jonka mukaan hän ei ollut mielisairas vaan selvänäkijä.

Kirjassa Vi är inte ensamma hän kirjoittaa, että jokainen ihminen saa syntyessään oman, vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvan suojelushenkensä, joka suojelee ihmistä koko eliniän. Sandemo väittää tunteneensa oman suojelushenkensä – pitkän, vaaleatukkaisen ja sinisilmäisen miehen nimeltä Virgil – kahdeksanvuotiaasta saakka. Vi är inte ensamma -kirjassa hän kertoo myös kuljettavansa aina mukanaan kahta metallipuikkoa, joiden avulla hän uskoo voivansa karkottaa aaveita ja löytää ihmisen sädekehän, auran. Kirjan mukaan auran leveys vaihtelee henkilön fyysisestä terveydestä ja mielialasta riippuen.

Sandemo uskoo reinkarnaatioon. Hän väittää eläneensä sata aikaisempaa elämää ja muistavansa niistä neljätoista. Kertomansa mukaan hän on ollut esimerkiksi 1400-luvulla elänyt italialainen kuparinhakkaaja nimeltä Giovanni, noita, munkki, kerjäläinen, ristiretkeläinen, noin vuonna 1790 kuollut ukrainalainen tyttö, vuonna 1682 ammuttu ruotsalainen upseeri, ruotsalainen aatelisnainen, kattilanpaikkaaja ja kahdesti venäläinen. Yksi hänen aiemmista inkarnaatioistaan, arolla elänyt venäläinen tyttö, menehtyi hukkumalla suohon. Sandemon mielestä tämä on syynä siihen, että hän on kärsinyt tässä elämässä pelosta katsoa veteen ja oppinut venäjän kielen kahdessa kuukaudessa.Morgenbladet 10.11.1992 Ranskan kielen opetteluun vapaa-aikana rautatiekahvilassa häneltä meni seitsemän vuotta.

Sandemo kiistää väitteen, jonka mukaan hän pystyisi näkemään tulevaisuuteen. Hänen tyttärensä Tove sitä vastoin on työskennellyt ennustajana. Sandemo ei myöskään pidä itseään meediona. Hän ei siedä spiritualismia vaan on sitä mieltä, että kuolleiden tulisi saada olla rauhassa.

Sandemolla on kaksi niin sanottua kuolemanrajakokemusta. Ensimmäinen rajakokemus tapahtui helmikuussa 1949, jolloin hänen tyttärensä syntyi. Silloin paikalla oli myös lääkäri, joka koko rajakokemuksen ajan oli varma, että hän oli kuollut. Toinen rajakokemus tapahtui vuonna 1985 Lillehammerin sairaalassa.

Sandemo on kuvannut näitä rajakokemuksia kahdessa haastattelussa. Ensin hän matkasi pimeässä tunnelissa, jonka toisessa päässä näkyi valoa. Tunnelin päätyttyä hän saapui kirkkaaseen, ambranväriseen valoon, jossa oleskeli valkopukuisia vainajia. Kuolemanrajakokemukset aiheuttivat mielihyvän ja rentoutumisen tunteen ja poistivat kuolemanpelon.

Sandemo ei halua tulla haudatuksi hautausmaalle, vaan toivoo, että kuoleman jälkeen hänen tuhkansa ripotellaan Valdrestunturille.

Sandemo erosi kirkosta kolmetoistavuotiaana vuonna 1937. Hän pitää itseään agnostikkonann eikä usko mihinkään jumalaan. Vårt land -lehden haastattelussa 28.10.1991 hän sanoi: 'On olemassa ihmisiä, jotka ovat luoneet jumalat, mutta ei jumalia, jotka ovat luoneet ihmiset.' Sandemo hyväksyy periaatteessa kristinusko, mutta ei kristinuskon papistoa, sillä katsoo, että papisto yrittää vaikuttaa siihen, mihin ihmiset uskovat.

Sandemo itse on jäsenenä mystiikkaan ja muinaisiin uskontoihin perehtyneessä Ruusu Ristin Järjestössä.

Kirjojen teemat ja inspiraation lähteet

Sandemon tuotannolle tyypillisiä piirteitä ovat muun muassa historia, fantasia, science fiction, romantiikka, jännitys sekä lämminhenkinen huumori. Kirjojen juoni on yleensä hyvin mutkikas ja polveileva ja jatkuu kirjasta toiseen. Keskeisessä roolissa ovat erilaiset amuletit, vanhat kirjoitukset ja salamerkit, joita tulkitsemalla kirjan päähenkilöt ratkovat arvoituksia vaihe kerrallaan ja taistelevat pahoja voimia vastaan.

Kirjojen tapahtumat sijoittuvat yleensä keskiajan tai uuden ajan alun Eurooppainan, etenkin Islanti ja Norjaan. Joskus päähenkilöt seikkailevat vieläkin kauempana, kuten Espanjassa ja Itävallassa. Tapahtumapaikkoina ovat yleensä vanhat ritarilinnat, noidutut metsät ja vanhanaikainen, idyllinen aateliskartanomiljöö.

Sandemo pitää kirjallisina esikuvinaan muun muassa William Shakespearea, Fjodor Dostojevskiiaa, J. R. R. Tolkien, Agatha Christietä ja Kjersti Scheeniä. Hän luki koko Shakespearen tuotannon jo kahdeksanvuotiaana ja jatkoi vähän vanhempana rikosromaanien lukemisella. Suomalaisten kansalliseepos Kalevala ja A.A. Milnen Nalle Puhn olivat hänen suosikkejaan. Aikuisiällä hän on lukenut huomattavasti vähemmän, peläten tiedostamatonta plagiointia. Hän kertoo saaneensa taiteellisia vaikutteita myös Akseli Gallen-Kallela Kalevala- ja Gerhard Munthen peikkoaiheista maalauksista.

Muita inspiraation lähteitä ovat olleet klassinen musiikki, kuten Johann Sebastian Bachin ja Ludwig van Beethovenin sävellykset sekä vanhat eurooppalaiset kansantarinat. Näiden ohella hän pitää Tähtien sota -elokuvista, Jonathan Demmen jännityselokuvasta Uhrilampaat ja Salaiset kansiot -televisiosarjan varhaisimmista jaksoista.

Bibliografia

Suomennettu tuotanto

Sandemo-sarja

Sandemo-sarja on neljäkymmentäosainen kirjasarja, johon kuuluvat kirjat eivät muodosta yhtenäistä ja koko sarjan kattavaa juonijatkumoa, vaan se käsittää yksittäisiä romaaneja. Sandemo-sarjan novellit julkaistiin alun perin norjalaisissa viikkolehdissä vuosina 1964–1981. Sarjan kirjat ovat suurimmaksi osaksi rakkaus- ja rikosromaaneja. Sandemo-sarjan norjankielinen painos on vain 39-osainen, sillä kirjaa Syksyn lehtien peittämä hauta (Grav under høstløv) ei lasketa siellä tähän sarjaan kuuluvaksi.

Jääkansan tarina (1982–1989)

Vuonna 1980 Sandemon kirjojen kustantajan Bladkompanietin silloinen kustannusjohtaja Finn Arnesen ehdotti hänelle jännittävän ja romanttisen, historialliseen miljööseen sijoittuvan romaanisarjan kirjoittamista. Aluksi Sandemo ei ollut ajatuksesta kovin innoissaan. Hän oli kirjoittanut siihen mennessä lukuisia novelleja ja muita kertomuksia viikkolehtiin, muttei yhtään kokonaista romaania tai romaanisarjaa.

10. syyskuuta 1980 hän näki eräässä ruotsalaisessa sanomalehdessä valokuvan, joka esitti jonkin smålandilaisen kirkon seinällä olevaa keskiaikaista maalausta. Maalaus esitti voita kirnuavaa nuorta tyttöä ja tytön takana olevaa paholaista, joka yritti vietellä tätä. Tämän kuvan näkemisestä Margit Sandemo sai inspiraation Jääkansan tarinan, 47 kirjaa käsittävän historiallisen romaanisarjan kirjoittamiseen. Viisitoista minuuttia kuvan näkemisen jälkeen hänelle oli jo selkiytynyt Jääkansan tarinan kolmen ensimmäisen kirjan tapahtumat pääpiirteittäin. Illalla ennen nukkumaanmenoa hän luonnosteli kirjasarjan tapahtumat valmiiksi.

Aluksi kirjasarjan kustantaja piti nimeä 'Jääkansa' liian kylmänä ja luotaantyöntävänä ja pelkäsi, ettei se siksi menestyisi kovin hyvin. Jääkansan tarina kuitenkin vakiintui kirjasarjan lopulliseksi nimeksi. Siitä oli tarkoitus tulla alun perin kahdeksanosainen sarja. Kirjoittamisen aloittaessaan Sandemo oli suunnitellut valmiiksi sarjan kolmenkymmenen ensimmäisen kirjan tapahtumat. Jääkansan tarinan jokainen kirja on keskimäärin 250 sivun pituinen. Sandemo on sanonut Jääkansan tarinan 41. osan Demonien vuori olevan kaikista kirjoittamistaan kirjoista hänen oma suosikkinsa. Jääkansan tarinan tapahtumat alkavat vuonna 1581 ja jatkuvat 1960-luvulle saakka. Sarja kuvaa Jääkansa-nimisen suvun taistelua pahaa esi-isäänsä Tengel Pahaa vastaan useiden sukupolvien ajan.

Lauluntekijä ja -laulaja Arne Oppsal Hop on tehnyt Midnight's train -yhtyeen kanssa levyn Ice People Calling, joka syntyi Jääkansan tarinan innoittamana. Levy julkaistiin 26. huhtikuuta 2004 Margit Sandemon 80-vuotissyntymäpäivän kunniaksi.Hyllest til Isfolket varmer. Adressa 30. 4. 2004

Noitamestari (1991–1994)

Noitamestari-sarja on toinen Margit Sandemon kirjoittama laaja kirjasarja. Alun perin sarjasta oli tarkoitus tulla kymmenosainen, mutta valmistuttuaan se käsitti viisitoista osaa. Noitamestari-sarja on julkaistu jatkokertomuksena norjalaisessa viikkolehdessä Hjemmetissä. Sarjan ensimmäisen kirjan 1. painos oli 65 000 kappaletta. Noitamestari-sarjan aiheena ovat 1600-luvulla eläneet islantilaiset noitamestarit. Jo Jääkansan tarinaa kirjoittaessaan Sandemo tiesi kirjoittavansa kirjasarjan myös noitamestareista, mutta sarjan perusidea ei ollut tuolloin vielä hahmottunut hänelle kunnolla. Sarjan syntyä inspiroi suuressa määrin Sprengisanduriin, Islantiin suuntautunut matka, jonka Sandemo teki elokuussa 1990 miehensä kanssa.Aftenposten 11. 6. 1991

Suomentamaton tuotanto

Legenden om Ljusets rike ('Valon valtakunnan legenda') (1995–1999)

Legenden om Ljusets rike on sekä Jääkansan tarinan että Noitamestari-sarjan jatko-osa, joka käsittää 20 kirjaa. Toisin kuin kahdessa edellä mainitussa kirjasarjassa, Legenden om Ljusets riken tapahtumat eivät kytkeydy todelliseen historiaan vaan kokonaan fiktiiviseen maailmaan, Valon valtakuntaan. Valon valtakunta kuvataan utopian kaltaisena täydellisenä tarumaailmana, jossa elävillä ihmisillä ja eläimillä ei ole mitään ongelmia. Valon valtakunnan vastakohta on Pimeyden valtakunta, jossa elävät ihmiset pukeutuvat nahkoihin, asuvat maamajoissa ja uhraavat neitsyen jumalalleen kymmenen vuoden välein. Kirjasarjan kansikuvat on tehnyt Christina Nauckhoff.

Historien om en fjälldal ('Tunturilaakson historia')

Historien om en fjälldal -sarja kertoo Grunken laaksosta, joka sijaitsee Valdresissa, Norjassa. Sarja julkaistiin 1990-luvulla, ja siihen kuuluu kolme kirjaa: Örnens rike (Kotkan valtakunta), Korparnas dal (Korppien laakso) ja Tranornas fristad (Kurkien tyyssija). Historien om en fjälldal ei ole yksinomaan romaanisarja, sillä novellien lisäksi siihen kuuluu historiaa ja matkakuvausta. Margit Sandemo esitteli Historien om en fjälldal -sarjansa ensimmäisen kerran kansainvälisillä Björnson-festivaaleilla vuonna 1997.

De svarta riddarna (Mustat ritarit) (2000–2003)

Margit Sandemo sai päätökseen 82 kirjaa käsittävän kirjasarjatrilogiansa Jääkansasta, Noitamestareista ja Valon Valtakunnasta vuonna 1999. Saman vuoden syksyllä hän matkusti Espanjastaan ja asui kaksi kuukautta sieltä, Costa Blanca, vuokraamassaan talossa. Hänen tarkoituksenaan oli levätä seitsemän viikkoa kirjoittamatta sanaakaan. Kaksi päivää myöhemmin hän kuitenkin aloitti seuraavan kirjasarjansa, De svarta riddarna kirjoittamisen.Vivi Skalleberg: Dronningen av isfolket med ny serie Dagbladet 2.10.2000 De svarta riddarna -sarjan tapahtumat alkavat vuonna 2000 ja kulkevat ajassa taaksepäin 1400-luvulle. Sarjaan kuuluu 12 kirjaa. Alun perin siitä oli tarkoitus tulla kahdeksanosainen. Vuonna 2003 Sandemolta ilmestyi myös kirja nimeltä I riddarnas spår (Ritareiden jäljillä), jossa kerrotaan, miten De svarta riddarna -sarja sai alkunsa.

Blåljus! ('Sinivalo!') (2004)

Blåljus! (Sinivalo!) -sarjaan kuuluu kuusi kirjaa, ja se kertoo ambulanssinkuljettajien elämästä. Sarjan innoittajina toimivat Sandemon vanhin poika Henrik ja pojanpoika Frode, joista Henrik työskentelee ambulanssikoordinaattorina ja Frode ambulanssinkuljettajana. Blåljus on Margit Sandemon kirjasarjoista ainoa, jossa ei ole lainkaan yliluonnollisia ilmiöitä ja jonka tapahtumat sijoittuvat nykyaikaan. Idean tähän sarjaan Sandemo sai katseltuaan vierestä ambulanssinkuljettajan työtä.Alarm

Trollrunor ('Taikariimut') (2005–)

Lokakuussa 2004 Margit Sandemo esiintyi ruotsalaisessa SVT:n ohjelmassa nimeltä Go kväll, jossa hän kertoi seuraavasta kirjasarjastaan. Sen aiheena on Ruotsin suurin laivahautausmaa Hiekkavasarassa, joka sijaitsee Skåne Sandemon nykyisen asuinpaikan lähellä.

Kirjasarjan nimeksi tuli Trollrunor (Taikariimut). Se on Sandemon kirjasarjoista tällä hetkellä uusin. Ensimmäinen osa Skogen bortom dagen (Metsä päivän tuolla puolen) ilmestyi lokakuussa 2005 ja toinen osa Sandhammaren (Hiekkavasara) saman vuoden joulukuussa. Tähän mennessä sarjasta on julkaistu myös osat 3–8. Valmistuessaan sarjasta tulee yksitoistaosainen.

Yksittäiset kirjat

Pitkien kirjasarjojen lisäksi Margit Sandemo on kirjoittanut myös muutamia yksittäisiä kirjoja.

Vi är inte ensamma, 1990 (Emme ole yksin)
Skimrande vårar, 1993 (Kimmeltävät keväät) on julkaistu norjaksi nimellä Legenden om den mørke skogen (Pimeän metsän legenda).
Visst katten har djuren själ, 1994 (Tietenkin eläimellä on sielu) ei ole romaani. Se sai alkunsa Sandemon pyydettyä kahdessa viikkolehdessä, norjalaisessa Hjemmetissä ja ruotsalaisessa Hemmet's journalissa ihmisiä kertomaan kokemuksistaan ja muistoistaan eläinten kanssa. Tämän jälkeen hän sai lehden lukijoilta yli 1500 kirjettä. Tämä kirja on kirjoitettu näiden kirjeiden tarinoiden pohjalta. Ruotsissa Visst katten har djuren själ -kirjoja on ilmestynyt yksi, Norjassa kaksi.
Kjaere Margit, 1994 (Rakas Margit) on Margit Sandemon 70-vuotisjuhlakirja, yli 200-sivuinen kuvitettu omaelämäkerrallinen teos.
Tessa, 1997 (Tessa) on vuonna 1972 kirjoitettu nuortenromaani. Tarkoituksena oli alun perin julkaista se Norjalaisessa Viikkolehdessä, mutta se jäi käyttämättä. Se on toinen kahdesta romaanista, jotka Margit Sandemo löysi muuton yhteydessä vuonna 1995.
Drömmen om en vän, 1997 (Unelma ystävästä) on Margit Sandemon ensimmäinen ja alun perin nimetön romaani vuodelta 1963. Käsikirjoitus oli kadoksissa useita vuosia ennen kuin hän löysi sen uudelleen muuttaessaan Valdresiin vuonna 1995. Hän oli siirtämässä tavaroitaan uuteen asuntoonsa, kun se löytyi eräästä kaapista kokonaisena. Sitä ennen hän luuli, että osia käsikirjoituksesta oli tuhoutunut tai että se oli kadonnut.
I nattens tystnad, 1998 (Yön hiljaisuudessa)
Vargens lilla lamm, 2000 (Suden pikku lammas) on julkaistu norjaksi nimellä Barnebruden (Lapsimorsian).
Ensam i världen, 2000 (Yksin maailmassa) kertoo Norjasta kolmikymmenvuotisen sodan aikana.
Den mörka sanningen, 2001 (Pimeä totuus), julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1999 lyhytromaanina nimeltä Sanningen. Kirjan tapahtumat sijoittuvat vuoden 1911 Norjaan.
I riddarnas spår, 2003 (Ritareiden jäljillä)
Skattejakten (Aarrejahti) on 120-sivuinen ja vain norjaksi julkaistu rikosromaani.

Seuroja ja yhdistyksiä

Suomen Margit Sandemo-yhdistys (FIFF)
Pohjoismaiden Jääkansa-yhteisö (NIFS)
Norjan Jääkansa-yhdistys (NIFF)
Puolan Jääkansa-yhdistys (PIFF)
Ruotsin Margit Sandemo-yhdistys (SMS)
Norjan Margit Sandemo-yhdistys (NMSS)