Mark I (panssarivaunu)

Mark I

Mark II; tankki no. 799 vallattuna Arrasin lähellä 11.4.1917

Viimeinen jäljelle jäänyt Mark II (naaras) Bovingtonissa

Mark IV (Tadpole)

Mark V (koiras)

<em>Mark V* </em> - katolla kaivannoista poispääsyn apuna käytetty irrotettava kisko

Mark V* - katolla kaivannoista poispääsyn apuna käytetty irrotettava kisko

Mark V**

Liittoutuneiden Mark VIII (Liberty)

Alkuperäinen Mark I 'Mother' ('Äiti') kehitettiin Little Willie-koevaunusta, jota brittiarmeija testasi vuonna 1915. Vaunun koeajot osoittivat sen liian hitaaksi ja siinä kokeiltu rungon päälle sijoitettu tykkitorni siirsi sen painopisteen liian korkealle.

Britti-amiraliteetti nimesi Mark I:n alkuaan 'maalaivaksi' (land ship), mutta sotasalaisuuden säilyttämiseksi vaunuja nimitettiin 'vesitankeiksi'. Vaunuja rakentaneen William Foster & Co. Ltd:n työntekijöille uskoteltiin, että he rakensivat vedenkuljetustankkeja Mesopotamiaan sijoitetuille britti-joukoille.

Suunnikkaan muotoisella Mark I:llä oli alhainen painopiste ja pitkä telapituus, joitten ansiosta se pysyi hyvin pystyssä ylittäessään kumpareita ja kuoppia sekä juoksuhautoja. Mark I:stä oli kaksi aseistukseltaan toisistaan eroavaa mallia, 'Male' ja 'Female' (Uros ja Naaras). 'Male'-mallin aseistuksena sen sivu-ulokkeissa oli kaksi kuusipaunaista (57 mm) Hotchkiss–laivastotykkiä, ja neljä konekivääriä, 'Female'-malli oli aseistettu kuudella konekiväärillä; pääsyy 'Female'-mallin valmistukseen oli tykkipula.

Vaunun runko oli yksiosainen; kahdeksan hengen miehistö ja moottori olivat samassa tilassa. Tämän ja huonosti järjestetyn ilmanvaihdon vuoksi vaunussa oli hyvin kuuma, jopa 50° C. Moottori kehitti häkää vaunun sisälle polttoaineen ja öljyn huurujen ja aseitten ruudinsavun lisäksi. Joskus koko miehistö saattoi pyörtyä tai alkoi voida pahoin päästessään takaisin raikkaaseen ilmaan. Ajettaessa sisällä oli valtava meteli, joten miehistö joutui kommunikoimaan keskenään käsimerkeillä. Koska vaunujen tähystysaukot olivat avoimia aukkoja, miehistö piti suojalaseja tai suojalaseista ja kettinginpätkistä tehtyjä suojanaamioita tähystysaukoista lentävien luodin ja kranaatinsirpaleiden varalta. Miehistö oli myös muitten sotilaitten tapaan varustettu kaasunaamareilla kaasuhyökkäysten varalta.

Vaunun ohjaaminen oli vaikeaa; se vaati neljä miehistön jäsentä: kaksi ajajaa, joista toinen toimi myös vaunun komentajana ja käytti jarruja, toinen ajaja huolehti päävaihdelaatikosta. Kaksi 'vaihdemiestä' käytti telaketjujen vaihteita, joilla määrättiin vaunun suunta ja vauhti. Jos vaunun moottori pysähtyi, jarrumiehet yrittivät käynnistää sen moottorin ja vaihdelaatikon väliin asennetulla käynnistysveivillä.

Ohjaaja pystyi tekemään loivia käännöksiä vaunun perään kiinnitetyllä kaksipyöräisellä 'ohjauspyrstöllä', jonka kumpaakin pyörää voi jarruttaa jarrukaapelista vetämällä, jolloin vaunu kaarsi jarruttavan pyörän puolelle. Kääntöympyrä sitä käytettäessä oli 18 metriä. Laite todettiin rintamakäytössä lähinnä hyödyttömäksi ja ne poistettiin vaunuista muutaman kuukauden käytön jälkeen. Mark I kulki suunnilleen kävelyvauhtia, tiellä parhaimmillaan noin kuusi kilometriä tunnissa. Telat kestivät yleensä vain noin 40–50 kilometrin matkan, vetopyörät vain kolmisenkymmentä kilometriä.

Vaunuissa ei ollut radioita, tuon ajan radiolähettimet olivat vielä liian kehittymättömiä ajoneuvokäyttöön. Viestintä komentokeskuksiin hoidettiin kahdella kirjekyyhkysellä, joilla oli omat luukkunsa sivu-ulokkeissa. Myös juoksulähettejä käytettiin, mikä oli luoti- ja kranaattisateessa monesti lähetin kuolemaksi. Myöhemmissä Mark-vaunuissa käytettiin semaforeja merkinantoon.

Mark I:n 8 mm paksuinen sivupanssari ja 10 mm etupanssari teki siitä suhteellisen immuunin käsiasetten tulitukselle, mutta saksalaiset kehittivät K-panssarinlävistysluodin (Patrone SmK Kurz 7.92 mm). Seuraavassa Markin sukupolvessa oli paksumpi, K-luoteja lähes täysin läpäisemätön panssari. Vastavetona saksalaiset kehittivät erityisen 13.2 mm Mauser-panssarintorjuntakiväärin (13.2 mm Tank Abwehr Gewehr M1918).

Vaarana oli myös jalkaväen käsikranaattihyökkäys. Panssareita tuhottiin myös tykistöllä ja kranaateilla ja varsinkin Geballte Ladung kasapanoksella, jossa oli monta yhteen sidottua käsikranaattia. Mark I:n vaunun katolle sijoitettu polttoaine saattoi syttyä hyökkäyksessä, ja miehistö palaa tuhkaksi.

Mark I-vaunuja rakennettiin 150 kappaletta.

Tekniset tiedot (Mark I)

Miehistö: 8
Pituus: 9,9 m
Leveys: 4,2 m
Korkeus: 2,4 m
Taistelupaino
- Male: 28,4 tonnia
- Female: 27,4 tonnia
Panssarointi: 6-12 mm
Aseistus
- Male: 2x 6-paunainen (57 mm) Hotchkiss–laivastotykki (334 latausta), 4x 8 mm Hotchkiss konekivääri
- Female: 4x .303 Vickers konekivääri, 2x 8 mm Hotchkiss konekivääri
Moottori: Kuusisylinterinen, 13 litrainen Daimler (Coventry) rivimoottori, 105 bhp
Polttoainemäärä: 227 litraa kahdessa polttoainesäiliössä
- Polttoaineen kulutus: 5,9 litraa/km

Mark II ja III

Mark II ja III olivat koulutuspanssareita. Molempia rakennettiin vain 50 kappaletta. Mark II:ssa oli karkaisematon panssari, mutta niitä käytettiin kuitenkin Arrasin taistelussa, koska Mark IV:n kehitystyö oli kesken. Viittä Mark II:ta käytettiin Mark IV:n voimansiirtomekanismien testaukseen.

Mark IV

Mark IV oli hiukan muunneltu Mark I, jossa polttoaine oli erillisessä tankissa. Tällä pyrittiin suojaamaan miehistöä polttoaineen syttyessä. Mark IV:hen ei ehditty saamaan paljonkaan uusia kehitteillä olevia piirteitä, jotka olisivat parantaneet panssarin laatua, koska uusia panssareita tarvittiin kipeästi maaliskuun 1917 taisteluihin.

Mark IV:ta rakennettiin 1 220 kappaletta.

Mark V

Mark V:ssa oli parempi moottori ja ohjausjärjestelmä, tarvittiin vain yksi ajaja. Se oli oikeastaan sama kuin luvattu, toteuttamatta jäänyt Mark IV. Vaunua rakennettiin 400 kappaletta, 200 'Urosta' ja 200 'Naarasta'.

Mark V* ja V**

Parannettuja, pidennettyjä versioita Mark V:stä. Mark V*:ttä pidennettiin mm. siksi, jotta haluttiin ylittää leveitä juoksuhautoja. Mark V*:n pidennetty osa oli jalkaväkiryhmän kuljetustila, ja näin Mark V*stä tuli ensimmäinen miehistönkuljetuspanssari. Vasta Israelin Merkava-panssarissa on taas palattu taistelupanssari-miehistönkuljetuspanssari-tyyppiseen toteutukseen. Mark V:ttä rakennettiin 700 kappaletta, 500 Urosta, 200 Naarasta.

Mark V** oli muunneltu Mark, jossa oli voimakkaampi 225 hevosvoiman Ricardo moottori.

Mark VI ja VII

Mark VI oli vain keskeneräinen kehitelmä, joka ei päässyt sarjatuotantoon. Mark VII oli helposti ohjattava, mutta helposti tuleen syttyvä malli, jota tehtiin pieni erä.

Mark VIII 'Liberty'

Alun perin Ranskan ja Englannin yhteistyönä kehittelemä tankki, USA tuli mukaan ja Ranska jäi pois kehitystyöstä. Panssaria tuotettiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen.

Medium Mark A Whippet

Medium Mark A Whippet (Whippet Mk A) oli joulukuussa 1917 käyttöönotettu panssarivaunu, joka oli tarkoitettu nopeaksi ja hyvin ohjattavaksi, kevyeksi panssariksi.

Vaikka se olikin nykyaikaisemman näköinen kuin Mark I, sekin kehitettiin suoraan Mark I:n edeltäjästä Little Williestä. Kahteen eri moottoriin perustuva ohjausjärjestelmä oli epäluotettava. Vaunussa oli kolme miestä ja aseistuksena neljä konekivääriä, kukin omaan suuntansa. Ampuja joutui vaihtamaan paikkaansa tilanteen mukaan, ja vaunun johtaja joutui usein avustamaan häntä. Joskus vaunuun otettiin mukaan toinenkin ampuja ja yksi irrotettavista konekivääreistä jätettiin pois lisätilan saamiseksi.

Whippet-vaunuja käytettiin maaliskuussa 1918 ja ne olivat jalkaväen tukena hyödyllisiä. 24. huhtikuuta 1918 seitsemän Whippetin ryhmä tappoi 400 saksalaista konekivääritulella. Samana päivänä saksalainen A7V tuhosi Whippetin historian toisessa tunnetussa panssaritaistelussa. Britit menettivät näitä panssareita huomattavasti, ja uusia Whippet-pataljoonia ei haluttu tämän takia perustaa. 8. elokuuta Amiensin offensiivissa Whippetit tunkeutuivat rintaman läpi aiheuttaen saksalaislle tykistön menettämisen, ja ympärysvaltojen armeija vyöryi läpi aiheuttaen mustan päivän sakslaisille.