Martti Katajisto

Lapsuus ja nuoruus

Martti Katajisto syntyi Suomen kymmenentenä itsenäisyyspäivänä satahämäläiseen 'parkatun kuusen' maalaiskuntaan. Hänen kasvatusvanhempansa olivat maanviljelijä Aati Sipilä ja Laura Agneta Teresia Helander. Katajisto sai tuntuman teatterimaailmaan jo lapsena Parkanon Nuorisoseuran näyttämötoiminnan kautta. Kouluaikoinaan hän harrasti muun muassa runonlausuntaa ja näyttelemistä. Suomen Teatterikoulun hän suoritti 1945 – 1947.

Teattereiden Romeo

Vuonna 1947 Katajisto kiinnitettiin Helsingin Kansanteatteriin. Siellä hän näytteli muun muassa Pirkko Raition eroajaisnäytelmäksi valitussa komediassa Edvardin lapset yhtä lapsista. Kahta muuta tulkitsivat Marjatta Kallio ja Usko Kantola. Niskavuoren Heta -näytelmän ensi-illassa Ylioppilastalollalla Katajisto näytteli Jaakko Harjulaa, Hetan poikaa, kuten myöhemmin samasta aiheesta tehdyssä elokuvassakin. Hetan tyttäriä näyttelivät niin ikään elokuvaversiosta tutut Marjatta Kallio ja Hillevi Lagerstam. Vuonna 1951 Katajisto teki opintomatkan Pariisiin.

Katajisto siirtyi Suomen Kansallisteatterin riveihin vuonna 1954. Keväällä 1955 hän näytteli muun muassa Venetsian kauppiaassa Bassanon roolin. Erityistä huomiota sai Katajiston tulkinta Hamletin pääosasta vuonna 1957. Katajiston rooleihin kuului myös klassinen Romeo näytelmässä Romeo ja Julia. Urallaan hänellä oli rooleja niin ikään esimerkiksi näytelmissä Karamazovin veljekset, Aavesonaatti, Kuinka äkäpussi kesytetään, Oppineita naisia, Tartuffe, Juorukoulu, Reviisori sekä Ihana seikkailu. Näyttelijän ura kääntyi laskuun 1960-luvulla, jolloin hän omien sanojensa mukaan oli liian vanha sankariksi ja liian nuori kypsiin luonneosiin - tavallaan siis väliinputoaja. Taiteellisia kohokohtia Katajiston uralla oli Henrik Ibsenin näytelmä Nukkekoti (1972). Nousukiitoon Katajiston ura lähti jälleen 1970-luvun lopussa, ja hän viihtyi Kansallisteatterissa eläkkeelle siirtymiseensä asti.

Valkokankaiden Nokia

Martti Katajiston elokuvaura alkoi kehittyä pienistä sivuosista. Debyytti valkokankaalla oli Nuoruus sumussa, T. J. Särkän ohjaustyö vuodelta 1946. Parikymppinen Katajisto sivuositti kolmea muuta elokuvaa, kunnes teki läpimurtonsa Valentin Vaalan klassikkoelokuvassa Ihmiset suviyössä 1948 nuoruudenkiihkoisen Nokian roolissa. Hänelle myönnettiin osastaan Jussi-palkinto 19. marraskuuta 1949. Nokia on tulkittu myös Suomen elokuvahistorian ensimmäiseksi homoseksuaaliksi mieshahmoksihttp://www.city.fi/artikkeli/100+vuotta+ulos+kaapista/632/ City.fi. Elokuvan tähtitaivaalla Katajisto vakiinnutti asemansa vuonna 1949 valmistuneessa Prinsessa Ruususessa prinssi Florestanina. Toisaalta tämän roolin myötä hän katsoi leimautuneensa liiaksi kauniiden kiiltokuvapoikien rooleihin.

Vuonna 1950 Katajisto oli Eeva-Kaarina Volasen vastanäyttelijänä Särkän ohjaamassa epookkikomediassa Katariina kaunis leski. Luutnantti Schildt on tyypillinen 'kiiltokuvarooli', nuori mies, jolla on vastapoolinaan joukko juonittelijoita, jotka asettavat esteitä pääparin onnen tielle. Vuonna 1953 Katajisto oli pääroolissa vankilasta vapautuvana nuorukaisena elokuvassa Jälkeen syntiinlankeemuksen. Palkitussa elokuvassa Nukkekauppias ja Kaunis Lilith (1955) Katajisto on nukkekauppias, vastanäyttelijänä nähdään Hillevi Lagerstamen. Katajisto on mukana Edvin Laine Niskavuori-filmatisoinneissa Niskavuoren Heta (1952) ja Niskavuori taistelee (1957).

Katajiston filmiura tyrehtyi 1960-luvun alkupuolen näyttelijälakkoon. Vuonna 1960 hänellä oli miespääosa elokuvassa Nina ja Erik. 1970- ja 80-luvuilla Katajisto nähtiin ainoastaan kahdessa uutuuselokuvassa. Vuosisadan loppua kohti oli jälleen hieman vilkkaampaa. Katajisto näyttelee kolmessa 1990-luvulla valmistuneessa elokuvassa. Myös kehuja irtosi. Hänen suoritustaan Eino Haavistona, dementoituneena isänä, Veikko Aaltosen elokuvassa Isä meidän (1993n) ylistettiin. Timo Koivusalo vuonna 1999 ohjaama Kulkuri ja joutsen on Martti Katajiston uran viimeinen. Siinä hän näyttelee ironisin ottein elokuvamoguli T. J. Särkkää.

Huomioita radiouralta

Martti Katajisto teki uraa myös radion puolella. 1950 – 60 -luvuilla häntä kuultiin eritoten Eero Leväluomann ja Urpo Lauri ohjaamissa kuunnelmissa. Katajiston tunnetuimpiin radiotöihin luetaan vuonna 1979 tallennettu Federico Garcia Lorgan monologi Härkätaistelijan kuolema.

Filmografia

Miespääosat on merkitty m-kirjaimella.

1970 – 1990 -luvut

Kulkuri ja Joutsen (1999)
Aatamin poika (1995)
Isä meidän (m) (1993)
Suuri illusioni (1985)
Hänen olivat linnut (1976)

1960-luku

Nina ja Erik (m) (1960)

1950-luku

Yks' tavallinen Virtanen (1959)
Sven Tuuva (1958)
Niskavuori taistelee (1957)
Nukkekauppias ja kaunis Lilith (m) (1955)
Mä oksalla ylimmällä (m) (1954)
Jälkeen syntiinlankeemuksen (m) (1953)
Niskavuoren Heta (1952)
Yhden yön hinta (1952)
Katariina kaunis leski (m) (1950)
Maija löytää sävelen (m) (1950)
Orpopojan valssi (1950)

1940-luku

Kanavan laidalla (m) (1949)
Katupeilin takana (1949)
Prinsessa Ruusunen (1949)
Vain kaksi tuntia (1949)
Haaviston Leeni (1948)
Hormoonit valloillaan (1948)
Ihmiset suviyössä (m) (1948)
Laitakaupungin laulu (1948)
Laulava sydän (1948)
Toukokuun taika (1948)
Nuoruus sumussa (1946)

Lähteet

SEA
Elonet
Helsingin Sanomat 26. tammikuuta 2000
Suomen kansallisbiografia 5, ISBN 9517464460