Hän suoritti agronomintutkinnon Helsingin yliopistossa 1955 ja toimi agentuuriliikkeen toimitusjohtajana 1959–1970. Opiskeluaikanaan hän soitti Ylioppilaskunnan Soittajissa viulua. Myöhemmin soittimeksi tulivat ensin kitaran ja sitten kantele. Hän alkoi esittää kansanmusiikkia yhdessä vaimonsa Marjatta Pokela kanssa. Avioparin yhteistyö vei huomattavalle uralle kansanmusiikin parissa. Pariskunta esiintyi yhdessä 25 vuotta.
Martti Pokela sai aiheita sävellyksiinsä mm. luonnon äänistä, joita hän kuuli lapsuudessaan maaseudulla.
Erikokoiset kanteleet olivat Martti Pokelan instrumentteina hänen loppuelämänsä. Hänestä tuli kansallissoittimen puolestapuhuja, ja hän pani kaikkensa peliin. Hän nosti siihen asti museoesineenä pidetyn viisikielisen kanteleen käyttösoittimeksi ja alkoi myös opettaa kansanmusiikkia Sibelius-Akatemian silloisessa koulumusiikkiosastossa 1975. Kansanmusiikki sai hänen ansiostaan Sibelius-Akatemiaan oman osastonsa 1983.
Pokela jäi eläkkeelle 1987, mutta hän oli tuttu näky Sibelius-Akatemiassa sen jälkeenkin. Hän nautti siitä, että sai opettaa nuorisoa. Myös kotioloissa riitti musiikkia kolmen lapsen ja 13 lapsenlapsen voimin.
Hän sai professorin arvonimen 1980 ja säveltaiteen valtionpalkinnon 2001.Opetusministeriön tiedote 
2001.
Viimeisen levytyksensä hän julkaisi 81-vuotiaana: Improsette by Martti Pokela (2005).
Hänen tyttärensä on laulaja ja säveltäjä Eveliina Pokela.
