Marxilais-leniniläiset ryhmät

Historia

Ryhmien synty

MLR perustettiin alkuvuodesta 1973 maolaisten maanlaajuiseksi järjestöksi yhdistämään eri puolille Suomea perustettuja paikallisryhmiä. Helsingissä maolaisten toimintaa oli ollut jo vuodesta 1967 lähtien (useaan otteeseen perustetun)Kimmo Rentola: Vallankumouksen aave (Otava 2005), s. 155-157. Helsingin marxilais-leniniläisen seuran (HMLS) puitteissa. Seura osallistui aktiivisesti 1960-luvun lopun ja 1970-luvun alun radikaaliin nuorisoliikehdintään. Maolaisia pitivät tarkkailun arvoisena mm. Suojelupoliisi, KGB ja Suomen kommunistinen puolue (SKP), jotka soluttivat HMLS:ää. 1970-luvun alussa SKP alkoi puhdistaa maolaisia riveistään,Reijo Viitanen: Punainen aate, sininen vaate (SDNL 1994), s. 522. mikä osaltaan vauhditti MLR:n perustamista. MLR kertoi järjestöä tarvittavan varsinkin siksi, ettei SKP:ssa noudatettu demokraattista sentralismia.Marxilais-leniniläisten ryhmien toiminnasta (Lokakuu 1/1973), s. 4.

Loppu

MLR:n toiminta kriisiytyi Maon kuoleman (1976) jälkeen ja järjestö joutui sisäiseen kriisiin, jonka seurauksena toiminta päätettiin lakkauttaa 1979. Maolaiset jatkoivat toimintaansa muun muassa perustamassaan Vaihtoehtoliike Idussa, joka kuitenkin loittoni pian marxismi-leninismistä.

Politiikka

MLR koki olevansa ainoa oikeaoppisen marxismi-leninismin edustaja Suomessa ja se kritisoi voimakkaasti SKP:ssa esiintyneitä kilpailevia tulkintoja. Maolaiset olivat kuitenkin poliittisesti lähellä varsinkin SKP:n oppositiota eli ns. taistolaisia. Lokakuu-lehdessä kerrottiin alkuvuodesta 1973 näiden puolustavan työväenluokan etuja 'ainakin yhdeksässä tapauksessa kymmenestä'. Maolaiset myös äänestivät SKP:n opposition ehdokkaita vaaleissa. SKP puolestaan seurasi maolaisuuden suhteen neuvostoliittolaista linjaa, joka tuomitsi Mao Zedongin opetukset jyrkästi virheellisinä ja vaarallisina. Keskinäiset erimielisyydet tekivät yhteistyön käytännössä mahdottomaksi. SKP:ssa maolaisuuden vastaista taistelua johti Jaakko Laakso,Kimmo Rentola: Vallankumouksen aave (Otava 2005), s. 190. joka itsekin oli lyhytaikaisesti viehättynyt kiinalaisesta kommunismista 1960-luvun lopussa.

Suhtautuminen Neuvostoliittoon oli MLR:n kannalta erittäin keskeinen kysymys. MLR hyväksyi kiinalaisen analyysin, jossa Neuvostoliitto leimattiin sosiaali-imperialistiseksi valtioksi, joka oli palauttamassa kapitalismia. Suomettuneessa suomalaisessa ilmapiirissä, ja varsinkin laitavasemmiston keskuudessa, tätä äänekästä kritiikkiä itänaapuria kohtaan ei suvaittu. Pirkko-Liisa Kastarin mukaan maolaisista tuli 1970-luvun radikaalin opiskelijaliikkeen 'outoja lintuja – kummajaisia, joita katsottiin hieman kieroon ja lopulta enimmäkseen huvittuneesti.'Pirkko-Liisa Kastari: Maolaiset – 60-luvun nuoret, jotka joutuivat marginaaliin linkki . Kimmo Rentola on nähnyt suomalaismaolaisten neuvostovastaisuudessa lievää arkailua,Kimmo Rentola: Vallankumouksen aave (Otava 2005), s.169-170. mutta kriittisyys riitti silti eristämään MLR:n vasemmiston muista toimijoista. Maolaiset pitivät kohteluaan epäoikeudenmukaisena ja korostivat, ettei arvostelua tullut käsittää neuvostovastaisuudeksi.

MLR:n muita painotuksia olivat mm. tuki kolmannen maailman vapaustaisteluille ja keskitetyn tulopolitiikan kritiikki.

Organisaatio

MLR:n jäsenmäärä ei koskaan ylittänyt kahta sataa. Suurin osa jäsenistä oli nuoria, monet opiskelijoita. Joitakin järjestön jäseniä oli luottamusmiehinä työpaikoilla. MLR:n toiminnassa keskeisissä opintopiireissä kävi myös liikkeen ulkopuolisia henkilöitä samoin kuin muissa maolaisten järjestämissä yleisötilaisuuksissa. Tunnetuin suomalainen maolainen oli liikkeen teoreetikko Matti Puolakka, jonka on väitetty johtaneen järjestöä itsevaltaisinkin ottein.ks. esim. Olli Santavuori: Maolaisuus sisältäpäin 1969-74 ...ja muita poliittisia muistelmia linkki

. MLR:n toimintaa leimasi varovaisuudesta johtunut salaperäisyys, sillä järjestö oli useamman tiedusteluorganisaation tarkkailulistalla. Taistolaisten on väitetty tehneen 'parhaansa välittääkseen kaikki tietonsa Suomen maolaisista KGB:lle'.Reijo Noukka: Suomettuneessa Suomessa vaati rohkeutta olla maolainen (Ydin 7/1997), s. 29.

MLR:llä oli läheiset suhteet Kiinan kansantasavaltaan, sen Suomen suurlähetystöön ja kommunistiseen puolueeseen (KKP) samoin kuin toisiin pohjoismaisiin maolaispuolueisiin.

Maolaisilla oli huomattavasti vaikutusvaltaa Suomi-Kiina seurassa ja Suomi-Albania seurassa.

Tiedotus

MLR julkaisi kahta lehteä, joista Punakaarti (ilmestyi 1969-1977) keskittyi teoreettiseen keskusteluun ja Lokakuu (ilmestyi 1972-1978) toimi agitaatiolehtenä. Lehdet ilmestyivät epäsäännöllisin väliajoin muutaman kerran vuodessa, kunnes Lokakuu alkoi ilmestyä viikkolehtenä huhtikuussa 1976. Kaikki lehtien kirjoitukset olivat anonyymeja lukuun ottamatta joitakin nimimerkeillä kirjoitettuja artikkeleita. Vuodesta 1971 lähtien julkaistiin turvallisuussyistä vain lain vaatima vastaavan julkaisijan nimi, mikä Lokakuun tapauksessa tarkoitti mm. Kalevi Mäkelää (1973-?).

MLR:llä oli Lokakuu-nimisiä kirjakauppoja Helsingissä, Turussallalla ja Rauma. Niissä kaupattiin lehtien lisäksi muuta MLR:n suomentamaa ja julkaisemaa kirjallisuutta, kuten Stalinin ja Maon teoksia.ks. Kirjakauppa Lokakuun mainos (Lokakuu 2/1973), s. 24.