Historia
Masuunin edeltäjä on heettiläinen kuilu-uuni, joka on saanut alkunsa rovion polttamisesta rautaesiintymän vieressä raudan louhimiseksi. Sinne ladottiin kerroksittain puuta ja rautamalmia, ja uuni sytytettiin. Puut hiiltyivät, ja hiilen palaessa syntyi huokoista ja vähähiilistä rautasientä. Kun rautasieni edelleen taottiin, siitä erkani kuona, ja syntynyttä rautaa, jonka hiilipitoisuus on 0-0,5%, kutsutaan kankiraudaksianan. Koska lämpötila jäi alhaiseksi, faasimuutosta ei tapahtunut, vaan syntyvä rautasieni, jööti, jäi kiinteäksi. Raudanvalmistus on keksitty noin 1400 eaa., ja raudanvalmistustaito levisi Välimeren ympäristöön noin 1200 eaa., Keski-Eurooppa ja Intiaan noin 800 eaa., Kiinaanan noin 600 eaa. ja Afrikka noin 400 eaa. Tästä katsotaan rautakauden alkaneen. Kuilu-uunista kehittyi edelleen harkkohyttin, joita tiedetään Euroopassa olleen jo La Tènen kulttuuri aikoina. Harkkohytissä rauta ei sula, joten hiili ei liukene raakarautaan, ja pelkistämisen tuloksena saadaan hyvin vähähiilistä kankirautaa, joka on sitkeää ja helposti taottavaa. Kelttien miekat oli valmistettu teräksen sijaan kankiraudasta; roomalaiset kuvasivat, että ne vääntyivät helposti.
Vallonityyppinen multahirsimasuuni 1700-luvulta
Ensimmäiset todelliset masuunit on rakennettu Kiinassa noin 200-luvulla. Kiinalainen rautamalmi sisälsi paljon fosforia, joten se suli hyvin alhaisessa lämpötilassa (jopa 900 °C, ja soveltui hyvin valamiseen. Eurooppalainen rautamalmi suli paljon korkeammassa lämpötilassa, joten Euroopassa valurautaa kyettiin tuottamaan vasta paljon myöhemmin.
Espanjassa keksittiin
700-luvulla katalonialainen ahjo, jossa käytettiin polttoaineena sysiä, ja uunin alapäästä puhallettiin käsikäyttöisillä palkeilla ilmaa. Näin panoskokoa kyettiin kasvattamaan huomattavasti, ja jöötistä saatiin puhtaampi kuin kuilu-uunilla. Keskiajalla sistersiläismunkit, jotka olivat taitavia insinöörejä ja metallurgeja, kehittivät myös katalonialaista ahjoa eteenpäin, ja ottivat palkeiden käyttövoimaksi vesirattaan. On todennäköistä, että sistersiläismunkit onnistuivat aikaansaamaan valurautaa.
Euroopassa ensimmäinen masuuni, jossa rauta on saatu sulana ulos, on dokumentoitu Ruotsista, Lapphyttanista, 1100-luvulta. Ruotsalainen masuuni (masugn) oli noin 5 m korkea ja 2 m leveä. Vesivoimalla toimivien palkeiden avulla ilmaa saatiin nyt lietsottua masuuniin katalonialaista ahjoa tehokkaammin, ja lämpötila saatiin nostettua niin korkeaksi, että rauta suli. Tuloksena oli valurautaa, jonka hiilipitoisuus oli 2-3%. Seostamalla valurautaa ja kankirautaa yhteen saatiin aikaan ahjoterästä [1] 
, joka kuitenkin oli keskiajalla hyvin kallista. 1300-luvulla masuunit ja niiden ympärille syntyneet ruukit olivat levinneet ympäri Eurooppaa, ja raudan valmistuksesta tuli teollisuutta.
Granbergsdalin vanha rautaruukki Ruotsissa
Euroopan suuria kivihiilivarantoja ei kuitenkaan voitu käyttää kivihiilen rikkionpitoisuuden vuoksi, joten masuunien polttoaineena käytettiin sysiä (puuhiiltä). Puuhiilen käyttö puolestaan johti nopeaan metsien hakkaamiseen ja eroosio, ja raudan valmistus keskittyikin puuhiilen hinnan noustessa seuduille, jossa oli paljon metsiä ja vesivoimaa. Ruotsista ja Norjasta tuli Euroopan johtavia raudanvalmistajia 1500-luvulla.
Coalbrookedalen vanha masuuni Englannissa
Tuon ajan masuunit olivat multahirsimasuuneja: masuunin alin kerros oli muurattu kivistä ja tulenkestävistä tiilistä, ja masuunin runko oli muurattu, ja sitä ympäröi multakerros, joka oli peitetty hirsillä. Masuuni oli jatkuvatoiminen: kun masuuni oli kerran sytytetty, sen huipulta syötettiin koko ajan malmia ja puuhiiltä sisään. 1600-luvulla keksittiin käyttää myös kalkkikiveä neutraloimaan rikki. Masuunia käytettiin 3-6 kk jatkuvatoimisesti kerrallaan. Nykyaikaista masuunia voidaan käyttää 10-20 v yhtäjaksoisesti, jonka jälkeen sen vuoraus on uusittava.
Abraham Darby keksi 1709 koksiuunin, jonka avulla kivihiilestä kyettiin kuivatislaamalla eli pyrolyysillllä valmistamaan koksia. Koksi kelpasi masuuniin, ja teollinen vallankumous pääsi nyt toden teolla käyntiin. Henry Cortin keksittyä 1784 putlauksen, jossa sulaa valurautaa hämmennettiin samanaikaisesti puhaltaen ilmaa sen yli, alkoi teräksen teollinen valmistus. Putlaamalla saatava keittoteräs oli laadultaan tasaista ja parempaa kuin vanha takoteräs. Seuraava edistysaskel oli 1828 keksitty puhallusilman esilämmitys, jossa puhallettava ilma kulki kuumennetun putken läpi parantaen masuunin energiataloutta, ja Edward Cowperin kehitettyä 1860 masuunikaasun rekuperaattorin (Cowper-uunin), masuuni saavutti sen nykyisen muotonsa.
Vuonna 2005 maailman johtava raakaraudan tuottaja oli Kiina, jossa on enemmän masuuneja kuin missään muualla maailmassa. Kiinassa tuotetaan enemmän raakarautaa kuin koko muussa maailmassa yhteensä. Globalisaation myötä Euroopan ja Yhdysvaltojen nopea deindustrialisaatio on myös merkinnyt rautatehtaiden alasajoa kaikkialla länsimaissa, ja niiden siirtymistä alhaisten työvoimakustannusten perässä Kiinaan; jäljelle jääneet tehtaat ovat sinnitelleet erikoistumalla korkealuokkaisiin erikoisteräksiin. Deindustrialisaatio eli teollisuuden häviäminen alkoi ensimmäisenä USA:ssa, jossa perinteinen teollisuusvyöhyke alettiin 1960-luvulta alkaen tuntemaan nimellä 'rust belt', ruostevyöhyke. 1980-luvulta lähtien masuunit ovat ajettu alas ja hävinneet myös Euroopasta; perinteiset raudanvalmistusalueet, kuten Englanti, Belgia ja Saksan Ruhrin alue, ovat deindustrialisoituneet lähes täysin. Vuonna 1970 Länsi-Saksassa oli liki 130 masuunia; vuonna 2005 niitä oli koko Saksassa 16, joista osa on suunniteltu ajettaviksi alas. Isossa-Britanniassa oli vuonna 2005 viisi toimivaa masuunia. On arvioitu, että USA on menettänyt vuoden 1970 jälkeen noin 95% koko raakateräksenvalmistuskapasiteetistaan. Vuonna 2005 koko USA:ssa oli jäljellä enää kymmenen rauta-terästehdaskombinaattia, kun 30 vuotta aikaisemmin niitä oli ollut liki 200. Monet perinteikkäät teräsyhtiöt, kuten J&L Steel, Carnegie Steel, Inland Steel, Bethlehem Steel Company ja Kaiser, ovat joko menneet konkurssiin tai fuusioituneet.
Masuuneja ei enää juurikaan ole Euroopassa, vaan raakaraudan valmistuksen sijaan Euroopan metallurginen teollisuus perustuu romumetallien kierrätykseen Myös emäshappimellotus käyttää raaka-aineenaan noin 10-30% romua.
Masuunin ohella 1900-luvulla on kehitetty runsaasti suorapelkistysmenetelmiä, jossa koksin sijaan pelkistys tapahtuu kaasun avulla, ja tuloksena ei ole sulaa takkirautaa, vaan kiinteää kankirautaa tai terästä. Saatu tuote on puhtaampaa kuin takkirauta ja käy sellaisenaan jatkojalostettavaksi, mutta prosessi joudutaan tekemään panosprosessina ja jööti poistamaan mekaanisesti reaktorista.
Masuunit Suomessa
Suomen ensimmäinen teollinen masuuni rakennettiin Mustioon 1616. Raaka-aineena käytettiin järvimalmia, joka on rautapitoisuudeltaan korkealaatuista, ja toisin kuin vuorimalmi, uusiutuva luonnonvara (se kertyy järvien pohjaan sadeveden ympäristöstä liuottamista rautaoksideista) - järvi, josta limoniittia on nostettu, uusiutuu järvimalmin osalta noin kymmenessä vuodessa. Suomeen kohosi seuraavien vuosisatojen aikana lukuisia rautaruukkeja, joissa tuotettiin rautaa puuhiiltä käyttävillä multahirsimasuuneilla. Puuhiiltä (sysiänvalmistuksennvalmistuksen) saatiin terva sivutuotteena. On arvioitu, että 1700-luvulla tervanpoltto sekä raudanvalmistus kuluttivat enimmän osan Suomen vanhoista metsistä, ja kaikki nykymetsämme ovat nuorempia kuin 300 v ikäisiä. Teollisen vallankumouksen myötä myös ensimmäiset todelliset rautatehtaat alkoivat kohota Suomeen 1800-luvulla.
Dragsfjärdin kunnan keskustaajaman, Taalintehtaan, rannassa on vielä jäljellä useita aikoinaan tehtaan masuunien tarvitseman puuhiilen valmistukseen käytettyjä pienehkön talon kokoisia hiilimiilurakennuksia. Paikan rantavedestä voi yhä löytää värikkäitä ns. slakikiviä eli raudan valmistuksessa muodostuneita, kivimäiseksi palaneita kuonankappaleita. Masuunikuonaa käytettiin aikoinaan myös rakennustiilien raaka-aineena, mm. Taalintehtaan kirkko ja monet paikalliset rakennukset on tehty juuri slakitiilistä.
Nykypäivänä Suomessa on kaksi masuuneja käyttävää rautatehdasta: Rautaruukin tehdas Raahenssa ja Ovako Koverharin tehdas.
Koverharin masuuni rakennetiin 1961 vuorineuvos Berndt Grönblomin toimesta. Grönblom oli suunnitellut terästehdasta jo 50-luvun lopulla Koverhariin, mutta valtion vetäydyttyä rahoituksesta ei asia edennyt. Stora Kopparsbergs Bergslagin tultua yhtiöön osakkaaksi asia eteni ja Koverhariin saatiin rautatehdas. Yhtiön nimi tuolloin oli Oy Koverhar Ab. Myöhemmin yhtiön nimeksi tuli Oy Ovako Ab. Alkuperäisissä suunnitelmissa Grönblom oli ajatellut kahta masuunia sekä neljää terästehdasta ja valssaamoa alueelle jonka hän oli ostanut. Grönblom tyytyi vähempään ja rakennutti masuunin. Masuunin toimitti KFW, Kölsch Fölzer Werke Saksasta. Masuuni tuotti valurautaharkkoja vuoteen 1971 jolloin tehtaan jatkoksi rakennettiin terästehdas. Masuunia on modernisoitu vuosina 1971, 1982 ja 1995. Alun 300 000 tonnin vuosituotannosta on noustu yli 600 000 tonnin tuotantoon.
Koverharin masuuni on hyvin pienikokoinen; näin pieniä ei juuri muualla ole. Tämä on kuitenkin merkinnyt joustavuutta ja antanut edun pitää masuunia kokeiluna (First-to-try) monelle eri tekniikalle. First-to-try ajattelusta parhaana esimerkkinä on siirtyminen masuunikaasun puhdistamisessa vedellä tapahtuvasta tekniikasta täysin kuivaan puhdistukseen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että ennen vesistöä paljon rasittaneesta vesipuhdistuksesta päästiin eroon. Myös tietokoneohjausta on käytetty Koverharissa ensimmäisenä.
Koverharin ja Raahen masuunit ovat käyttötehokkuudeltaan Euroopan parhaat.
Koverharin raaka-aineet tulevat pääasiassa Ruotsista puskuproomukuljetuksina.
Rautaruukin Raahen tehtaan masuunit ovat puolestaan neuvostoliittolaisvalmisteisia, ne on uusittu 1990-luvulla, ja ne tuottavat yli 2 miljoonaa tonnia raakarautaa vuodessa. Huomattavan osan Raahen masuunien raaka-aineesta tuo Vartiuksesta Suomen suurin tavarajuna, joka käsittää noin 55 vaunulastia rautamalmirikastepellettejä. Normaalisti junaa vetää kolme Dr16-veturia; rataosuudet ovat kylläkin täysin sähköistettyjä, joten marraskuussa 2006 kokeiltiin ensi kerran osuudella Vartius - Oulu kolmea Sr2 -sähköveturia yhteisvedossa. Koe onnistui hyvin, joten sähköveto koko linjalla alkanee vuoden 2007 aikana. Tästä on kuitenkin luovuttu; nykyisin raaka-aine tulee puskuproomulla Ruotsista
Aiheesta muualla
Historiaa
Højovn
Hochofen
Haut fourneau
Masovn
Masugn
)
)
)
)
)
