Materialismi (ontologinen)

Yleistä

Aineen luonteesta ja määritelmästä on käyty paljon filosofista keskustelua, samoin kuin monista muistakin luonnontieteen ja filosofian avainkäsitteistä. Onko aine yhtä tyyppiä, josta kaikki on tehty (hyle), vai onko sitä montaa eri tyyppiä? Onko aine jatkuva substanssi, jota voi esiintyä monessa muodossa (hylemorfismi), vai koostuuko se suuresta määrästä erillisiä, muuttumattomia, jakamattomia ainesosia (atomismi)? Onko aineella omia ominaisuuksia, vai puuttuvatko ne siltä (prima materia)?

Tieteilijöiden mukaan 4 prosenttia kaikkeudesta koostuu sellaisesta aineesta joksi aine on perinteisesti ymmärretty, 23 prosenttia pimeästä aineesta, ja 73 prosenttia pimeästä energiasta. Fysiikan kehityksen ja erityisesti yleisen suhteellisuusteorian seurauksena aineen käsitteessä onkin tapahtunut muutoksia — aineen fysikaalisessa kielenkäytössä korvannut massa ja energia ovat tietyissä olosuhteissa vaihdettavissa keskenään, ja silloinkin massa on vain avaruuden vääristymä.Lacey, Alan: ”Materialism”. Teoksessa Seurauksena materialismi on lähestynyt naturalismia, koska aine käsitetään yhä enemmän samaksi kuin luonnontieteellisten menetelmien tutkimuskohde yleensä. Toisaalta muutos on mahdollistanut materialistisen aineen käsitteen kritiikin: muun muassa filosofi Mary Midgley on esittänyt, että aineen käsite on materialismissa hämärä ja huonosti määritelty.Midgley, Mary: The Myths we live by

Historiallisesti materialismi on usein yhdistetty fysikalismiin, jonka mukaan kaikki olemassa oleva on fysikaalista tai supervenioiinin fysikaalista. Samalla materialismi on yhdistetty fysikalismin mukana usein myös reduktionismi, jonka mukaan yhdellä kuvaustasolla yksilöityjen olioiden tai ilmiöiden, jos ne ovat aitoja, on oltava selitettävissä toisella tasolla — tyypillisesti paljon perustavammalla tasolla, kuten fysiikan tutkimalla aineen tasolla — olevien olioiden ja ilmiöiden avulla. Joskus, kuten Demokritoksenillailla atomismissa, Thomas Hobbes ja valistusajan materialismissa (La Mettrien Ihmiskone, Laplacen materialismi), materialismi on yhdistynyt myös mekanismiin.

Nykyisin suurin osa materialisteista, samoin kuin suurin osa fysikalisteistakaan, ei kuitenkaan sitoudu reduktionismiin. Emergentti ja holistinen materialismi ovat eräitä nykyaikaisia lähestymistapoja, jotka pyrkivät korjaamaan perinteisen mekanistisen tai reduktionistisen materialismin puutteita, ilman että materialismia täytyy hylätä kokonaan.

Ei-reduktiivinen materialismi katsoo, että kaiken olemassa olevan koostuminen aineesta on yhdenmukaista sen kanssa, että on olemassa todellisia olioita, ominaisuuksia tai ilmiöitä, joita ei voida selittää suoraan aineen ominaisuuksien kautta. Tätä näkemystä on kannattanut muun muassa Jerry Fodor, jonka mukaan erityistieteiden, kuten psykologian, empiiriset lait ja selitykset ovat näkymättömissä esimerkiksi perusfysiikan perspektiivistä. Muun muassa emergentti materialismi katsoo, että fysiikan tutkimien fyysisten ominaisuuksien lisäksi voi olla olemassa korkeamman tason ”emergenttejä” ominaisuuksia.

Koska materialismi kieltää henkiset olennot ja voimat, se yhdistetään usein ateismiin tai agnostismiin.

Historiaa

Materialistisia näkemyksiä esiintyi jo noin vuoden 600 eaa. paikkeilla muinaisessa intialaisessa filosofiassa muun muassa Ajita Kesakambalinn, Payasi ja Kanadan sekä Carvaka-koulukunnan kannattajien kirjoituksissa. Kanada oli yksi varhaisia atomiopin puolustajia. Atomioppia kannatti myös Nyaya-Vaisheshika -koulukunta (500–100 eaa.). Perinnettä pitivät yllä buddhalaiset atomistit sekä jainalaisuus.

Kiinassa Xun Zi kehitti kungfutselaista realismiin ja materialismiin suuntautunutta oppia. Muita tuon ajan kiinalaisia materialisteja olivat Yang Xiong ja Wang Chong.

Antiikin kreikkalaisessa filosofiassa Thales, Anaksimandros, Leukippos, Demokritos, Epikuros ja jopa AristotelesEsimerkiksi Edwin Hartman esittää teoksessaan Substance, Body and Soul: Aristotelian Investigations, että Aristoteles oli materialisti kaikissa niissä suhteissa, joissa materialismi on kiinnostava teesi: voidaan nähdä myöhemmän materialismin edelläkävijöinä. Joonialaiset esisokraatikot esittivät erilaisia luonnonfilosofisia teorioita, jotka perustuivat usein johonkin klassiseen alkuaineeseen. Leukippos ja Demokritos kehittivät ensimmäisen järjestelmällisesti esitetyn materialistisen teorian, atomiopin, jonka myöhemmin Epikuros ja hänen kannattajansa omaksuivat filosofiansa pohjaksi. Roomalaisen Lucretiuksen teos Maailmankaikkeudesta esittelee näitä näkemyksiä runomuodossa. Atomiopin mukaan kaikki mikä oli olemassa oli joko ainetta tai tyhjää, ja kaikki ilmiöt olivat aineellisten perusosasten, atomien, erilaisten yhdistelmien ja liikkeen seurausta. Teoria tarjosi sellaisia mekanistisia selityksiä erilaisille luonnonilmiöille, kuten tuulelle, äänelle, ukkoselle ja veden haihtumiselle, joita ei hyväksytty laajemmin luonnontieteissä noin 1500 vuoteen. Ajatukset ”tyhjästä ei tule mitään” ja ”kappaletta ei voi koskettaa kuin kappale” esiintyvät jo Lucretiuksella.

Myöhempi intialainen materialisti Jayaraashi Bhatta (500-luku) kumosi teoksessaan Tattvopaplavasimha (”Kaikkien periaatteiden järkyttäminen”) Nyaya Sutran esittämän tietoteorian. Materialistinen Carvaka-koulukunta vaikuttaa kuolleen joskus vuoden 1400 jälkeen.

Lännessä uuden ajan alkupuolen materialistista perinnettä edustavat Thomas Hobbes ja Pierre Gassendiin, jotka vastustivat René Descartes pyrkimyksiä perustaa uusi luonnontiede dualistiselle perustalle. Myöhempiä materialisteja olivat Denis Diderotajattelijat ja monet muun ranskalaiset valistus, saksalaiset Ludwig Feuerbach ja Ludwig Büchner, sekä englantilainen John ”Walking” Stewart. Viimeksi mainitun ajatuksella siitä, että kaikki materia on varustettu moraalisella ulottuvuudella, oli suuri vaikutus William Wordsworthin filosofiseen runouteen.

Karl Marx ja Friedrich Engels käänsivät G. W. F. Hegelin idealistisen dialektiikan päälaelleen ja esittelivät dialektisen materialismin teorian, joka selitti määrällisiä ja laadullisia muutoksia materialistisesti, sekä historiallisen materialismin teorian, joka selitti historian kulkua. Jälkimmäinen ei käsitellyt ontologiaa, vaan inhimillistä toimintaa (mukaan lukien työ) ja sen luomia, ylläpitämiä ja tuhoamia yhteiskunnallisia laitoksia.

Gilbert Ryle esitti ajatuksen kategoriavirheestä teoksessaan The Concept of Mind (1949). Se on tärkeä erityisesti dualismin vastustuksen ymmärtämisen kannalta.

Monet nykyiset ja viimeaikaiset filosofit, kuten Daniel Dennett, W. V. O. Quine, Donald Davidson, John Searle, Jerry Fodor ja Jaegwon Kim, ovat toimineet laajan fysikalistisen ja materialistisen kehyksen sisällä, ja esittäneet kilpailevia mielenfilosofisia näkemyksiä, kuten funktionalismi, anomaalinen monismi ja identiteettiteoria.

Viime vuosina muun muassa Paul ja Patricia Churchland ovat kannattaneet jyrkempää kantaa, eliminatiivista materialismia, jonka mukaan mielen ilmiöitä ei yksinkertaisesti ole olemassa – että puhe mielestä on pelkkää tosiasiapohjaa vailla olevaa kansanpsykologiaa, aivan kuten jos kansanparannus puhuisi pahojen henkien aiheuttamista sairauksista.

Materialismin kritiikki ja vaihtoehtoiset käsitykset

Materialismia on vastustettu erilaisin perustein. Filosofiassa materialismi asettuu tyypillisesti muun muassa dualismia, fenomenalismia, idealismia, vitalismia ja kaksoisaspektiteorian mukaista monismia vastaan. Filosofien lisäksi materialismia ovat kritisoineet myös jotkut sitä vastustaneet uskonnolliset ajattelijat.

Immanuel Kant vastusti perinteistä metafysiikkaa ja niin yhtä lailla materialismia, tavallista idealismia (jonka hän asetti omaa transsendentaalista idealismiaan vastaan) kuin dualismiakin.Kant, Immanuel: Puhtaan järjen kritiikki B274 , A379 Toisaalta hän katsoi, että sellaiset ilmiöt kuin muutos ja aika vaativat pysyväkestoisen substraatin olemassaolon.

Muun muassa filosofi Mary Midgley on katsonut materialismin olevan itsensä kumoava, ainakin eliminatiivisessa muodossaan.Midgley, Mary: The Myths we Live byBaker, L. (1987). Saving Belief Princeton, Princeton University PressReppert, V. (1992). Eliminative Materialism, Cognitive Suicide, and Begging the Question. Metaphilosophy 23: 378-92.Boghossian, P. (1990). The Status of Content Philosophical Review 99: 157-84. ja (1991)The Status of Content Revisited. Pacific Philosophical Quarterly 71: 264-78.

Materialismi on yhteensopimaton hindulaisuuden, islamin, joidenkin buddhalaisuuden koulukuntien sekä lähes kaikkien kristinuskon muotojen kanssa. Muun muassa uskonnonfilosofit Alvin Plantinga ja Keith Ward ovat vastustaneet materialismia. Ward on katsonut materialismin olevan harvinainen näkemys nykyajan brittiläisten filosofien keskuudessa.Ward, Keith: Is Religion Dangerous?, s. 91

Materialismi ja muut ontologiat

Voidaan väittää, että havainnossa havaitaan vain aineellisten kappaleiden ominaisuudet, ei kappaleita itseään. Jos mielestä riippumattomien ominaisuuksien (ominaisuusilmentymien tai trooppien) katsotaan olevan olemassa suhtessa toisiinsa mutta ilman aineellista substraattia, seurauksena on kimpputeoria. Jos kimpputeoria osoitetaan epäloogiseksi, aineellisen substraatin olemassaolo on tällöin osoitettu käsitteellisesti, huolimatta siitä, voidaanko sitä havaita vai ei.

Mikä tahansa argumentti idealismin puolesta on aina argumentti materialismia vastaan. Idealismissa ainetta voidaan esimerkiksi pitää tarpeettomana, kuten kimpputeoriassa, ja mielestä riippumattomat ominaisuudet voidaan palauttaa subjektiivisiin havaintoihin. Jos taas aine katsotaan tarpeelliseksi fyysisen maailman selittämisessä mutta kyvyttömäksi selittämään mielen ilmiöitä, seurauksena on puolestaan dualismi.

Materialismi (ontologinen)

Yleistä

Historiaa

Materialismin kritiikki ja vaihtoehtoiset käsitykset

Materialismi ja muut ontologiat

Katso myös

Lähteet

Kirjallisuutta

Aiheesta muualla