Pohto syntyi Isossakyrössä, myöhemmän Ylistaron kunnan alueella, Yli-Pohtolan talossa 11-lapsisen perheen kahdeksantena. Hänen isänsä liittyi tuolloin vaikuttaneisiin puukkojunkkareihin ja joutui taloudellisiin vaikeuksiin. Kotitalo myytiin Matti Pohdon ollessa kahdeksanvuotias. Tästä eteenpäin hänen oli hankittava elantonsa itse mm. paimenena ja kerjäämällä.
Fredrik Wilhelm Pippingin suurteoksen Luettelo suomeksi präntätyistä kirjoista esipuheessa kerrotaan Pohdosta monta sivua. Pippingin luettelon yli 4000 numerosta Pohdolla oli kuolinvuonnaan yli 3000. Tätä ennen hän oli jo lahjoittanut kirjastolle kaksoiskappaleistaan noin 800.
Erikoiseksi Pohdon kiinnostuksen kirjoihin tekee se, että hänellä ei ollut minkäänlaista koulutusta rippikoulua lukuun ottamatta. Rippikoulun käytyään hän ryhtyi kiertäväksi arkkiveisujen ja muiden pienpainatteiden kauppiaaksi. Parissakymmenissä Pohto ryhtyi kierteleväksi kirjansitojaksi. Tällöin hän alkoi myös itse kerätä kirjoja.
Pipping oli saanut 1847 kuulla Pohdosta Isonkyrön kirkkoherralta ja pyynnöstä Pohto saapui tapaamaan Pippingiä elokuussa. Tästä alkoi vuosikymmenen mittainen yhteistyö, josta oli ratkaiseva apu Pippingin bibliografialle.
Suomettaressa 14. huhtikuuta 1848 Antero Warelius esitteli Pohdon toimintaa. Warelius tiesi Pohdolla olevan 'wanhemmista suomalaisista kirjoista täydellisin kokous, joka missään löytyy. Waillinaisia kirjojaan säästää kunnes saa mitä puuttuu taikka toisen täysinäisen kappaleen. Millä hartaudella hän pyytää kirjojansa täysinäisiksi näkyy siitäkin, että eräästä Kristiina kuningattaren kuwasta, joka on ollut 1642-vuotisen Piplian alwussa mutta puuttui siitä kappaleesta, joka hänellä oli, maksoi koko hopia ruplan, waikka kuwa itsessään ei olisi kopeekankaan arvoinen.'Hopearupla kuvasta oli aikalaisten mielestä suurta hulluutta, mutta nyt tiedetään, että kuningatar Kristinan kuva vuoden 1642 Bibliassa on äärimmäisen harvinainen.
Noin 1850 Pohto tutustui toiseen kirjoja keräävään kansanmieheen, Emanuel Kanajärveen Kalvolan pitäjässä. Matkojen lomassa Pohto asui Kanajärven ullakkokamarissa ja siirsi kirjansa sinne.
Pohtoon liittyy joitakin sitkeitä vääriä uskomuksia kuten, että hän olisi ollut lukutaidoton kansanmies, joka erotti kirjat toisistaan painamalla mieleensä näkökuvan niiden kirjaimista. Todellisuudessa Pohto ei ollut ainoastaan hyvä lukija vaan myös kirjoittaja. Pohto kirjoitti isoin kirjaimin, mitä tapaa kutsuttiin puolipräntiksi. Se oli hänen kotiseudullaan yleinen käytäntö, mutta jälkimaailman ymmärtämättömissä silmissä se näytti pikkulapsen kirjoitukselta.
Oscar Blomstedt kuvaa Pohdon erikoislaatuista muistia: 'Ainakin taisi hän, irtanaisen kirjan-lehden kun näki, heti sanoa mihinkä kirjaan se kuului, vieläpä mihin painokseenki.'Uusi Suometar 23. lokakuuta 1857 (lainaus Kaivolan 1988, s. 105 mukaan)
Pohdon kuolema oli dramaattinen. Renki Juhana Niilonpoika Rein tappoi hänet kirveellä Viipurissa Nuoraan kylällä Tuomas Tetrin talossa. Syynä oli ilmeisesti rengin mielenhäiriö.
Viitteet
Lähteitä
