Maunu Eerikinpoika

Maunu Eerikinpoika (1316 – 1. joulukuuta 1377) oli Ruotsin kuningas 1319–1364. Maunun isä oli herttua Eerik (kuningas Maunu Ladonlukon toinen poika), joka Eerikin kronikan mukaan kuoli nälkään Nyköpingin linnassa jonne hänen veljensä Birger Maununpoika oli vanginnut hänet. Maunu valittiin Ruotsin kuninkaaksi vain kolmivuotiaana ja julistettiin hallitsijaksi Moran käräjäkivillä sen jälkeen kun kuningas Birger oli karkotettu maanpakoon. Aiemmin vuonna 1319 Maunun äidinisä Norjan kuningas oli kuollut ja Maunu oli jo Norjan kuningas hänen perillisenään. Maunun puolesta sijaishallitsijana Ruotsissa toimi hänen isänäitinsä kuningatar Helvig ja Norjassa sekä isävainajan herttuakunnissa äiti Norjan Ingeborg, joka meni ongelmalliseen toiseen avioliittoon pienaatelisen Knut Porsen (josta avioliiton kautta tuli Hallannin herttua) kanssa, ja jota Ruotsin suurmiehet eivät lähinnä siksi kelpuuttaneet mukaan hoitamaan Ruotsin asioita. Ruotsissa johtavana virkamiehenä oli ensin drotsi Knut Jonsson ja sitten Matts Kettilmundsson, Norjassa taasen Erling Vidkunsson.

Vuonna 1335 Maunu meni naimisiin Blanka Namurilaisenssassa kanssa, ja seuraavana vuonna hänet kruunattiin Tukholma. Hänen tärkein suosikkinsa oli nuori aatelismies nimeltä Pentti Algotinpoika, jonka kuningas korotti Hallannin herttuaksi antaen hänelle läänitykseksi myös suuren osan Suomea. Aikalaiset epäilivät homoseksuaalista suhdetta. Maunun poliittiseksi vastustajaksi kääntynyt sukulainen Birgitta Birgerintytär (sittemmin pyhimys) sai tästä propaganda-aseen kuningasta vastaan.

Maunu aloitti sodan Novgorodia vastaan vuonna 1348. Maunu julisti sodan ristiretkeksi ja pian sota sai myös paavin suostumuksen. Maunu Eerikinpojan ristiretki alkoi hyvin kun ruotsalaiset valtasivat Pähkinäsaaren, mutta he menettivät sen pian. Sota päättyi vuonna 1351. Maunu joutui lopulta vaikeuksiin Ruotsin ylimystön kanssa eikä pystynyt jatkamaan sotaa.Sundberg, Medeltidens svenska krig, Magnus Erikssons ryska krig 1348-1351

Tanskan hajanaisuuden avulla Maunu sai alamaisikseen Skoonen maakunnan. Maunun valtakauden aikana kruunun varat hupenivat ja hän joutui panemaan rälssiäkin verolle. Maunua vastaan puhkesi aatelin keskuudessa kapinaliike 1350-luvulla ja vuonna 1364 Albrekt Mecklenburgilainen (jonka äiti oli Maunun sisar Eufemia Eerikintytärinen ja jonka isä Mecklenburgin suku Albrekt vanhempi, 'Mecklenburgin kettu ja ahne saalistaja' väitti polveutuvansa vanhoista Sverkerin ja Eerikin kuningassuvuista) valtasi Tukholman ja Maunu pakeni Norjaan poikansa kuningas Haakoninin suojiin.

Vuonna 1365 Maunu palasi Ruotsiin poikansa Haakonin kanssa. Enköpingssain lähistöllä käydyssä Gatan taistelu Maunu vangittiin ja Haakon pakeni Norjaan. Albrekt vapautti 1371 kuitenkin Maunun joka palasi Norjaan jossa hän kuoli laivansa upotessa Norjan rannikon edustalla vuonna 1377.

Lapsia

• Eerik Maununpoika (1339–1359), Skoonen herttua, kapinallinen isäänsä vastaan ja kompromissin tuloksena isänsä hallitsijakumppani 1356–1359. Kuoli kapinansa yhteydessä.
• Haakon VI Maununpoika, (1340–1380), Norjan kuningas 1355–80. Isänsä hallitsijakumppani Ruotsissa vuosina 1362–1364 ja kuningatar Margareetan aviomies.

Viitteet