Määritelmiä
Suomen lainsäädännössä melu määritellään ääneksi, joka on terveydelle haitallista tai joka merkityksellisesti vähentää ympäristön viihtyisyyttä taikka merkityksellisesti haittaa työntekoa. Toisen määritelmän mukaan melu on ääntä, jonka ihminen kokee epämiellyttävänä tai häiritsevänä. Melua voidaan pitää myös 'ei toivottuna' äänenä. Eri määritelmät katsovat melua eri näkökulmasta. Lainsäädännöllinen määritelmä korostaa melusta yhteiskunnalle aiheutuvaa haittaa, kun taas jälkimmäisissä korostuu melun kokemisen subjektiivisuus. Sama ääni voi olla toisen korvissa nautittavaa kuunneltavaa, kun toinen aistii sen meluna.
Melun haittoja
Kuulon vaurioituminen
Melu voi aiheuttaa kuulon heikkenemistä. Voimakkaalle melulle altistuminen voi aiheuttaa tilapäisen kuulon aleneman, joka levon jälkeen palautuu normaalitasolle. Toistuvasta altistumisesta voi aiheutua palautumattomia kuulovaurioita, joista seuraa pysyvä meluvamma. Pitkäaikainen melulle altistuminen voi heikentää kuuloa pysyvästi ja jatkuvalle yli 90 desibeliann melulle altistuminen aiheuttaa lähes aina pysyvän kuulovaurion. Pysyvät kuulovauriot johtuvat melun sisä
korva aiheuttamista parantumattomista muutoksista. Kuulon heikkenemisen lisäksi melulle altistumisesta voi seurata
tinnitus eli korvassa tai päässä kuuluva vinkuva,
humiseva, suhiseva tai naputtava ääni.
Muut terveyshaitat
Kuulovaurioiden lisäksi melu aiheuttaa muita terveyteen ja toimintakykyyn kohdistuvia haittoja. Näihin kuuluvat mm. stressi, verenpaineen nousu, henkinen kuormittuminen, väsyminen, ärtyvyys,
unihäiriöt sekä suorituskyvyn heikkeneminen. Äänen ei
voimakkuudeltaan tarvitse olla kuuloa vaurioittava ollakseen melua. Esimerkiksi lieväkin
liikenteen melu öiseen aikaan voi (muutoin hiljaisessa ympäristössä) häiritä unta ja aiheuttaa siten terveyshaittoja.
Työperäiset meluhaitat
Melu on yleisimpiä työperäisiä haittoja ja se aiheuttaa vuosittain lähes tuhat ammattitautia. Yli 85 dB:n melulle altistuvia työntekijöitä arvioidaan olevan 100 000–300 000. Työntekijän suurin sallittu päivittäinen henkilökohtainen melualtistus on 85 dB. Melu lisää tapaturmavaaraa mm. vaikeuttamalla työohjeiden ja varoitusäänimerkkien kuulemista.
Viihtyisyyshaitat
Edellä lueteltujen terveyshaittojen ohella varsinkin liikenneperäinen melu aiheuttaa yhä lisääntyvästi
epäviihtyisyyden kokemista asuinympäristöissä sekä luonnon- ja virkistysalueilla vapaa-aikana.
Moottorimelu koetaan usein ongelmaksi etenkin taajamissa, vilkkaasti liikennöityjen teiden varsilla sekä lentokenttien ympäristöissä. Toisaalta moottorikäyttöiset harrastusvälineet (kuten moottorikelkat ja -veneet) levittävät melusaastetta myös harvaan asutuille luonnonalueille. Melusaasteen yhä laajemmalle leviämisen vuoksi on jäljellä olevia hiljaisia alueita alettu järjestelmällisesti kartoittaa Suomessakin
[1] 
Meluvamman syntyyn vaikuttavat
- melun voimakkuus
- altistusaika
- äänienergian jakautuminen eri taajuuksille
- melun laatu
- yksilöllinen herkkyys.
- Yksilöllinen herkkyys melulle vaihtelee, ja joillekin henkilöille jo noin 75 dB(A):n melu voi aiheuttaa kuulon heikkenemisen.
Melun torjunta
Meluntorjunnasta määrätään ympäristönsuojelulaissa ja meluntorjunnasta työpaikoilla määrätään työturvallisuuslaissa. Meluntorjunnan yleinen ohjaaminen kuuluu ympäristöministeriölle ja kunnan tehtävänä on valvoa, ohjata ja edistää meluntorjuntaa alueellaan. Meluntorjunnan asiantuntijaviranomaisina ja -laitoksina toimivat Sosiaali- ja terveysministeriö, Kansanterveyslaitos,Työterveyslaitos ja Valtion teknillinen tutkimuslaitos.
Meluntorjunnan yleinen päämäärä on terveellinen ja viihtyisä elinympäristö, jossa ei ole meluhaittoja. Eri alueille ja ajankohdille on annettu ohjearvot ja esimerkiksi asuntojen pihoilla, terasseilla tai parvekkeilla melutaso ei saisi päivällä ylittää 55 desibelin keskiäänitasoa, mutta todellisuudessa nämä raja-arvot ylittyvät suurella osalla asuinalueista. Melun ja sille altistuvien ihmisten määrään pyritään vaikuttamaan kaavoituksella, jossa etenkin liikenteen ja asumisen sijoittelulla voidaan tehokkaasti vaikuttaa melun määrään. Uudisrakennusten meluntorjuntavaatimukset ovat viime vuosina tiukentuneet huomattavasti.
Mikäli melulle altistumista ei voida välttää, kuulo on suojattava kuulosuojaimilla. Yleisimpiä kuulonsuojaimia ovat korvakäytävään työnnettävät tulpat sekä kuppisuojaimet.
Katso myös
Aiheesta muualla
Støj
Geräusch
Støy
Brus
|
Tietoja 
