Merjanische Sprache
Merjan kieli oli suomalais-ugrilaiseen kieliryhmään kuulunut kieli. Merjalaiset, jotka tuhat vuotta sitten asuivat nykyisen Moskovan tienoilla, sulautuivat jo 1500-luvulla slaaveihin ja omaksuivat heidän kielensä. Joidenkin lähteiden mukaan merjaa puhuttiin vielä 1700-luvulla nykyisten Ivanovonn, Kostroma ja Jaroslavlin seuduilla. Tästä kuitenkaan ei ole pitäviä todisteita.
Merja, kuten myös sukukielet muroma ja metserä kokivat saman kohtalon slaavien ekspansion aikoihin 1000–1200-luvuilta lähtien. Vaikka kielellisesti nämä kansat ovatkin sulautuneet jo täysin venäläisiin, on heistä jäänyt muistoksi lukuisia paikannimiä. Esimerkkeinä näistä nimistä on esitetty Moskvajoki eli Moskova ('moskainen'), Volga ('valkoinen') ja Seliger-järvi ('selät'). Volga- ja Moskvajoen etymologioista on tosin muitakin teorioita.
)
Kartta eri kansojen ja heimojen asuinalueista Euroopan puoleisella Venäjällä 800-luvulla. Merjalaisten alueet on merkitty violetilla
Merjan kielen asema suomalais-ugrilaisessa kieliryhmässä on kiistelty. Aikaisemmin merjaa pidettiin volgansuomalaisena kielenä, mutta nykyisin sen on esitetty olleen läheisempää sukua itämerensuomalaisille ja saamelaisille kielille. Professori Jevgeni Helimskin mielestä merja polveutui varhaiskantasuomea vastaavasta kielestä, jota hän kutsuu suomalais-ugrilaisten kielten luoteisryhmän kantakieleksi.
Merjalaisten historia
Merjalaisten tunnetuin kaupunki oli Rosta, nykyinen Rostov, joka sijaitsee Nerojärvenstasta rannalla 200 km Moskova pohjoiseen. Rostan eli Rostovin ruhtinaskunta oli Novgorodin ruhtinaskunnannn naapurivalta. Merjalaisia asui myös Moskova alueella ennen kaupungin perustamista. He kuuluivat moska-heimoon, josta myös Moskova ja sen läpi kulkeva Moskvajoki on erään teorian mukaan saanut nimensä (Ks. [1] 
).
Merjan rekonstruoiminen
Vaikka tutkijoiden käytössä ei ole säilynyt merjalaisia tekstejä, Ukrainan tiedeakatemian tutkija O. B. Tkatšenko julkaisi vuonna 1985 merjan kielen rekonstruktion, joka perustui paikannimistöön ja Keski-Venäjän murresanastoon. Suurin osa Tkatšenkon johtopäätöksistä on hyvin epävarmoja. Merjan kieltä ovat paikannimistön pohjalta pyrkineet rekonstruoimaan myös Arja Ahlqvist ja A. K. Matvejev. 1990-luvun lopussa Helsingin yliopiston suomalais-ugrilaisella laitoksella oli merjalaisalueen nimistöön keskittynyt tutkimushanke.
On väitetty, että Venäjän arkistoissa on säilynyt ennen tunnistamaton 1000–1400-luvuilla kirjoitettu teksti, jonka nyt väitetään olevan osa merjankielistä Ilmestyskirjaa.
