Metafyysikot maalasivat näennäisen realistiseen tyyliin unenomaisiaaa näkymiä esimerkiksi italialaisilla kaupungeille tyypillisistä toreista tai tavanomaisista asetelmista. Teokset edustivat näkymiä kuvitteellisista, ihmisen alitajunta heijastavista maailmoista fysikaalisen todellisuuden ulkopuolella. Suuntaukselle annettu nimi metafyysinen juontuu juuri teosten kuvaamien kohteiden tavanomaista kokemusmaailmaa ylittävästä luonteesta. Taiteilijat pyrkivät osoittamaan, että arkipäiväisistäkin asioista oli löydettävissä kätketty metafyysinen olemus, mikä muistuttaa Kantilaistailaista ajatusta noumenaalisesta olemusten maailmasta.
Metafyysisessä taiteessa normaali fysikaalisen todellisuuden logiikka ei enää pätenyt, vaan teoksissa tavanomaisilta näyttävät kohteet saattoivat asettua toisiinsa nähden selittämättömällä tai satunnaisella tavalla ja epätodellisissa perspektiiveissä. Metafyysinen taide vaikutti merkittävästi dadanismin ja surrealismi kehitykseen.
Chiricon ja Carràn ohella merkittäviä metafyysikkoja ovat olleet myös belgialainen Paul Delvaux sekä italialaiset Giorgio Morandi, Filippo de Pisis ja Alberto Savinio (de Chiricon veli).