Hänellä oli synnynnäinen osteogenesis imperfecta -sairaus, joka ilmeni ulkoisesti pienikokoisuutena (pituus hieman yli metrin) ja luustonn heikkoutena.
Kolmevuotiaana hän sai vanhemmiltaan joululahjaksi lelupianon. Michel ehti koskettaa vain kahta kosketinta ennen kuin koskettimet särkyivät, ja Michel sanoi: 'Minä haluan oikean pianon'. Tämän jälkeen hänen isänsä osti vanhan, lähes hajonneen pystypianon, johon rakensi itse pedaalit, jotta Michel ylettyisi niille. Michel opiskeli klassista musiikkia 8 vuotta, mutta muutti sen jälkeen tyylisuuntansa jazziksi, koska rakasti improvisoimistaaa ja halusi tehdä omaa musiikki.
Michel piti ensimmäisen konserttinsa ammattilaisena jo 14-vuotiaana Cliousclat-festivaaleilla, Ranskassa. Hänen esityksensä sai osakseen suurta huomiota.
Petrucciani muutti 20-vuotiaana New Yorkiiniin. Hänen uransa pääsi täyteen vauhtiin vuonna 1981, kun hän levytti debyyttialbuminsa 'Michel Petrucciani'.
Aiheesta muualla