Mies vailla menneisyyttä

Mies vailla menneisyyttä on Aki Kaurismäen ohjaama elokuva ja hänen Suomi-trilogiansa toinen osa, joka sai ensi-iltansa 2002. Elokuva kertoo muistinsa menettävästä miehestä, joka rakentaa elämäänsä uudestaan köyhälistön parissa. Miespääosaa esittää Markku Peltola ja naispääosaa Kati Outinen. Elokuvan ennakkotuotanto oli talvella 2000-2001 ja keväällä 2001, kuvaukset kesällä 2001 ja jälkituotanto syksyllä-alkutalvella 2001. Ensi-ilta oli 1.3.2002 ja elokuva oli teattereissa n. vuoden.

Mies vailla menneisyyttä on yksi kaikkien aikojen kansainvälisesti menestyneimpiä suomalaisia elokuvia. Se oli Oscar-ehdokkaana parhaasta Yhdysvaltojen ulkopuolisesta elokuvasta vuonna 2002, jolloin Kaurismäki boikotoi Oscar-gaalaa ja Yhdysvaltoja Irakin sodan takia. Samana vuonna elokuva voitti Cannesin elokuvafestivaaleilla Grand Prix -palkinnon, ja Outinen palkittiin parhaasta naispääosasta. Mies vailla menneisyyttä on kolmas suomalainen elokuva, joka on päässyt Cannesin pääkilpasarjaan.

Juoniselostus

Mies (Markku Peltola) saapuu pikajunalla öiseen Helsinkiin ja nukahtaa puistonpenkille, jolloin kolme pikkurikollista pahoinpitelee ja ryöstää hänet. Mies viedään koomassa sairaalaan ja julistetaan jo kuolleeksi, mutta lääkärien poistuttua hän nousee pystyyn ja kävelee siteissään ulos sairaalasta. Hylätyssä satamakontissa asuva Niemisen perhe (vanhempina Juhani Niemelä ja Kaija Pakarinen) löytää hänet aamulla meren rannalta makaamasta, ottaa luokseen asumaan ja hoitaa kuntoon. Mies on kuitenkin menettänyt muistinsa eikä muista edes omaa nimeään.

Sataman köyhät asukkaat ja laitapuolen kulkijat auttavat miehen uuden elämän alkuun. Karski satamavartija Anttila (Sakari Kuosmanen), joka tekee bisnestä 'vuokraamalla' tyhjiä satamakontteja asunnoiksi, järjestää miehelle oman kontin. Mies yrittää hakea töitä, mutta työvoimatoimiston johtaja ei usko hänen muistinmenetykseensä ja heittää hänet ulos. Lounastaessaan Pelastusarmeijan soppatykillä mies ystävystyy soppaa jakavan Irman (Kati Outinen) kanssa, ja tämä hankkii hänelle töitä Pelastusarmeijan kirpputorilta. Työnsä ohessa mies saa virsiä soittavan Pelastusarmeijan orkesterin (Marko Haavisto & Poutahaukat;) ottamaan ohjelmistoonsa rock- ja iskelmämusiikkia ja Pelastusarmeijan johtajattaren (Annikki Tähti) ryhtymään heidän laulajakseen. Miehen ja Irman välille kehkeytyy romanssi.

Nähdessään hitsareita telakalla mies muistaa olevansa ammatiltaan hitsaaja. Hän esittelee taitojaan ja saa heti töitä, mutta telakan palkkakonttori määrää hänet avaamaan pankkitilin. Pankki ei kuitenkaan suostu avaamaan nimetöntä tiliä, ja kaiken lisäksi mies joutuu pankkiryöstön todistajaksi. Poliisi ei usko miehen tarinaa nimettömyydestä ja heittää hänet putkaan, mutta Pelastusarmeijan lakimies (Matti Wuori) hankkii hänet vapaaksi. Myöhemmin mies tapaa baarissa pankkiryöstäjän (Esko Nikkari), joka kertoo miehelle tarinansa: pankki on ajanut hänen maansiirtoyrityksensä konkurssiin ja hän teki ryöstön voidakseen maksaa pois velkansa entisille työntekijöilleen. Mies lupaa toimittaa rahat työntekijöille ja pankkiryöstäjä ampuu itsensä tämän lähdettyä.

Poliisi kertoo saaneensa selville miehen henkilöllisyyden: tämän vaimo Nurmeksesta on ottanut yhteyttä poliisiin nähtyään miehen kuvan lehdessä pankkiryöstöjutun yhteydessä. Järkyttynyt Irma katkaisee seurustelun ja mies lähtee apeana palaamaan kotiinsa. Nurmeksessa hän tapaa vaimonsa (Aino Seppo) ja saa selville, että he ovat eronneet miehen peliriippuvuuden takia. Mies päättää palata uuteen elämäänsä Helsingissä. Palatessaan satamaan hän törmää uudelleen hänet pahoinpidelleisiin kolmeen rikolliseen, mutta sataman asukkaat Anttilan johdolla saartavat ja pieksevät heidät. Lopussa mies ja Irma palaavat yhteen ja kävelevät kahdestaan sataman poikki kaukaisuuteen, Annikki Tähden laulaessa Muistatko Monrepos'n.