Lapsuus ja nuoruus
Agricola oli syntyisin Pernajan Torsbysta. Agricolan syntymäaikaa ei tiedetä, mutta hänen myöhempien vaiheittensa perusteella se on onnistuttu sijoittamaan noin vuodelle 1510. Agricolan isän nimi oli Olavi (ruotsalaisittain Olof), äidin nimeä ei tiedetä.
Perheessä oli Agricolan lisäksi kolme tytärtä, joiden nimiä ei tunneta. Agricolan isä näyttäisi kuolleen 1540-luvun alussa ja äiti noin vuonna
1550.
Agricolan äidinkieli oli todennäköisesti ruotsi, sillä pitäjä oli tuolloin tyystin ruotsinkielistä seutua. Agricolan ensimmäisenä oppimalla kielellä ei ole kuitenkaan kovin suurta merkitystä, sillä hän oli todellinen kielinero ja oppi ruotsin lisäksi täysin suomen ja saavutti erinomaisen taidon saksassa ja latinassa. Simo Heinisen kirjan mukaan Agricola oli ruotsinkielinen, koska kirjaansa hän kirjoitti 43 ruotsinkielistä ja vain yhden suomenkielisen reunahuomautuksen.
Agricola oli jo poikana ilmeisen tiedonhaluinen ja erityisen lahjakas. Hänen ensimmäinen opettajansa, Pernajan seurakunnan kirkkoherra, ilmeisesti taivutteli vanhemmat lähettämään poikansa 1510-luvuninin lopulla Viipuri latinankouluun. Opinkäynti oli tuohon aikaan vain muutamien etuoikeus. Siihen vaadittiin aina varakkaita vanhempia, luontaista kykyä ja kirjasivistyksen omaavan miehen suosituksia. Viipurissa Mikael Olavinpoika otti sukunimekseen isänsä ammatin mukaan Agricolan (lat ”maanviljelijä”), joka oli suosittu nimenomaan Saksan humanistipiireissä, joihin Agricola opiskeluaikoinaan Viipurissa tutustui.
Pappisura ja jatko-opiskelu Saksassa
Kahdeksan vuoden opiskelun jälkeen Agricola pääsi 18-vuotiaana nuorukaisena Suomen kirkon piispan lähipiiriin, Turun piispann
Martti Skytte sihteeriksi, ja sai tuntea, kuinka
luterilaiset uudistuksen tuulet jo puhaltelivat kirkollisessa elämässä kuunnellessaan
Martti Lutherin entisen oppilaan
Pietari Särkilahden saarnoja luterilaisesta uskonopista. Uskonpuhdistus oli pantu virallisesti toimeen
Ruotsin valtiopäivillä vuotta aiemmin 1527svihkimyksens, ja Agricolasta tuli tärkeimpien uskonnollisten uudistusten toteuttaja Suomessa.
Pappiä Agricola sai
1530-luvun alkupuolella.
Vuonna 1536 hänet lähetettiin opiskelemaan Wittenbergin yliopistoanon Saksa, jossa Martti Luther ja Philip Melanchthon tuolloin elivät ja vaikuttivat. Nuoren Agricolan matkakumppanina oli Martinus Teit; tuohon aikaan oli tavallista, että opiskelijat ja muutkin matkalaiset liikkuivat pienissä ryhmissä turvallisuussyistä. Ajan käytännön mukaisesti Turun tuomiokapituli antoi Agricolalle opintoavustukseksi voitynnyreitä, jotta tämä voisi myydä tuotetta perillä elämisen kulujen peittämiseksi. Mikael Agricola kuunteli teologeja, mutta suoritti opinnäytteensä filosofisessa tiedekunnassa. Kolmessa vuodessa Agricola valmistui maisteriksi keväällä 1539. Hän oli kolmanneksi paras viidentoista valmistuneen ryhmässä.
Valmistututtuaan hänet valittiin Turun katedraalikoulun rehtoriksi. Sekä Luther että Melanchthon olivat kirjoittaneet hänestä suosituskirjeet Kustaa Vaasalle. Agricola hoiti virkaa yhdeksän vuoden ajan kirjoittaen samalla ahkerasti.
Myöhempi ura

Turun tuomiokirkon
edustalla.]]
Turun piispan Martti Skytten kuoltua
1550 Agricola hoiti tämän tehtäviä, kunnes Kustaa Vaasaan, jaettuaan Suomen kirkon kahteen
hiippakunta, Turun ja Viipurin, nimitti Mikael Agricolan Turun piispaksi
1554. Tuona aikana olivat ruotsalaisten ja
venäläisten väliset rajariidat jatkuvia ja niinpä Kustaa Vaasa yritti saada rauhan aikaan neuvotteluilla. Hän lähetti
1557 alussa Moskovaan rauhanneuvotteluvaltuuskunnan, johon Agricolakin kuului. Paluumatkalla hevoskyydissä Agricola sai ankaran sairauskohtauksen, johon hän kuoli juuri Suomen rajan ylitettyään
Uudenkirkon pitäjän alueella. Alueelle perustettiin tapahtuman muistoksi
Kuolemanjärven pitäjä. Agricola haudattiin todennäköisesti
Viipurin dominikaaniseen tuomiokirkkoon, joka tuhoutui talvisodassa. Nykyään kirkko on raunioina, joskin jykevät kiviseinät ovat pystyssä.
Venäläiset veivät Kuolemanjärven pitäjässä olleen Agricolan kuolinpaikan muistokiven pois sotien jälkeen, mutta 2000-luvun alussa se tuotiin suomalaisten aloitteesta takaisin ja entistettiin.
Kirjalliset työt

Mikael Agricolan Uuden testamentin käännöksen nimiölehti

Mikael Agrikolan rintakuva Turun tuomiokirkon eteishuoneessa
Uskonpuhdistuksen tärkeimpiä uudistuksia oli
Raamatun ja kirkollisten tekstien kääntäminen latinasta kansankielelle. Jumalanpalvelusten kansankielistäminen vaati suomenkielistä uskonnollista kirjallisuutta, ja Lutherin periaatteiden mukaan kaikkien oli kyettävä lukemaan Raamattua omalla kielellään. Suomenkielisen uskonnollisen kirjallisuuden luomisesta tuli Mikael Agricolan elämäntyö.
Agricola aloitti Uuden testamentin suomentamisen jo opiskellessaan Wittenbergissä lähteinään kreikankielinen alkuteos ja Lutherin saksannos, ja se julkaistiin 1548 nimellä Se Wsi Testamenti. Ensimmäinen Agricolan ilmestynyt työ oli kuitenkin Abckiria (1543), lukemisen ja kristinopin perusteet sisältänyt aapinen. Luultavasti Tukholmassa painetun teoksen tekijä tarkoitti ennen kaikkea katekismukseksi ja osoitti sen eritoen papeille, jotka Agricolasta olivat usein 'laiskoja ja tomppeleita', eivätkä viitsineet saati opiskella saati opettaa kyllin ahkerasti.
Rucouskiria Bibliasta (1544) sisälsi jumalanpalveluksia ja yksityistä hartautta varten tarkoitettuja rukouksia, jotka Agricola oli kirjoittanut Raamatun, vanhojen katolisten rukousten, uskonpuhdistajien ja Erasmus Rotterdamilaisen tekstien pohjalta. Agricolan suurena tavoitteena oli kääntää koko Raamattu, mutta urakka tyrehtyi rahoituksen puutteeseen. Hän suomensi kuitenkin osia Vanhasta testamentista teoksissa Dauidin Psalttari, Weisut ia Ennustoxet Mosesen Laista ia Prophetista Wloshaetut ja Ne Prophetat. Haggai. SacharJa. Maleachi (1551–1552). Jumalanpalveluksia varten Agricola laati (1549) kirkkokäsikirjat Käsikiria Castesta ia muista Christikunnan Menoista,Messu eli Herran Echtolinen ja Se meiden Herran Jesusen Christusen Pina, ylesnousemus ia taiuaisen astumus, niste Neliest Euangelisterist coghottu. Näiden kirjojen tarkoituksena oli uskonpuhdistuksen mukaisesti mahdollistaa suomenkieliset kirkonmenot seurakunnissa ja opettaa kansa lukemaan.
Agricola ei ollut ensimmäinen, joka kirjoitti suomen kieltä, sillä yksittäisiä suomenkielisiä uskonnollisia tekstejä oli ilmestynyt jo aiemmin. Hänen tuotantonsa oli kuitenkin sekä huomattavasti laajempaa että kielellisesti lahjakkaampaa kuin aikaisemmat yritelmät. Agricola haki suomen kielen kirjoitusasulle mallia ruotsista, saksasta ja latinasta, ja hänen teksteissään on havaittavissa näistä kielistä lainattuja piirteitä, kuten vierasperäiset lauserakenteet (mm. artikkelin käyttö: ”Se Wsi Testamenti”). Agricola käytti suomen kirjakielestä myöhemmin hävinneitä kirjaimia (w, c, x).
Agricolan teksteistä tunnetuin on hänen Abckiriansa etulehdellä oleva runo, josta saa hyvän kuvan hänen kielestään. Teksti on vanhahtavasta kieliasustaan ja horjuvasta oikeinkirjoituksestaan huolimatta yhä nykylukijan ymmärrettävissä:
- Oppe nyt wanha ia noori / joilla ombi Sydhen toori.
Jumalan keskyt / ia mielen / iotca taidhat Somen kielen.
Laki / se Sielun Hirmutta / mutt Cristus sen taas lodhutta.
Lue sijs hyue lapsi teste / Alcu oppi ilman este.
Nijte muista Elemes aina / nin Jesus sinun Armons laina.
- (Opi nyt vanha ja nuori / joilla ompi sydän tuore
Jumalan käskyt ja mielen / jotta taidat suomen kielen.
Laki se sielun hirmuttaa / mut Kristus sen taas lohduttaa.
Lue siis, hyvä lapsi, tästä / alkuoppi ilman estettä.
Niitä muista elämässä aina / niin Jeesus sinulle armonsa lainaa.)
Agricolan kirjallinen työ jäi kesken rahojen loputtua Turun tuomiokapitulilta.
Osa Agricolan työstä jäi päiväperhoiksi: styyri, falskata, insigli, alasastua, edesseisoa ja monet muut sanat eivät juurtuneet suomeen.
Kansanperinteen tallentaja
Dauidin Psalttarin esipuheeseen Agricola kirjoitti runomuotoisen luettelon
vanhoista suomalaisista jumalista ja lyhyet selostukset eri jumalien merkityksestä ihmisille. Tarkoitus oli osoittaa, miten vimmattua ja syntistä pakanuus oli. Hän liitti luetteloonsa kuitenkin vain osan jumalista. Tarkoituksena lienee ollut muodostaa kreikkalaisen mallin eli
olympolaisen pantheonin mukainen suomalainen
Pantheon. Luettelo on kiinnostanut tutkijoita, sillä seuraavat laajemmat kansanuskon kuvaukset ovat vasta myöhemmiltä vuosisadoilta. Mikael Agricolan on sanottu jopa laskeneen tietämättään perustan sekä suomalaiselle
uskontotieteelle että
folkloristiikalle.
Merkitys
Simo Heinisen mukaan Mikael Agricola ja hänen työnsä unohdettiin melko pian Ruotsin vallan alaisessa Suomessa. Suurmieheksi Lönnrotin, Runeberginin ja
Snellman rinnalle uskonpuhdistaja nostettiin vasta nousevan suomalaisen nationalismin aallonharjalla satoja vuosia jälkikäteen.
Hänestä Agricola oli todellinen eurooppalainen humanistioppinut, joka teologisen ja kielellisen harrastuksensa lisäksi omasi aikalaisekseen laajat tiedot historiassa ja maantieteessä.
Nationalistisessa hengessä esimerkiksi kirjailija Kyösti Wilkuna käytti Agricolasta ilmaisua 'aamun mies', tarkoittaen tämän ikään kuin kansakunnan aamunkoitossa viitoittaneen sivistykselle tietä.
Agricolan keksimiä sanoja
- Luoja
- Vapahtaja
- inhimillinen
- nöyrä
- esikuva
- esimerkki
- varas
- tuomari
- rukoilla
Triviaa
- Elias Lönnrot syntyi tasan 245 vuotta Agricolan kuoleman jälkeen, 9. huhtikuuta 1802.
- Mikael Agricolan muotokuva ja Turun tuomiokirkko olivat suunnitteilla kuva-aiheiksi 5 000 markaninin seteli 1990-luvulla. Seteli oli tarkoitus ottaa käyttöön, jos Suomen markan arvo olisi pudonnut liikaa devalvoinnin tai kelluttamisen seurauksena.
- Agricolankatu löytyy Helsingistä, Lohjalta, Pernajasta ja Turusta.
- Vuonna 2007 on tullut kuluneeksi 450 vuotta Agricolan kuolemasta. Juhlavuoden kunniaksi aiheesta julkaistaan muun muassa postimerkki, mitali sekä juhlaraha.
Katso myös
Kirjallisuutta
- Viljo Tarkiainen & Kari Tarkiainen: Mikael Agricola. Suomen uskonpuhdistaja. Otava 1985, Helsinki.
- Simo Heininen: Mikael Agricola ja Erasmus Rotterdamilainen. Suomalaisen kirjallisuuden seuran julkaisu 192. SKS 2006, Helsinki.
- Simo Heininen: Mikael Agricola: Elämä ja teokset. Edita 2007, Helsinki.
Viitteet
Aiheesta muualla