Mikkelin lääni

Mikkelin lääni () oli Suomen lääni, joka perustettiin 1831, ja vuonna 1843 Mikkelistä tehtiin sen pääkaupunki. Sitä ennen läänin pääkaupunkina oli toiminut Heinola. Vuonna 1960in osa Mikkelin läänistä liitettiin tuolloin perustettuun Keski-Suomen lääni. Lääni lakkautettiin vuoden 1997 lääniuudistuksessann. Lääni pääosa, Etelä-Savo, liitettiin Itä-Suomen lääniin, johon liitettiin myös Kuopion ja Pohjois-Karjalan läänit. Päijät-Hämeeseen kuuluvat Mikkelin läänin kunnat, Hartola, Heinola ja Sysmä, liitettiin Etelä-Suomen lääniin.

Mikkelin lääni oli vanhan Kyminkartanon läänin seuraaja, ja perustettaessa siihen liitettiin tämän läänin pohjoisosa, sekä lisäksi pitäjiä idästä ja pohjoisesta. Mikkelin lääni oli Suomen järvirikkain; yli neljännes läänin pinta-alasta oli vesialuetta.

Kunnat

• Anttola
• Enonkoski
• Hartola
• Heinola
• Heinävesi
• Hirvensalmi
• Joroinen
• Juva
• Jäppilä
• Kangaslampi
• Kangasniemi
• Kerimäki
• Mikkeli
• Mikkelin mlk
• Mäntyharju
• Pertunmaa
• Pieksämäki
• Pieksämäen mlk
• Punkaharju
• Puumala
• Rantasalmi
• Ristiina
• Savonlinna
• Savonranta
• Sulkava
• Sysmä
• Virtasalmi

Läänin aiemmat kunnat

• Heinolan mlk (liitettiin 1997 Heinolaan lääniuudistuksen yhteydessä)
• Sääminki (liitettiin 1973 pääosiltaan Savonlinnaan ja eteläosa Punkaharjuun)

Vuonna 1960 Keski-Suomen lääniin liitetyt kunnat

• Joutsa
• Leivonmäki
• Luhanka