Mobutu Sese Seko

Mobutu Sésé Seko Nkuku wa za Banga (myös Mobutu Sese Seko Kuku Ngbendu wa za Banga tai Mobutu-Sese Seko, syntymänimeltään Joseph-Désiré Mobutu, 14. lokakuuta 1930 – 7. syyskuuta 1997) oli Zairen presidentti vuosina 1965–1997. Hän harjoitti valtakaudellaan kleptokraattista diktatuuria, joka tunnettiin maailmalla korruptoituneisuudestaanstaanstaan ja nepotismi.

Varhainen elämä

Joseph-Désiré Mobutu syntyi ngbandi-heimoon Lisalassa Belgian Kongossa. Hänen sukunsa oli kuitenkin kotoisin Gbadolitesta, jonne Mobutu tulevalla valtakaudellaan rakensi lentokentänlanlan, vesivoima ja kolme palatsia.

Mobutun isä oli kokki, joka menehtyi sairauteen Mobutun ollessa vasta vauvaikäinen. Hän vietti suurimman osan lapsuudestaan äitinsä hoidossa. Mobutu opiskeli aluksi Léopoldvillessa, mutta myöhemmin hänet siirrettiin Coquihatvillessa sijaitsevaan katolisten lähetyssaarnaajien ylläpitämään kouluun.

Valtaannousu

Vuonna 1949 Mobutu liittyi Belgian Kongon siirtomaa-armeijaan, Force Publiqueen, ja kohosi arvoasteikossa aina kersantiksi asti. 1956 hän kuitenkin erosi armeijasta ja ryhtyi L'Aviniranin lehtimieheksi. Työnsä kautta hän tutustui Patrice Lumumba ja liittyi tämän johtamaan Mouvement National Congolais -järjestöön, joka ajoi Belgian Kongon itsenäisyyttä.

Belgian Kongo itsenäistyi 30. kesäkuuta 1960ksi, ja heti maan itsenäistymisen jälkeen pääministeri valittu Lumumba nimitti Mobutun Kongon demokraattisen tasavallan armeijan ylipäälliköksi. Lumumba ja presidentti Joseph Kasa-Vubu joutuivat pian valtataisteluun, jonka päätteeksi 14. syyskuuta 1960 Mobutu syöksi Lumumban vallasta sotilasvallankaappauksessa. Mobutun tukijoina toimivat Belgia ja Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA, jotka pitivät Lumumbaa liian vasemmistolaisena, ja Mobutua lännen kannalta parempana liittolaisena.

Vuonna 1965 Mobutu kaappasi vallan uudelleen kesken Kasa-Vubun ja uuden pääministerin Moise Tshomben valtataistelua. Hän julistautui presidentiksi viiden vuoden ajaksi, mutta keskitti nopeasti kaiken vallan omiin käsiinsä ja ryhtyi karsimaan poliittisia vastustajinaan. Vangittujen ja teloitettujen joukossa oli useita Kasa-Vubun ja Tshomben hallituksen ministereitä, kuten puolustusministeri Jérôme Anany, talousministeri Emmanuel Bamba ja energiaministeri Alexandre Mahamba.

Vallassa

vuonna 1973.]]

Korostaakseen afrikkalaista identiteettiä Mobutu nimesi maansa uudelleen Zaireksi vuonna 1971. 1972 hän otti itselleenkin uuden afrikkalaisperäisen nimen Mobutu Sese Seko Nkuku wa za Banga ('Kaikkivoipa voitontahtoinen taistelija, joka kulkee valloituksesta toiseen tulta kylväen'), joka lyhenee arkikäytössä muotoon Mobutu Sese Seko.

Mobutu kansallisti ulkomaalaisomisteiset yhtiöt, mikä ajoi sijoitukset ulos Zairesta. Tästä seurasi niin syvä ja vakava talouden romahdus, että sijoittajia piti suorastaan kosiskella takaisin. Mobutun epäonnistuneen talouspolitiikan vuoksi luonnonrikkauksistaan kuulun Zairen talous ajautui kriisiin ja hyperinflaatioon.

Mobutu tarvitsi avustuksia entiseltä siirtomaaisännältä Belgialta hillitäkseen Angolasta käsin toimivien kapinallisten hyökkäyksiä. Tästä huolimatta hänet äänestettiin kolmannelle kaudelle 1977 ja myöhemmin neljännelle 1984. Kummallakaan kerralla Mobutulla ei ollut vastaehdokkaita.

Valtakautensa aikana Mobutun henkilökohtainen varallisuus kasvoi, ja 1984 sitä arvioitiin olevan noin neljän miljardin Yhdysvaltain dollarin arvosta. Hän talletti omaisuutensa ulkomaalaisille pankkitileille, suurimmaksi osaksi Sveitsiin. Summa vastasi suuruudeltaan Zairen valtionvelkaa. Valtaisan omaisuutensa Mobutu hankki ohjaamalla Zairen vientituotteista kullasta, kuparista, timanteistastst ja öljyä saadut tulot itselleen. Samalla kansa köyhtyi niin suuresti, ettei edes palkkoja voitu maksaa. Kaupunkien infrastruktuuri romahti ja ihmiset kärsivät nälänhädästä. Zairen ainoita hyvätuloisia olivat Mobutun sukulaiset ja ystävät.

Ministeri Domique Sakombi Inongon ansiosta Mobutun ympärille kehkeytyi vaikuttava henkilökulttissa. Kultin ylläpitämiseksi julkisille paikoille pystytettiin Mobutua esittäviä muotokuvia ja media levitettiin häntä ylistävää propagandaa.

Diktatuuristaan huolimatta monet länsimaat, erityisesti Yhdysvallat ja Ranska, ja Kansainvälinen valuuttarahasto tukivat Mobutua, sillä tämä oli omaksunut aatteekseen antikommunismin. Mobutun kannatuksen takana oli myös länsimaiden halu päästä käsiksi Zairen mittaviin luonnonvaroihin, ja kommunismin uhan patoaminen keskisessä Afrikassa.

Maanpaossa

Toukokuussa 1990 taloudellisten ongelmien ja poliittisen epävakauden takia Mobutu salli muitakin puolueita kuin omansa, ja perusti väliaikaishallituksen, jonka piti hoitaa siirtymäkausi vapaisiin vaaleihin. Valta pysyi kuitenkin edelleen Mobutun käsissä. 1993t maassa oli kaksi rinnakkaista hallitusta, yksi Mobutun puolella, toinen häntä vastaan. Mobutun ollessa sairaalahoidossa Euroopassa tutsi ottivat Zairen itäosat haltuunsa. Mobutu antoi tukensa hutuille, joita on syytetty Ruandan kansanmurhasta 1994.

Laurent-Désiré Kabila joukkoineen valloitti Kinshasaonn ja syöksi Mobutun vallasta 1997. Mobutu pakeni maasta ja lensi Togo asettuen lopulta Marokkoon. Hän kuoli Rabatissa pitkään sairastamaansa eturauhassyöpään.