Elämä
Poquelin valmistui notaariksi vuonna 1642. Pian hän kuitenkin ryhtyi näyttelijäksi ja otti peitenimekseen Molièren. Molière kiersi Etelä-Ranskan maaseutua näyttelijänä 14 vuotta, kunnes hän palasi Pariisiin 1658. Siellä hän saavutti farsseillaan hovin suosion. Varsinkin nuori kuningas
Ludvig XIV piti Molièresta, mutta hovissa oli myös ihmisiä, joita kirjailijan taitava iva satutti.
Molièren ensimmäinen tunnettu komedia, Sievistelevät hupsut, valmistui 1659. Molière esitti itse useimpien näytelmiensä pääosat. Näyttelijän, ohjaajan ja teatterinjohtajan työn ohella hän kirjoitti ahkerasti näytelmiä kuolemaansa asti. Molière kuoli lähestulkoon työnsä ääreen: hän pyörtyi lavalle kesken Luulosairaan esityksen ja kuoli pari tuntia sen jälkeen kotonaan ilman viimeistä voitelua, sillä kaksi pappia kieltäytyi suorittamasta hänelle riittejä eikä kolmas ehtinyt paikalle ajoissa.
Näytelmät

Œuvres de Moliere -kokoelman kansilehti vuodelta 1734
Molière kuvasi näytelmissään usein ihmisten heikkouksia kuten sovinismia (Naisten koulu), pihiyttä (Saituri), nousukasmaisuutta (Porvari aatelismiehenä) ja tekopyhyyttä (Tartuffe). Molière kirjoitti myös melko vakavia näytelmiä, ja hänen komedioissaankin on traagisia aineksia.
Molière vaikutti merkittävästi teatteritaiteeseen. Hänen näytelmiään esitetään yhä paljon.
Kuuluisimpia näytelmiä
- Sievistelevät hupsut, 1658
- Naisten koulu, 1662
- Don Juan, 1665
- Ihmisvihaaja, 1666
- Lääkäri vastoin tahtoansa, 1666
- Saituri, 1668
- Tartuffe, 1669
- Porvari aatelismiehenä, 1670
- Oppineita naisia, 1672
- Luulosairas, 1673
Aiheesta muualla