Monopoli

Monopoli on taloustieteessä tilanne, jossa markkinoilla on vain yksi tietyn palvelun tai tuotteen tarjoaja. Monopolille ominaista on siten kilpailun puuttuminen ja usein tästä johtuva epäluonnollisen korkea hintataso sekä täydelliseen kilpailuun verrattuna liian vähäinen tuotannon määrä. Useimmiten voittoa maksimoidessaan monopoliyritys hyödyntää markkinavoimaansa ja rajoittaa tuotantoa markkinahinnan nostamiseksi.

Monopoli määritellään useimmiten markkinoiden kautta: esimerkiksi tietyn maan markkinoilla jollakin myyjällä on monopoli, jos myyjä on maan ainoa myyjä, tai kyläkaupalla voi olla kylän kaupan monopoli, mutta ei koko kunnan kaupan monopolia. Toisaalta jollakin yrityksellä saattaa olla monopoli tietyn hyödykkeen tuottamisessa, mutta jos tarjolla on läheisiä substituutteja, yrityksellä ei ole välttämättä monopolivoimaa.

Jos markkinoilla on vain yksi ostaja mutta monta tuottajaa, kutsutaan markkinamuotoa monopsoniksi. Kartelli on taas tilanne, jossa useampi yritys muodostaa yhteenliittymän ja pyrkii toimimaan kuten monopoli. Tämä rikkoo täydellisen kilpailun periaatetta, jonka vuoksi kartellit on kielletty useimmissa maissa.

Monopolin muotoja

Yrityksellä voi olla monopoli markkinoilla useasta syystä. Monopolin olemassaolo on katsottu useissa maissa liiallisen markkinavoimansa vuoksi niin haitalliseksi, että viranomaiset valvovat säätelevät niiden toimintaa. Suomessa yritysten kilpailua valvoo Kilpailuvirasto.

Laillinen monopoli

Laillinen monopoli syntyy tilanteessa, jossa valtio saattaa rajoittaa tarjontaa lainsäädännöllä. Usein laillinen monopoli on valtion itsensä harjoittamaa liiketoimintaa. Vaihtoehtoisesti yrityksillä saattaa olla esimerkiksi patentin vuoksi laillinen yksinoikeus johonkin markkinaan.

Itävaltalaisessa taloustieteessä pidetään toisinaan laillista monopolia ainoana haitallisena monopolin muotona.

Luonnollinen monopoli

Luonnollinen monopoli on muodostuu tilanteessa, jossa yksi tuottaja pystyy toimimaan markkinoilla niin tehokkaasti, että muiden ei kannata tulla markkinoille. Tällöin yrityksellä on tuotannossa tavallisesti skaalaetu tai vaihtoehtoisesti markkinoille tulon kustannus voi olla hyvin korkea.

Monille infrastruktuuriin liittyville markkinoille muodostuu luonnollisia monopoleja. Esimerkiksi sähköverkkolla, vesihuollolla tai rataverkolla on usein vain yksi tarjoaja. Suomessa tällainen liiketoiminta on usein valtion tai kuntien harjoittamaa.

Bilateraalinen monopoli

Bilateraalinen monopoli nimitystä käytetään tilanteesta, jossa sekä ostajia että myyjiä on vain yksi. Tätä voisi verrata esimerkiksi työnantajien ja ammattiliittojen palkkaneuvotteluihin, jossa osapuolia kummallakin puolella vain yksi.

Monopolistinen kilpailu

Monopolistinen kilpailu tarkoittaa tilannetta, jossa yritykset pyrkivät erottelemaan tuotteensa, jotta pystyisivät toimimaan monopolina luomallaan markkinalla. Toiminnan tehokkuus riippuu siitä, kuinka läheisiä substituutteja yrityksen tuotteelle on olemassa.

Taloustieteellinen analyysi

Olettamalla yrityksen maksimoivan voittoa voidaan osoittaa, että monopolin on optimaallista rajoittaa tuotannon määrää hinnan nostamiseksi. Toisin sanoen yrityksen kannattaa käyttää hinnoitteluvoimaa. Tällöin yrityksen voitot kasvavat ja kuluttajien saama hyöty pienenee. Täydellisen kilpailun vallitessa yksittäiset yritykset eivät voi vaikuttaa markkinahintaan, joten tällainen toiminta ei ole mahdollista.

Monopolin voitto on sen kokonaistulot vähennettynä kokonaiskustannuksilla. Monopoli päättää tuotannon $q$ määrän. Seuraavassa oletetaan monopolin tuntevan markkinoiden kysyntäfunktion $p(q)$. Olkoon $c(q)$ kustannusfunktio. Monopolin tulo on hinta kertaa määrä, joten voitto on:

$\backslash Pi\backslash \; =\; p(q)\backslash cdot\; q\; -\; c(q)$

Oletaan funktiot derivoituviksi, jolloin voidaan ottaa derivaatta määrän suhteen:

$\backslash frac\{d\; \backslash Pi\backslash \; \}\{dq\}\; =\; p\text{'}(q)\backslash cdot\; q\; +\; p(q)\; -\; c\text{'}(q)$

Asettamalla ensimmäisen kertaluvun ehto nollaksi saadaan:

$p\text{'}(q)\backslash cdot\; q\; +\; p(q)\; =\; c\text{'}(q)$,

eli rajahyöty on yhtä kuin rajakustannus. Tämä on optimi olettaen, että toisen asteen ehto on voimassa:

$\backslash frac\{d^2\; \backslash Pi\backslash \; \}\{dq^2\}\; =\; p$(q)\cdot q + 2\cdot p'(q) - c(q) < 0

Tulos voidaan kirjoittaa muotoon:

$p(1+p\text{'}\backslash cdot\; q/p)\; =\; p(1\; +\; 1/\backslash epsilon)\; =\; p(1\; -\; 1/|\backslash epsilon|)=\; c\text{'}(q)$,

jossa $\backslash epsilon$ on kysynnän hintajousto, joka on negatiivinen olettaen, että kyseessä ei ole Giffenin hyödyke. Kysynnän joustamattomalla aluella hinnan nosto on kannattavaa, koska vähemmällä tuotannolla saa enemmän tuloja. Hintaa ei kuitenkaan kannata nostaa loputtomasti, koska yleensä kysyntä muuttuu jossain vaiheessa joustavaksi. Mutta monopolin ei siis kannata laajentaa tuotantoaan kysynnän joustamattomalle alueelle. Tuloksesta nähdään, että monopolin asettama hinta on rajakustannuksia suurempi, koska joustavalla kysynnän alueella $|\backslash epsilon|>1$.

Valtion monopoleja

• Alko
• VR
• RAY

Katso myös

• Epätäydellinen kilpailu
• Markkinahäiriö
• Kartelli
• Määräävä markkina-asema
• Kilpailuvirasto