MPEG

MPEG on kirjainlyhenne eli akronyymi sanoista Moving Picture Experts Group. Sen tehtävä on suunnitella nykyaikaisia videonpakkaustapoja ja standardoida niitä. MPEG-työn tuloksia käytetään mm. tietokoneissa, DVD-soittimissa, digi-tv:ssä ja joissakin matkapuhelimissa.

Vuoden 1988 ensikokoontumisensa jälkeen MPEG on kasvanut noin 350 eri teollisuuden ja yliopiston muodostaman jäsenen ryhmäksi.

MPEG jakautuu viiteen eri standardiin, jotka ovat MPEG-1, MPEG-2, MPEG-4, MPEG-7 ja MPEG-21. MPEG-standardi määrittelee joukon datavirtoja, joita kaikki yhteensopivat dekooderit osaavat käsitellä — purkaa alkuperäiseen, pakkaamattomaan muotoon. Standardi ei ota kantaa siihen miten datavirta tehdään. MPEG-standardit koostuvat useista eri osista, joita ovat järjestelmä, video, audio, testaus ja toteutus. Järjestelmäosa määrittelee datavirtojen syntaksin ja semantiikan sekä synkronoinnin. Video-osa määrittelee videon pakkausmenetelmän ja audio-osa äänen pakkausmenetelmän. Poikkeuksena tähän ovat MPEG-7 ja MPEG-21 -standardit.

MPEG on standardoinut seuraavat pakkausmuodot:

• MPEG-1 Sisältää suositun Layer 3 audiopakkausformaatin (MP3).

• MPEG-2 Video- ja audiostandardit lähetyslaatuista liikkuvaa kuvaa ja ääntä varten. Käytössä useimmissa DVD-elokuvissa.

• MPEG-3 Suunniteltu alun perin HDTV:tä varten, mutta on jätetty käytöstä MPEG-2:n vuoksi.

• MPEG-4 Laajentaa MPEG-1:n tukemaan video/audio 'objekteja', 3D:tä, matalan bittinopeuden koodausta ja Digital Rights Management-järjestelmää
  • XviD Avoimella lähdekoodilla luotu videon ja äänen pakkaustekniikka
  • DivX Maksullinen videon ja äänen pakkaustekniikka

• MPEG-7 Muodollinen systeemi multimedian kuvaukseen.

• MPEG-21 MPEG kuvaa tätä tulevaisuuden standardia sanoilla 'Multimedia Framework'.