MPEG-1

MPEG-1 standardi (ISO-11172) oli ensimmäinen MPEG-komitean tulos ja se valmistui 1995.

Standardi on tarkoitettu kuvan ja äänen pakkaamiseen digitaaliselle tallennusmedialle kuten CD-ROMille. MPEG-1 koodaus voidaan jakaa kolmeen osaan; systeemi, video ja ääni. Koodaus MPEG-1 muotoon tapahtuu kiinteää datavirtaa käyttäen (CBR) ja videon maksimi datavirta on 1,1519 Mbit/s, joka on lomittelematonta ja vastaa laadullisesti analogisen VHS-videokuvan tasoa.

MPEG-1 videokuvan pakkauksessa suositeltu kuvakoko PAL-järjestelmälle on 352 x 288 kuvapistetta ja kehysnopeus 25. NTSC-järjestelmälle 352 x 240 kuvapistettä. Videokuva voidaan pakata suhteessa 50:1, jolloin kuvan laatu säilyy kohtalaisena. Suurempaa pakkauskerrointa (200:1) voidaan käyttää silloin kun laadusta voidaan tinkiä.

Ääni koodataan MPEG-1 Layer II mukaisesti 44,1 kHz näytteenottotaajuudella ja datavirta on kiinteä 224 kbit/s. Ääni voi olla kaksikanavainen mono tai sitten stereo, intensity stereo tai joint stereo. Äänen ja kuvan synkronoinnin takaamiseksi ääni- ja kuvadata ovat lomitettuna MPEG:n videosektoreissa.

Stillvideo on koodattava mpeg-Intra kuviksi. Normaali kuvakoko on 352 x 240 kuvapistettä NTSC- ja 352 x 288 kuvapistettä PAL-järjestelmässä. Käytettävissä on myös suurempikokoinen (High Resolution) kuva, jolloin kuvakoot NTSC- ja PAL-järjestelmissä ovat vastaavasti 704 x 480 ja 704 x 576 kuvapistettä.