Muhammad

Muhammad ( noin 570 Mekka – 8. kesäkuuta 632 Medinain) on islam uskonnon perustaja. Islamin opin mukaan on olemassa ainoastaan yksi Jumala, jonka lopullisen ja täydellisen ilmoituksen profeetta Muhammad on välittänyt ihmiskunnalle.

Usein suomalaisessa kirjallisuudessa profeetan nimen kirjoitusasuna on ollut Muhammed, joka poikkeaa arabian muiden sanojen merkitsemisestä. Tästä syystä joidenkin asiantuntijoiden mukaan siitä tulisi luopua. Nimi translitteroidaan latinalaisilla aakkosilla toisinaan myös Muhamed, Mohammad, Mohammed, Mohamed, Mahommed, Mehmed, Mehmet tai Mahomet.

Elämä

Syntymä ja varhaisvuodet

Muhammad syntyi vuoden 570 tienoilla Mekassann, nykyisen Saudi-Arabia alueella. Tarkkaa syntymävuotta ei tunneta, mutta se on ilmeisemmin laskettu 40 vuotta taaksepäin profeetanuran alusta. Mekka oli vilkas mutta pienimuotoinen kaupan keskus, jossa sijaitsi Kaaban temppeli.Hämeen-Anttila, Johdatus Koraaniin, sivut 45–48

Mekka sijaitsee vuorten ympäröimässä laaksossa, joka on riippuvainen kaupasta ja pyhiinvaeltajista. Maaperä ei ollut kovin hedelmällinen ja kaupunki muistutti enemmän savimajoista koottua suurta kylää. Kaaban temppeli sai katon vasta Muhammadin nuoruudessa.Hämeen-Anttila, Johdatus Koraaniin, sivut 45–48

Muhammadin isä Abdullah kuului Mekan pääheimoon Quraišiin, mutta hän kuoli joko ennen pojan syntymää tai pian sen jälkeen. Muhammadin äiti Amina kuoli pian miehensä jälkeen. Islamilainen historiankirjoitus kuvaa perhettä köyhtyneeksi aateliksi, mutta tämä on saattanut olla myöhempää kaunistelua. Vanhempiensa kuoltua Muhammad kasvoi ensin isoisänsä Abdulmuttalibin ja tämän kuoltua setänsä Abu Talibin suojissa.Hämeen-Anttila, Johdatus Koraaniin, sivut 45–48

Muhammadin varhaisista vuosista on tarjolla vähän varmaa tietoa, ja lähteet voivat olla jopa keskenään ristiriitaisia. Perimätieto on keskittynyt Muhammadin ylistämiseen, ja totuus on saattanut jäädä sivuun. Nuori Muhammad paimensi setänsä ja naapureiden karjalaumoja, ja tätä työtä kesti kymmenenteen ikävuoteen asti. Tuolloin hän pääsi setänsä mukana kauppakaravaaneille ja tutustui Lähi-idän maihin. Yhden perimätiedon mukaan sedällä oli kauppa Mekassa ja Muhammad toimi siellä kauppa-apulaisena.Sartola, sivut 39–40

Kauppias Muhammad ja rikas leski

Täysi-ikäiseksi tultuaan Muhammadista tuli perimätiedon mukaan kauppias. Hänen ei tiedetä hoitaneen mitään suurempaa liiketoimintaa. Mikäli Muhammad toimi perimätiedon mukaisesti rikkaan lesken Khadijan edustajana kauppamatkoilla, hänen roolinsa on voinut rajoittua päällysmiehen osaan.Hämeen-Anttila, Johdatus Koraaniin, sivut 77–78

Perimätieto on kuvannut Muhammadia lukutaidottomaksi. Toisaalta tällä islamilaiset lähteet ovat halunneet korostaa Koraanin jäljittelemättömyyttä ja sitä, että sen sanamuodotkin ovat tulleet Jumalasta, ei ihmisestä. Toisaalta yksittäisten lähteiden mukaan Muhammad oli luku- ja kirjoitustaitoinen.Hämeen-Anttila, Johdatus Koraaniin, sivut 77–78 Pakanakansan profeettaa tarkoittavan sanan ummi merkitys on hieman epävarma. Useimmat tutkijat tulkitsevat sanan viittaavan, ettei Muhammad ollut uskonoppinut vaan tavallisten ihmisten keskuudesta noussut profeetta.Hämeen-Anttila, Islamin käsikirja, sivu 91

Tarinoissa Muhammad matkusti ympäri Arabiaa ja kävi kauppareittejä pitkin myös Syyriassa. Rikas leski Khadija oli kuullut, kuinka luotettava, rehellinen, vilpitön ja kunniallinen hän oli. Khadija pyysi miestä hoitamaan hänen liikeasioitaan matkojensa aikana ja palattuaan huomasi hänen suoriutuneen tehtävistään erittäin hyvin. Samaten Khadijan alaiset puhuivat ainoastaan hyvää Muhammadista. Myöhemmin Khadija avioitui 25-vuotiaan Muhammadin kanssa. Khadijan ikä arvioidaan lähteestä riippuen 28 ja 40 vuoden väliin.Sartola, sivut 39–40 Hän synnytti aviomiehelleen viisi lasta: neljä tytärtä ja yhden pojan. Lapsista tunnetuin oli tytär Fatima Zahra. Muhammad asui Khadijan kanssa yksiavioisessa suhteessa ja vasta vaimonsa kuoleman jälkeen hän otti useita vaimoja.Hämeen-Anttila, Islamin käsikirja, sivu 14

Ensimmäiset ilmestykset

Keski-ikää lähentelevä Muhammad kävi iltaisin vaeltelemassa kotikaupunkinsa Mekan lähistöllä vuorilla ja mietiskelemässä elämän suuria kysymyksiä. Tapa oli varsin yleinen munkeille, askeeteille ja vapaa-ajattelijoille. Perimätiedon mukaan noin vuoden 610 tienoilla Hiran luolassa ollut Muhammad näki enkelin.Sartola, sivut 42–45

Muhammad oli peloissaan ja epävarma tapahtuneesta, mutta hänen vaimonsa Khadijan kristitty serkku Waraqa oli vakuuttunut näyn todellisuudesta. Varhaisimmassa perinteessä enkeliä ei aina nimetä, mutta viimeistään Medinan kaudella nimeksi tuli arkkienkeli Gabriel (). Joidenkin lähteiden mukaan Muhammad sai ilmestyksensä ensin enkeli Israfililta kolmen vuoden ajan ja vasta sen jälkeen Gabrielilta.Hämeen-Anttila, Johdatus Koraaniin, sivut 74–75

Monet islamilaiset lähteet kertoavat ensimmäisen ilmestyksen jälkeen seuranneesta välikauden (fatra), jolloin Muhammad ei saanut uusia ilmestyksiä vaan alkoi epäillä ensimmäistäkin ilmestystä. Tauon jälkeen ilmestykset alkoivat uudelleen, ja Muhammadin toiminta laajeni perhepiirin ulkopuolelle.Hämeen-Anttila, Johdatus Koraaniin, sivut 51–53

Julkinen toiminta Mekassa

Muhammadin julkinen toiminta alkoi noin vuonna 613. Aluksi ilmestykset keskittyivät korostamaan Jumalan mahtavuutta, eikä muita jumalia vastaan suoranaisesti hyökätty. Pian kuitenkin ilmestyksissä kiellettiin muut jumalat ja alettiin korostaa sosiaalista sanomaa. Mekan rikkaat kauppiaat eivät halunneet köyhää ryysyläistä samanarvoiseksi Jumalan edessä, ja lisäksi pelättiin uuden uskonnon myötä myös pyhiinvaelluksen kärsivän. Välirikon syynä lienee myös ollut individualistisen uskonnon ja heimoaatteen väliset ristiriidat.Hämeen-Anttila, Johdatus Koraaniin, sivut 51–53

Muhammad sai aluksi suojelua omalta klaaniltaan, jonka päämiehenä toimi Muhammadin setä Abu Talib. Hän ei itse kääntynyt islaminuskoon, mutta suojeli kyllä veljenpoikaansa. Muhammad keräsi sanomalleen kannattajia eri ryhmistä, varsinkin köyhien joukosta. Muhammadin lähisukulaisista islaminuskoon kääntyivät ainakin hänen vaimonsa Khadija sekä Muhammadin veljenpoika ja tuleva neljäs kalifi Ali ibn Abi Talib.Hämeen-Anttila, Johdatus Koraaniin, sivut 53–54

Islamin ja pakanuuden ajauduttua välirikkoon Muhammadin kannattajien valtaosa, vähävaraiset ja orjat, joutuivat vaikeaan asemaan. Islaminuskoon kääntyneitä rangaistiin heimoyhteisön sääntöjen mukaisesti, mutta kyse ei liene ollut ankarasta vainosta vaan enemmänkin kiusaamisesta ja painostuksesta. Perimätiedon mukaan Muhammad lähetti noin vuonna 615 heikompia kannattajia Etiopiaan. Tutkijat epäilevät tämän kertomuksen historiallisuutta.Hämeen-Anttila, Johdatus Koraaniin, sivut 53–54

'Saatanalliset säkeet'

Tiettyjen perimätietojen mukaan Muhammad sai paineen ja painostuksen alaisena ilmestyksen, myöhemmältä nimeltä 'saatanalliset säkeet'. Ilmestys käsitteli Mekassakin palvotun kolmen jumalattaren (Allat, al-Uzza, Manat) asemaa. Säkeet on perimätiedon mukaan tallennettu 'alkuperäisesssä' suurassa.Sartola, sivut 60–63

Muhammadin kannattajat olivat Etiopiassa ja mikäli lausunto kirjattiin tuolloin, se lähensi häntä pakanajumaliin. Näihin aikoin, vuonna 619 Muhammadin ensimmäinen vaimo Khadija ja Muhammadin setä Abu Talib kuolivat. Samaten klaanin päämies Abu Lahab ei suhtautunut enää niin suopeasti suojattiinsa ja kiroaakin Muhammadin myöhemmässä vaiheessa.Sartola, sivut 60–63

Jonkin ajan kuluttua Muhammad ilmoitti saaneensa uuden ilmestyksen, jonka mukaan Saatana oli päässyt sekaantumaan jumalallisiin ilmestyksiin ja saanut Muhammadin lisäämään jakeet alkuperäiseen ilmestykseensä. Jakeet muutettiin seuraaviksi:Sartola, sivut 60–63

Tosin vanhoissa suuroissa 'saatanalliset säkeet' olivat voimassa ja korjattu muoto tuli hyväksyttäväksi vasta Muhammadin kuoleman jälkeen.Sartola, sivut 60–63 Koraani koottiin kirjaksi 600-luvun puolivälissä aluksi konsonanttitekstinä. Arabian vokaalimerkit ja muut tarkkeet vakiintuivat seuraavalla vuosisadalla. Oppi Koraanin muuttumattomuudesta syntyi vielä myöhemmin.Hämeen-Anttila, Johdatus Koraaniin, sivut 80–88

Tarina 'saatanallisista säkeistä' oli pitkään tutkijoiden hyväksymä, sillä perimätieto asetti Muhammadin näin epäsuotuisaan valoon. Viime aikoina on kiinnitetty huomiota historiallisiin ongelmiin. Yhtenä kysymyksenä on Etiopian siirtolaisten meno ja paluu, joka edellyttäisi riittävän pitkää aikaa. Yhden teorian mukaan Muhammad salli hiljaisesti muut jumalat pitkäksikin aikaa.Hämeen-Anttila, Johdatus Koraaniin, sivut 54–55

Muutto Medinaan

Muhammadin oleskelu Mekassa alkoi käydä tukalaksi ja ryhtyi suunnittelemaan muuttoa toiseen kaupunkiin. Hän tiedustelu asiaa useilta beduiiniheimoilta ja jopa yritti muuttoaa Mekan naapurikaupunkiin Ta’ifiin, mutta tämä päättyi ilmeisesti katastrofaalisesti.Hämeen-Anttila, Johdatus Koraaniin, sivut 56–57

Muhammad sai kontaktin pohjoisessa sijaitsevaan kaupunkiin nimeltä Yathrib, myöhemmältä nimeltä Medina. Siellä asui useita juutalaisheimoja, mikä saattoi muokata kaupungin vastaanottavaiseksi uudelle monoteistiselle uskonnolle. Päinvastoin kuin Mekka, Medina sopi erinomaisesti maanviljelyyn ja kaupungin vanhin kerros oli etääntynyt beduiiniyhteiskunnasta.Hämeen-Anttila, Johdatus Koraaniin, sivut 56–57

Muutto (, suomeksi usein hidžra) tapahtui vuonna 622. Tästä tapahtumasta alkaa myös islamilainen ajanlasku. Useimpien kaupunkilaisten mielessä oli saada Muhammadista sovintotuomari, joka sovittaisi pääheimojen välisiä verikostoja. Hänestä ei odotettu uuden uskonnon tuojaa.Hämeen-Anttila, Johdatus Koraaniin, sivut 56–57

Profeetta ja valtiomies

Aluksi Muhammadin asema lienee pysynyt sovintotuomarin osassa, mutta tasapaino järkkyi, kun Mekasta saapui suuri määrä muslimeita ja osa kaupunkilaisista kääntyi islaminuskoon. Heimorajat menettivät merkityksensä uuden uskontojärjestelmän hyväksi.Hämeen-Anttila, Johdatus Koraaniin, sivut 57–59

Muhammad kokosi ympärilleen muslimit yhteisöksi (). Tämän lisäksi hän teki liittosopimuksia kaupungin muiden ryhmien, pakanoiden ja juutalaisten kanssa. Aluksi myös nämä laskettiin yhteisöön, sillä umma ei ollut alun perin uskonnollinen käsite. Myöhemmin kitkaa tuli erityisesti juutalaisten kanssa, sillä he eivät kääntyneet islaminuskoon.Hämeen-Anttila, Johdatus Koraaniin, sivut 57–59

.]] Muhammadin asema muutos näkyi myös ilmestyksissä. Köyhien profeetasta tuli valtiomies ja sotapäällikkö. Samalla Koraanin suuriin alkoi ilmestyä laki- ja rituaalisäädöksiä (). Ilmestyksissä myös syytettiin juutalaisia ja kristittyjä pyhien kirjoitusten väärentämisestä ja heiltä alettiin vaatia veroa uskonnonvapauden säilyttämisen edellytyksenä.Sartola, sivu 88 Aluksi juutalaiset saivat jäädä vapaasti asumaan Medinaan, mutta myöhemmin heidät karkotettiin yksi toisensa jälkeen.Hämeen-Anttila, Johdatus Koraaniin, sivut 57–59

Ennen muuttoa Medinaan Muhammad oli ollut toiveikas juutalaisten kääntymisestä islaminuskoon. Muslimien rukoussuunta lieneekin alun perin ollut Jerusalem. Kun juutalaiset eivät hyväksyneet häntä profeetaksi, suunta käännettiin kohti Muhammadin kotikaupunkia Mekkaa. Näin pakanallinen Kaaban temppeli sai pitää asemansa.Hämeen-Anttila, Johdatus Koraaniin, sivut 57–59

Muhammad otti näihin aikoihin vaimokseen A’iša bint Abi Bakrin, joka oli perimätiedon mukaan tuolloin 6-vuotias ja 9-vuotias ensimmäisen yhdynnän aikaan.Sahih Bukhari: 7:62:65 , 5:58:236 , Sahih Muslim: 8:3309 On myös esitetty arvioita, että A’iša olisi ollut 12-vuotias.Sartola, sivu 86 A’iša oli toinen Muhammadin yhdestätoista vaimosta, ja häntä pidetään Muhammadin 'suosikkivaimona'. Vaimojen ja lasten lisäksi Muhammadin talouteen kuului lukuisia Muhammadin ja hänen vaimojensa omistamia orjia.Sahih Bukhari: 3:43:648 , 4:53:344 , 4:56:708 , 7:65:344 , 9:89:321

Muhammadin vahvistettua asemansa Medinassa hän aloitti Mekkaan paluun valmistelun.

Sota Mekkaa vastaan

Muhammad aloitti sota- ja ryöstöretket pääasiassa Mekkaan ja sieltä pohjoiseen suuntautuvia karavaaneja vastaan. Ryöstöretket kuuluivat osaksi beduiinikulttuuria eikä niitä katsottu Koraanissakaan pahalla silmällä, pikemminkin oikeutettuina toimenpiteinä. Muhammad laati yksityiskohtaisen lainsäädännön ryöstöretkien saaliinjaosta. Ryöstöretkien yhteydessä hävinnyt osapuoli menetti omaisuutensa lisäksi usein myös henkensä.Sartola, sivut 87–92

Muutaman vuoden kuluttua Muhammad saavutti voiton Badrin kaivojen taistelussa vuonna 624. Voittoa korostaa, että muslimit olivat vähälukuisempia kuin mekkalaiset. Tarinan mukaan mekkalaisia oli 800 ja muslimeita 300 soturia, joista jälkimmäisiä vain 14 kuoli taistelussa.

Seuraava vuonna sotaonni kääntyi. Mekkalaiset kokosivat niemimaan mittasuhteissa valtavan, 3 000 miehen armeijan ja voittivat selkeästi Uhud-vuorella käydyn taistelun. Muhammad haavoittui itsekin, ja hänen setänsä Abu Hamza sai surmansa.Sartola, sivut 87–92

Muhammad syytti jälkiselvittelyissä tappiosta juutalaisia, joiden hän väitti asettuneen mekkalaisten puolelle. Todellisuudessa kristityt ja juutalaiset olivat pysytelleet puolueettomina. Muslimiarmeija hyökkäsi Khaibarin juutalaiskylän kimppuun ja surmasi eri lähteistä riippuen 600–900 juutalaista. Muhammad otti itselleen kauniin juutalaistytön, Raihana bint Zaidin, surmaten sitä ennen tämän koko perheen.Sartola, sivut 87-92

Kolmannessa koitoksessa vuonna 627 mekkalaiset hyökkäsivät suoraan Medinaan. Taistelusta ei tullut mitään, sillä vähälukuisemmat muslimit suojautuivat kaivamalla vallihaudan Medinan suojaamattomalle puolelle. Muilta osin kaupunkia suojasivat rosoiset laavakentät. Sotaretki surkastui odotteluksi, satunnaisiksi kaksintaisteluiksi ja sanasodaksi. Mekkalaisten vetäytyminen tyhjin käsin vaikutti heidän arvovaltaansa.Hämeen-Anttila, Johdatus Koraaniin, sivut 59–60

Ennen vetäytymistä oli saatu aikaan sopimus, jonka mukaan muslimit saisivat tehdä pyhiinvaellusmatkan Mekkaan. Seuraavana vuonna Muhammad lähti joukkoineen pyhiinvaellusmatkalle, mutta osa Quraišien klaanin sotaisesta siivestä ei suostunut päästämään muslimeja Mekkaan. Joukko lähti Muhammadia vastaan, ja he kohtasivat Hudaibiyyan keitaalla. Välttääkseen taistelun osapuolet solmivat kymmenen vuotta kestävän rauhansopimuksen.Sartola, sivut 87–92

Tämä Hudaibiyyan sopimusmalli on säilynyt islamilaisessa kulttuurissa eräänlaisena dogmina. Se mukaan ei-muslimin kanssa voi tehdä sopimuksen, mutta siitä ei tarvitse pitää kiinni kuin vain sen ajan, mitä tarvitaan oman aseman vahvistumiseen. Muhammad antoi uuden ilmoituksen, jonka mukaan Saatana oli päässyt sotkemaan Jumalalta tullutta sanomaa. Jopa enkeli Gabriel moitti Muhammadia.Sartola, sivut 87–92

Voitto Mekasta ja kuolema

Vuonna 629 muslimit suorittivat pyhiinvaelluksen, mutta jo seuraavana vuonna 630 Muhammad rikkoi 'kymmenen vuoden rauhansopimuksen' ja valtasi Mekan kohtaamatta suurtakaan vastarintaa. Mekan asukkaat kääntyivät islaminuskoon yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta.Hämeen-Anttila, Johdatus Koraaniin, sivut 60-62 Tähän syynä oli myös Muhammadin määräys, että yksikään ei-muslimi ei saa astua jalallaan Mekkaan. Nykyisin tämä määräys koskee myös Medinaa.Sartola, sivu 92 Profeetta Muhammad käski tuhottavaksi mekkalaisten palvomien jumalien patsaat, mutta jätti Kaaban rauhaan.

Muhammad jäi Medinaan ja vahvisti uutta valtakuntaansa sekä kävi taisteluita niskuroivia heimoja vastaan. Epävarman perimätiedon mukaan tihenevien päänsärkykohtausten vuoksi Muhammad siirsi osan johtamisvastuuta apelleen, lempivaimonsa A’išan isälle Abu Bakrille vuonna 631.Sartola, sivut 96–97

Seuraavana vuonna Muhammad lähti toiselle pyhiinvaellusmatkalle Mekkaan. Matkan alkuvaiheessa hän sai voimakkaan päänsärkykohtauksen ja palasi takaisin Medinaan. Perimätiedon mukaan Muhammad kuoli tuolla matkalla lempivaimonsa A’išan syliin 8. kesäkuuta 632 eli hidžran 10. vuotena.Sartola, sivut 96–97

Muhammadin kuoleman jälkeen

Kapina, eheytys ja valloitusretket

Muhammadin kuoleman myötä vanha rakennelma natisi liitoksissaan. Muhammad toimi eläessään niin maallisena kuin hengellisenäkin johtajana, mutta hänen kuollessaan beduiiniheimot kapinoivat. He olivat sitoutuneet Muhammadiin – eivät hänen seuraajaansa. Myös islaminusko oli lähinnä poliittisen lojaalisuuden merkki, eikä beduiineilla ollut syytä lähettää almuja Medinan keskushallinnolle. Joissakin heimoissa kohosi jopa omia profeettoja.Hämeen-Anttila, Johdatus Koraaniin, sivut 60–62

Kalifiksi äänestettiin Muhammadin läheinen seuraaja Abu Bakr, ja hän palauttikin kapinoivat heimot takaisin ruotuun ridda-sodissa. Tämän jälkeen muslimit lähtivät valloittamaan Arabian niemimaan ulkopuolisia alueita. Alkuislamilaisuudessa Muhammad ei pakottanut ei-muslimeja kääntymään heti islaminuskoon. Valloitetut saivat pitää uskonsa ja tapansa, kunhan tunnustivat islamin ylivallan ja maksoivat veroja Medinan keskushallinnolle.Sartola, sivu 104–106

Islam oli jo syntymästään valtiollinen uskonto. Vastaavasti varhainen kristinusko syntyi poliittisen vallan ulkopuolella, jopa vainottuna. Tästä johtuen islamin ja valtion eroa ei voi juuri ajatella. Tältä pohjalta Muhammadin seuraajat loivat itselleen islamilaisen imperiumin suhteellisen lyhyessä ajassa.Hämeen-Anttila, Johdatus Koraaniin, sivut 60–62

Profeettakuva ja legendat

Kuva Muhammadista alkoi elää hänen kuoltuaan varsin itsenäisesti, ja hänestä tehtiin 800-luvulla ihmisen ja Jumalan välinen profeetta. Koraani itse korostaa monissa kohdissa Muhammadin tavallisuutta.Hämeen-Anttila, Johdatus Koraaniin, sivut 62–64

Toinen merkittävä teologinen oppi oli profeetta Muhammadin synnittömyys (). Tämä sunnalainen teoria kehittyi viimeistään 1000-luvulla. Šiialaisessa teoriassa isma kehittyi jo varhaisemmin ja käsitti myös šiialaiset imaamit. Kansantaruissa profeetta Muhammad teki ihmetekoja, ja pelkällä hänen nimensä lausumisella uskottiin olevan parantavia voimia.Hämeen-Anttila, Johdatus Koraaniin, sivut 62–64

Muhammadin yömatka

Islamilaisessa perinteessä Isra ja Miraj () ovat kaksi osaa matkasta, jonka Muhammad teki yhden yön aikana. Tapahtuma, nimeltään yömatka tai taivasmatka, on ajoitettu Mekan aikoihin vuosien 619–621 tienoille.Sartola, sivut 78–86 Monet muslimit pitävät yömatkaa todellisena, kun toiset vastaavasti pelkkänä unena.}} Koraani mainitsee tapahtumasta ainoastaan kahdessa Yöllisen matkan suuran jakeessa.

Näitä kahta kohtaa on täydennetty islamilaisessa perimätiedoissa eli haditheissa. Hadithit ovat perimätietoa profeetan elämästä, teoista ja sanoista. Tutkimukset ovat epäileväisiä hadithien aitoudesta. Mukana saattaa olla aitoa perimätietoa, mutta yhtä lailla jälkikäteen seuraavalla vuosisadalla keksittyjä tarinoita.Hämeen-Anttila, Islamin käsikirja, sivu 20

Tarinassa yömatka alkaa Muhammadin nukkuessa yöllä Mekan ulkopuolella sijaitsevassa majatalossa. Yhden version mukaan enkeli Gabriel herättää hänet ja lennättää Muhammadin kolmella loikalla kaukaisempaan moskeijaan. Hadith eli perimätieto kertoo, että paikka on Al-Aqsan moskeija Jerusalemissa. Tosin historiallisesti kyseinen moskeija rakennettiin vasta 80 vuotta Muhammadin kuoleman jälkeen. Siellä hän nousee tikapuita pitkin seitsemänteen taivaaseen, jossa hän tapaa profeettoja ja Jumalan. Toisen version mukaan Muhammad lentää taivaaseen ratsunsa Al Buraqin kyydissä.Sartola, sivut 78–86

Muhammadia esittävät kuvat

Profeetta Muhammadin kuvaaminen on islamin eräiden tulkintojen mukaan kiellettyä. Koraani ei suoraan kiellä kuvien esittämistä, ja lähimmäksi asiaan viittaa Profeettojen suura.

Sen sijaan haditheista löytyy kuvakielto selkeämmin. Toisaalta hadithien luotettavuus on kyseenalainen.Hämeen-Anttila, Islamin käsikirja, sivu 20

Länsimaisessa taiteessa profeetta Muhammadia on kuvattu erityisesti silloin, kun on pyritty kuvaamaan uskontojen perustajia tai filosofeja. Esimerkiksi Yhdysvaltain Korkeimman oikeuden pohjoisseinällä on korkokuva profeetta Muhammadista. Hänellä on oikeassa kädessään sapeli ja vasemmassa kädessään Koraani. Korkokuvan on vuonna 1932 veistänyt kuvanveistäjä Adolph A. Weinman. Yhdysvaltain muslimit ovat aika ajoin valittaneet kuvasta, mutta Korkeimman oikeuden mukaan kuvanveistäjä on tehnyt kuvan hyvässä tarkoituksessa ja kuva ei missään tapauksessa muistuta todellista profeetta Muhammadia.

Katso myös

• Muhammad-pilapiirrosjupakka

Lähteet

Viitteet

Aiheesta muualla

• Lukunäyte Barnaby Rogersonin teoksesta Profeetta Muhammed
• Profeetta Muhammedin elämä (The Islamic Text Society)