Muotoilu

on maailmalla tunnettu Muotoilu (, = piirtäminen tai piirtämällä tapahtuva suunnittelu) tarkoittaa esineen, tai muun kohteen käytettävyyden ja muodon suunnittelua ja/tai sen valmistusta. Myös kaksiulotteiset graafiset suunnitelmat ja (sähköisten) käyttöliittymien tai brändien suunnittelua ja toteutusta voidaan sanoa muotoiluksi ja ne voivat kuulua muotoilijan työhön.

Esinemuotoilu voi olla käsityömuotoilua (sama kuin taideteollinen muotoilu) tai teollista muotoilua. Rajaa ei käytännössä ole.

Käsityömuotoilu

Käsityömuotoilu on teollisen aikakauden myötä keskittynyt länsimaissa pääasiassa taiteellisten käyttöesineiden tai koriste-esineiden tekemiseen. Käsityömuotoilun prosessi voi olla hyvinkin taiteellinen ja tulos ennalta määrittelemätön. Työskentely tapahtuu usein yksin ja muotoilijan itsenäisten päämäärien ohjaamana. Käsityömuotoilijat ovat useimmiten keskittyneet johonkin materiaaliin (puu, lasi, keramiikkat, metalli, jalometallit, tekstiilitt, kierrätysmateriaali). Käsityömuotoilijan työprosessi on usein materiaalilähtöistä, toisin sanottuna tutkimalla ja kokeilemalla materiaalien tarjoamia mahdollisuuksia muotoilija saa inspiraation taideteokseen tai esineeseen. Muotoilijat inspiroituvat myös muiden taiteilijoiden ja muotoilijoiden töistä.

Teollinen muotoilu

Teollinen muotoilu sai alkunsa teollisen vallankumouksen myötä 1700-luvulla Englannissa.

Teollinen muotoilu on sovellettua taidetta, joka ottaa huomioon tuotesuunnittelun esteettiset, kaupalliset ja taloudelliset tekijät. Teollinen muotoilijaa suunnittelee tuotteelle ulkomuodon ja hahmon, sekä tutkii muun muassa erilaisia pintakäsittelyjä, väritysmahdollisuuksia ja pintoja. Keskeistä on myös kehittää tuotteen ergonomia, valmistettavuutta ja kaupallistettavuutta. Ammattia voi verrata esimerkiksi arkkitehtiin, sillä muotoilijalla ei ole samanlaista täydellistä luovan ilmaisun vapautta kuin taiteilijalla.

Teollinen muotoilija kehittää tuoteideasta markkinoitavan kaupallisen tuotteen, jonka valmistus on mahdollista käytettävissä olevilla resursseilla. Muotoilijan rooli on koota kaikki eri päämäärät: taloudelliset, toiminnalliset ja tekniset vaatimukset, sekä markkinoiden vaatimukset hyödynnettäväksi tuotesuunnitelmaksi. Muotoilija voi pohtia lisäksi esimerkiksi valmistuskustannusten alentamista uudella designilla, tuotteen käytettävyyden parantamista, tai ulkonäön kohentamista. Onnistunut design täyttää valmistajan kaupalliset, tuotannolliset ja logistiset vaatimukset, kuten myös käyttäjän tarpeet.

Työkalunaan teolliset muotoilijat käyttävät nykyisin tietokoneita ja erityisiä 3D-suunnitteluohjelmistoja. Suunnitteluohjelmia muotoilukäyttöön on lukuisia, halvoista yksittäisistä työkaluista laajoihin kolmiulotteisiin, tuotteen toimintaa simuloiviin suunnittelutietojärjestelmiin.

Suomalainen muotoilu

Suomalainen muotoilu on maailmalla tunnettu käsite, joka pitkälti pohjautuu 1950-luvun muotoilijoiden, kuten Kaj Franckin, Saara Hopeann, Timo Sarpaneva, Nanny Stillin tai Tapio Wirkkalaln menestyneihin, laadukkaisiin tuotteisiin ja taide-esineisiin. Vielä tuolloin 'mestarimuotoilijat' olivat taitavia käsityöäisiä, jotka tunsivat materiaalien ominaisuudet ja käyttäytymisen omasta kokemuksestaan. Nykyisin tuotteet suunnitellaan pääasiassa tietokoneavusteisesti, osin virtuaalisesti 3D-mallinnusohjelmilla.

Suomalainen muotoilu voidaan yhdistää myös Pohjoismaiseen muotoiluun eli Scandinavian Designiin, joka on modernia, pelkistettyä tyyliä.

Tunnettuja suomalaisia nykymuotoilijoita

Yrjö Kukkapuro (s. 1933), on suomalaisen funktionalismin edelläkävijiä ja edustaa suomalaisten muotoilijoiden vanhempaa sukupolvea. Hänen ehkä tunnetuin työnsä on Karuselli-tuoli. Kukkapuro on saanut useita kansainvälisiä palkintoja, ja hänen Atelje-nojatuolinsa on valittu New Yorkin Modernin taiteen museonn kokoelmaan.

Pro Finlandia -palkittu Hannu Kähönen (s. 1948) on ollut pitkään merkittävä taustahahmo suomalaisen muotoilun kentällä ja kansainvälisesti tunnetuimpia nykymuotoilijoitamme. Vuosiksi 2006-2011 taiteilijaprofessoriksi nimetyn Kähösen muotoilusta tunnetuinta - tai ainakin käytetyintä puolta edustaa Helsingin kaupungin liikennelaitoksen matalalattiaraitiovaunu.

Tunnetuimpia nuoremman polven suomalaisia muotoilijoita ovat Stefan Lindfors (s. 1962) ja Harri Koskinen (s. 1970). Lindfors tuli tunnetuksi 1980-luvulla, jolloin hän löi itsensä läpi esiintymällä runsaasti julkisuudessa. Stefan Lindfors on tuottelias ja laaja-alaisesti toimiva suunnittelija, ja hänestä tulikin julkisuutensa myötä hetkeksi aikaa teollisen muotoilijan ihannekuva. Lindforsin tuotanto on usein leikkisää, osin rajojakin rikkovaa.

Harri Koskinen on uusimpia tulokkaita suomalaisessa muotoilukentässä. Hänen materiaaleinaan on ollut pitkälti lasi ja kovat materiaalit. Harri Koskisen tuotanto on viileän eleetöntä ja minimalististaonon, Koskinen on tuonut kokonaan uuden tulkinnan skandinaviseen muotoiluperinteeseen. Hänet on palkittu muun muassa Italiassa vuonna 2004 Compasso d'Oro -palkinnolla, jota verrataan Nobel-palkinto muotoilun saralla.