1950-luvun alussa Rothbard opiskeli kuuluisan itävaltalaisen taloustieteilijän Ludwig von Misesin alaisuudessa. 1950-luvun lopulla Rothbard oli lyhyen aikaa Ayn Randain läheinen yhteistyökumppani, mutta myöhemmin Rothbard kritisoi ankarasti Randin ideologiaa objektivismi. 1960-luvulla Rothbard kannatti libertaristien liittoutumista uusvasemmistolaisen sodanvastaisen liikkeen kanssa sillä perusteella, että konservatiivinen oikeisto oli osa vahvaa valtiota kannattavaa Yhdysvaltain valtaeliittiä. Rothbardin ideologinen päävastustaja tuohon aikaan oli National Review-lehden perustaja Bill Buckley, jota pidetään Yhdysvaltain uuskonservatiivien aatteellisena kummisetänä.
1970- ja 1980-luvuilla Rothbard toimi aktiivisesti Yhdysvaltain libertaristipuolueessa, mutta erosi siitä vuonna 1989. Tämän jälkeen Rothbard alkoi rakentaa yhteistyötä kylmän sodan päättymisen jälkeisen oikeiston kanssa, koska uskoi oikeiston ryhtyvän vastustamaan asevarustelua ja valtiovallan kasvattamista Neuvostoliiton uhan väistyttyä. Rothbard kannatti Pat Buchananin presidentinvaalikampanjaa vuonna 1992, koska Buchanan oli ainoa uuskonservatiivien maailmanpoliisi-ideologiaa vastustava presidenttiehdokkaiksi pyrkivä republikaaniseenseen. Ennen kuolemaansa 1990-luvun puolivälissä Rothbard oli kuitenkin pettynyt Buchananin niin sanottuun paleokonservatiivi liikkeeseen, joka maailmanpoliisioperaatioiden vastustamisen lisäksi oli myös vapaakaupan vastainen.
Rothbardin kuuluisimpia teoksia ovat Man, Economy, and State (ISBN 0945466323), Power and Market, For a New Liberty: The Libertarian Manifesto[1]
ja Ayn Randin johtamia objektivisteja kritisoiva artikkeli Sociology of the Ayn Rand Cult[1]
.
Rothbard oli Ludwig von Mises -instituutin akateeminen johtaja ja Nevadan yliopistonn taloustieteen professori.