Mykeneläinen kreikka

Mykeneläinen kreikka on kreikan kielen vanhin dokumentoitu muoto. Sitä puhuttiin mykeneläisellä kaudella, noin 1500-luvulta eaa 1000-luvulle eaa, Kreikannn mannermaalla sekä Kreeta saarella. Kieli tunnetaan lineaari-B-kirjoituksella kirjoitetuista savitauluista, joita on löytynyt Knossoksen, Pyloksen ja muiden mykeneläisten palatsien arkistoista.

Kirjoituksen tulkinta

Mykeneläinen kreikka tunnetaan vasta vuodesta 1952. Lineaari-B-tekstejä oli jo löytynyt 1900-luvun alussa, mutta pitkään niitä ei pystytty lukemaan, eikä alun perin edes ollut varmuutta siitä, mistä kielestä oli kyse. Yleinen oletus oli, että kyse olisi lineaari-A-tekstien tapaan minolaisten käyttämästä, ei-indoeurooppalaisesta kielestä. Vasta kun Michael Ventris ja John Chadwick onnistuivat kirjoituksen tulkitsemisessa, kävi ilmi, että kyse oli varhaisesta kreikan kielen muodosta.

Tekstien luonteesta johtuen tiedot kielestä jäävät kuitenkin rajallisiksi. Suurin osa teksteistä on pelkkiä luetteloita palatsien tai temppeleiden varastoissa olleista tavaroista, eikä niissä esiinny juuri lainkaan esimerkiksi verbejä. Kaunokirjallisuutta tai muita proosatekstejä ei ole.

Fonologia ja ortografia

Lineaari-B-kirjoitus on ensisijaisesti tavukirjoitus. Siihen kuuluu noin 90 erilaista tavumerkkiä, joiden rinnalla käytettiin noin 160 logogrammia eli merkkiä, jotka tarkoittavat jotakin sanaa. Tämä minolaisesta lineaari-A:sta kehitetty kirjoitusjärjestelmä ei oikeastaan sopinut kovin hyvin kreikan kieleen, koska sillä voitiin kirjoittaa vain sellaisia tavuja, jotka koostuivat yhdestä konsonantista ja yhdestä vokaalista. Kahden tai useamman peräkkäisen konsonantin kirjoittaminen oli mahdotonta, samoin sanan lopussa olevien konsonanttien kirjoittaminen. Niinpä monien sanojen kohdalla jouduttiin jättämään joitakin konsonantteja pois tai lisäämään ylimääräisiä vokaaleja. Esimerkiksi tallia tarkoittava sana *stathmos kirjoitettiin ta-to-mo. Lisäksi ei tehty eroa äänteiden r ja l eikä kaikkien soinnillisten (esim. b), soinnittomien (esim. p) ja aspiroitujen (esim. ph) klusiilien välillä. Vokaalipituuksien ja diftongien merkitseminen oli sekin vaikeaa.

Kirjoitusjärjestelmän epätarkkuus vaikeuttaa tekstien tulkintaa. Esimerkiksi tavut pa-te voidaan tulkita joko *pantes (”kaikki”) tai *pater (”isä”).

Mykeneläinen kreikka ja muinaiskreikka

Mykeneläinen kreikka on huomattavasti arkaaisempi kuin klassisen antiikin aikana puhuttu muinaiskreikka. Esimerkiksi seuraavat indoeurooppalaisen kantakielen äänteet, jotka myöhemmin katosivat kreikasta tai korvautuivat jollakin muulla äänteellä, ovat vielä tallella:

• labiovelaari q: vrt. mykeneläisen kreikan qa-si-reu, muinaiskreikan basileus
• W-äänne (digamma): vrt. mykeneläisen kreikan we-ke, muinaiskreikan erge

Homeroksen kielessä on vielä joitakin muistumia mykeneläisestä kreikasta:

• muoto-opin osalta esimerkiksi o-deklinaation yksikön genetiivin pääte -o-jo (-oio).
• sanaston osalta esimerkiksi mykeneläisen kreikan wa-na-ka, Homeroksella anaks (aatelisherra)

Doorilaisvaelluksen jälkeen useimmilla aiemmin mykeneläisillä alueilla puhuttiin doorilaista murrettassassa. Vain Arkadia ja Kyproksella säilyi mykeneläistä kreikkaa lähellä oleva arkado-kyproslainen murre.

Kirjallisuutta

• Michael Ventris (1953). ”Evidence for Greek Dialect in the Mycenaean Archives”, Journal of Hellenic Studies, vol. 77, s. 84-.