www.all2know.com Google WWW All2know fi
  Etusivu Etusivu | Tietoja Tietoja 
  Navigaatio
» Etusivu
» Artikelkategorier
» Luettelo luetteloista
» Aakkosellinen hakemisto
» Kalenteri
» Arvottu artikkeli
» Muokkaa Aiheesta muualla
Viimeisimmät muutokset: 2007-11-16
  Tänne linkitetyt sivut 
11. syyskuuta
Luettelo Suomen rekisteröidyistä uskonnollisista yhdyskunnista
Salt Laken temppeli
Myöhempien aikojen pyhien liike
  Muut kielet 
deKirche Jesu Christi der Heiligen der Letzten Tage
frmormonisme
svJesu Kristi kyrka av sista dagars heliga
Luokka: Mormonismi

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko eli MAP-kirkko on ylivoimaisesti suurin myöhempien aikojen pyhien liikkeeseen kuuluvista yhteisöistä. Tämä on myös ainoa mormonistisista yhteisöistä, joilla on käytännön merkitystä Suomessa.

1 Historia
2 Nykypäivä
3 Opetukset
4 Mormonistinen elämäntapa
5 Henkilöitä
6 Mormonikirkko Suomessa
7 Lähdeviitteet
8 Aiheesta muualla

Historia

Joseph Smith (1843)

Joseph Smith (1843)

Mormonien mukaan vuonna 1820 tuolloin 14-vuotias Joseph Smith, josta myöhemmin tuli kirkon ensimmäinen johtaja eli 'presidentti' ja profeetta, lähti metsään kysymään Jumalalta, mihin uskontoon hänen tulisi liittyä. Vastauksena Josephin rukoukseen hänelle ilmestyivät Jumala ja Kristus. He kertoivat Josephille, että kaikki kirkot olivat väärässä ja ettei Josephin tullut liittyä mihinkään niistä. Tästä nk. ensimmäisestä näystä on useita erilaisia versioita, jotka eroavat jonkin verran toisistaan. Varhaisemmat versiot kuvaavat näyn ennen muuta kääntymiskokemuksena, jossa Smith koki saaneensa syntinsä anteeksi. Myöhemmissä kuvauksissa Jumalan Smithille antama erityinen kutsu ja kutsumus tulee keskeiseksi. Myöhemmin hänen luokseen tuli enkeli Moroni, joka oli elänyt Amerikan mantereella noin 1400 vuotta aiemmin ja kätkenyt New Yorkin osavaltiossa sijaitsevaan Kumoran kukkulaan kertomuksen kansansa historiasta ja uskonnollisista tapahtumista vuodesta 600 eaa vuoteen 421.

Smith kertoi muutamaa vuotta myöhemmin saaneensa kirjan, joka oli kirjoitettu 'reformoidulla egyptin kielellä' kultalevyille, jotka hän Jumalan avulla käänsi englanniksi. Kääntäessään kultalevyjen tekstin Uurimin ja Tummimin avulla Smith antoi kirjalle nimen Mormonin kirja, koska Mormon oli kirjassa se profeetta, joka kokosi aiempien profeettojen kirjoitukset yhteen aikakirjaan. Kultalevyjä ei saanut näyttää muille kuin Jumalan osoittamille todistajille, ensin kolmelle, sitten vielä kahdeksalle muulle. Sekä kolme todistajaa että kahdeksan todistajaa allekirjoittivat kaksi erillistä todistusta kokemuksestaan: ('kolmen silminnäkijän todistus' ja 'kahdeksan silminnäkijän todistus'. Todistukset ovat kaikkien kirkon julkaisemien Mormonin kirjan painosten alkusivuilla. Ensimmäiset kolme kertoivat lisäksi nähneensä enkelin, joka todisti vielä erikseen heille aikakirjan olevan Jumalalta. Smith kertoi palauttaneensa levyt enkeli Moronille saatuaan käännöksen valmiiksi. Osa kultalevyt nähneistä todistajista erosi myöhemmin mormonikirkosta, useimmat jouduttuaan riitoihin Smithin kanssa. Oliver Cowdery, David Whitmer ja Martin Harris sanoivat nähneensä enkelin näyttämät kultalevyt ja kirjoituksen 'uskon silmin' ja luopuivat mormonismista. John Butterworth, Uusia Uskontoja, 1981.

Nykypäivä

Brigham Young

Brigham Young

Mormonikirkon keskuspaikka on nykyisin Yhdysvaltojen Utahin osavaltiossa, jonne Joseph Smithin jälkeinen Mormonikirkon johtaja Brigham Youngn perusti kaupungin ja kokosi mormoneja. Uskonto asettui Utahin osavaltion Suolajärven eli Salt Lake ympäristöön. Mormonit levittäytyivät suureen osaan Länsi-Yhdysvaltoja. Utahissa kiellettiin moniavioisuus lailla mormonismin vaikutuksesta viimeisenä Yhdysvaltojen osavaltioista. Varsinkin mormonikirkon alkuaikoina jäsenillä oli poikkeavista käytännöistään johtuen hankaluuksia ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Näistä ehkä tunnetuin on vuonna 1838 Missourin Crooked Riverillä viranomaisten kanssa käyty aseellinen kahakka, jossa muun muassa keskeinen mormoniapostoli David W. Patten sai surmansa.

Kirkolla on nykyisin noin 12 miljoonaa jäsentä ja yli 27 000 seurakuntaa 165 maassa ja alueella. Mormonien määrä ulkomailla ylitti Yhdysvalloissa olevien mormonien määrän vuonna 1996. Mormonikirkko on levittäytynyt maailmalla laajalle, ja eniten mormoneja on Yhdysvaltojen lisäksi Meksikossa, Brasiliassa ja Filippiineillä. Erityisesti mormonikirkko on viime aikoina ollut kasvussa Tyynenmeren alueella, jossa mormoneilla on Havaijilla muun muassa matkailukohteenakin toimiva keskus Polynesian Cultural Center, PCC.

Kirkolla on 124 temppeliä 34 maassa (syyskuussa 2006 vihitty Espoon temppeli on 124:s). Kirkon temppelit eivät ole avoinna suurelle yleisölle sen jälkeen, kun ne on pyhitetty tarkoitukseensa. Sen sijaan ennen temppelin pyhittämistä on tapana järjestää Temppelin avoimet ovet, joissa myös kirkkoon kuulumattomat pääsevät tutustumaan temppeliin opastetuilla kiertokäynneillä. Mormoniteologian mukaan temppeleissä järjestettävät toimitukset eivät ole salaisia ('secret'), mutta niin pyhiä ('sacred'), että niihin saavat osallistua ainoastaan kelvolliset ('worthy') kirkon jäsenet.

Temppeleissä on perhe tärkeässä osassa. Aviopuolisot voivat solmia siellä keskenään 'iankaikkisen avioliiton', joka on voimassa myös kuoleman jälkeen. Muut avioliitot sen sijaan purkautuvat puolison kuollessa. Myös lapset voidaan temppeleissä 'sinetöidä' vanhempiinsa perhesiteiden jatkumiseksi kuolemankin jälkeen. Perhe on muutenkin mormonikirkolle tärkeä, sillä heidän mukaansa avioliitto takaa hyvän kehyksen sosiaaliseen kehitykseen. Lisäksi mormoniuskoon kuuluu kiinteästi ajatus kuoleman jälkeen tapahtuvasta kehityksestä ja perhe-elämästä, joka heijastuu myös jo tässä maailmanajassa annettavaan perheopetukseen.

Kirkon jäsenet maksavat kymmenen prosenttia tuloistaan kirkolle. Kymmenyksien keräämistä perustellaan, paitsi Vanhalla testamentilla, myös Jumalan kirkolleen antamalla käskyllä. Kymmenyksiä käytetään muun muassa temppeleiden, seurakuntakeskuksien ja muiden rakennusten pystyttämiseen, kirkon hallinnon rahoittamiseen, lähetysohjelman rahoittamiseen, opetusaineistoon ja –tarkoituksiin. Köyhiä autetaan käyttämällä kuukausittaisen paastopäivän aterioista kertyvä säästö vähäosaisten tukemiseen. Kirkko ilmoittaa lähettävänsä vuosittain miljoonien dollareiden arvosta avustuksia ympäri maailmaa. Sen oman arvion mukaan vuosien 1985–2005 välisenä aikana annetut rahalliset ja aineelliset humanitaariset lahjoitukset ovat arvoltaan runsaat 800 milj. dollaria.

Opetukset

Mormonin kirja

Mormonin kirja

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon jäseniä ei yleisesti pidetä kristittyinä. Omasta mielestään he ovat kristittyjä ja jopa ainoan tosi kirkon jäseniä, mutta suurin osa uskontojen tutkijoista ja perinteiset kristilliset kirkkokunnat luokittelevat mormonit kristinuskon ulkopuolelle. Perusteena tälle on ennen kaikkea se, että MAP-kirkko ei hyväksy kolminaisuusoppia eivätkä näin ollen kolmea n.k. ekumeenista uskontunnustusta.

MAP-kirkon opin lähteet

MAP-kirkon opetukset perustuvat Raamattuun, joka sisältää Vanhan ja Uuden testamentin (ilman apokryfikirjoja). He pitävät Raamattua pyhänä kirjana, kuten Mormonin kirjaa, jota pidetään toisena todistuksena Jeesuksesta. Heidän mukaansa Mormonin kirja sisältää Amerikan mantereella eläneiden muinaisten profeettojen kirjoituksia. Profeetoista Lehi asui kirjan mukaan Jerusalemissa noin 600 eaa, siis hieman ennen Babylonian toimeenpanemaa kaupungin hävitystä vuonna 587 eaa. Jumala antoi Lehille käskyn viedä ihmisjoukon Amerikan mantereelle. Lehin jälkeläisistä syntyi suuri kansakunta, joka tosin jakautui kahtia, Jumalalle uskollisiin nefiläisiin ja Jumalasta langenneisiin laamanilaisiin (Nefi ja Laaman olivat Lehin poikia). Mormonin kirjan väitetään koostuvan nefiläisten johtajien ja profeettojen kirjoituksista. Mormon, joka oli viimeinen muinaisista profeetoista, on antanut nimensä tälle kirjalle. Mormonin kirja kertoo myös Jeesuksen käynnistä Amerikan mantereella kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen. Raamattua ja Mormonin kirjaa pidetään mormonikirkon piirissä todistuksena siitä, että Jeesus on ollut olemassa ja että hän on Jumalan Poika ja koko ihmiskunnan lunastaja. Termeille 'Jumalan Poika' ja 'Lunastaja' annetaan tosin hieman perinteisestä kristinuskosta poikkeava tulkinta.

Pyhiin kirjoihin kuuluu myös Oppi ja liitot – kokoelma jumalallisia ilmoituksia ja opetuksia, joita Jumala on antanut ohjeeksi kirkkojen perustamisessa ja opastamisessa myöhempinä aikoina. Kallisarvoinen helmiin on kokoelma Joseph Smith ilmoituksista, käännöksistä ja kirjoituksista.

MAP-kirkon käsityksen mukaan oikean kirkon tunnusmerkkeihin kuuluu se, että Jumala johtaa sitä ilmoituksen kautta. Tätä kutsutaan jatkuvaksi ilmoitukseksi. Aivan samoin kuin Vanhan testamentin profeettoja seurasivat Uuden testamentin apostolit, kutsuu Jumala kirkon käsityksen mukaan tänäänkin uusia profeettoja kirkolleen. Jumala johtaa kirkkoa antamalla ilmoituksia kirkon kahdelletoista apostolille ja ennen kaikkea heidän johtajalleen, jota kutsutaan virallisesti 'profeetaksi, näkijäksi ja ilmoituksensaajaksi'. Toisaalta profeetan rooliin kuuluu kirkon mukaan myös se, että koko kirkko tunnustaa profeetan oikeksi profeetaksi. Niinpä profeetan, näkijän ja ilmoituksensaajan asema vahvistetaan puolivuosittain kirkon yleiskonferenssissa. Profeettojen saavat ilmoitukset voivat teoriassa tulla osaksi kirkon pyhiä kirjoituksia, eikä sitäkään mahdollisuutta ole suljettu pois, ettei kirkon pyhien kirjoitusten kaanon voisi täydentyä. Käytännössä kirkon johtajien lausuntoja pidetään jumalallisesti inspiroituina silloinkin, kun niitä ei virallisesti kutsuta ilmoituksiksi.

Oppi Jumalasta

MAP-kirkon opetuksen mukaan Jumala on meidän taivaallinen isämme. Toisin kuin perinteisessä kristinuskossa, jossa Jumalan katsotaan voivan tulla ihmisten isäksi siten, että hän ottaa heidät lapsen asemaan vuodattamalla heihin Pyhän Hengen, MAP-kirkko tulkitsee lausunnon kirjaimellisesti. Sen mukaan ihmisen on ollut olemassa henkiolentona ennen syntymistä maan päälle. Hän syntyi henkipersoonana, ja että heillä on taivaallinen Isä ja taivaallinen Äiti. Vaikka opetus taivaallisesta Äidistä kuuluu MAP-kirkon dogmatiikkaan, ei hänestä puhuta kirkossa paljon.

Isä Jumalalla, jota kutsutaan myös heprealaisella nimellä Elohim, on mormoniopin mukaan ruumis. Mormoniteologian mukaan Jumalan valtaistuin on Kolob-nimisen taivaankappaleen lähellä (Aabraham 3:3). Isä Jumala on kaikkitietävä ja kaikkivoipa.

Myöhempinä elinvuosinaan kirkon profeetta Joseph Smith alkoi opettaa, että Isä on itse asiassa ylösnoussut ja korotettu ihminen. Kuuluisassa King Follet -saarnassaan (jonka hän piti erään King Follet -nimisen vanhimman hautajaisissa), hän selitti: 'Millainen ihminen on nyt, sellainen Jumala oli kerran. Millainen Jumala on nyt, sellaiseksi ihminen voi tulla.' Mormoniteologian mukaan siis Jumala kehittyy jatkuvasti korkeammaksi olennoksi, ja ihmisellä on mahdollisuus kehittyä Jumalaksi sekä luoda uusia maailmoja.

Jeesus Kristus on MAP-kirkon teologian mukaan taivaallisen Isän lapsista vanhin. Täten hän on kaikkien ihmisten taivaallinen veli. Hän osallistui maailman luomiseen, ja Vanhan testamentin aikoina hän piti yhteyttä Jumalan valittuun kansaan, Israeliin. Vanhassa testamentissa hänet tunnetaan nimellä Jehova, joka siis on erillinen persoona kuin Isä. Jeesus Kristus syntyi maan päälle siten, että taivaallinen Isä on hänen isänsä ja neitsyt Maria hänen äitinsä. Jeesus tuli maan päälle opettamaan ihmisille evankeliumin täyteyden ja saattaakseen heidät siten takaisin taivaallisen Isän luo. Hän tuli myös antaakseen henkensä sovitusuhrina ihmisten puolesta. Täten hän poisti ihmiskunnan yltä perisynnin kirouksen ja voitti kuoleman vallan. Kristuksen sovitusuhrin ansiosta ihmisillä on mahdollisuus nousta ruumiillisesti ylös kuolleista ja saavuttaa kuolemattomuus.

Toisin kuin Isällä ja Jeesuksella Kristuksella, ei Pyhällä Hengellä ole mormoniteologian mukaan ruumista. Kyseessä on persoona, joka on puhdasta henkeä. Tämän kautta Jumala vaikuttaa maailmassa ja esimerkiksi todistaa totuudesta. MAP-kirkko torjuu perinteisen kristillisen opetuksen kolminaisuudesta. Heidän mukaansa Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat kolme erillistä persoonaa, jotka yhdessä muodostavat kokonaisuuden, jota Kristus kutsui yhdeksi.

Pelastussuunnitelma

MAP-kirkko opettaa siis, että ihminen on alun alkaen syntynyt Jumalan henkilapseksi. Hänellä on siis ollut olemassaolo henkimaailmassa ennen hänen syntymistään maan päälle. Maanpäällisen elämän tarkoitus on kirkon opin mukaan se, että ihminen oppii hyvän ja pahan. Häntä koetellaan maan päällä, ja hän voi asettua omasta vapaasta tahdostaan hyvän puolella ja pahaa vastaan. Samalla ihminen voi saada maan päällä opetusta, joka on tarpeen hänen etenemisessään henkimaailmassa, kun hän ruumiin kuoltua on palannut sinne takaisin. Jotta ihminen voisi ratkaista suhteensa Jumalaan vapaasti, hän on unohtanut aikaisemman olemassaolonsa henkimaailmassa syntyessään maan päälle. Monet mormonit pitävät esimerkiksi déjà vu -ilmiöitä todisteena aikaisemmasta olemassaolosta, samoin kuin tuntemattomien ihmisten tuntumista tutuilta. Virallisesti MAP-kirkko ei kuitenkaan ole esittänyt näitä todisteiksi aikaisemmasta olemassaolosta.

Mormoniteologian mukaan jumalat pitivät taivaassa kokouksen ennen näkyvän maailman luomista. Siellä Isä Jumalalle eli Elohimille esitettiin kaksi vaihtoehtoista pelastussuunnitelmaa. Jumalan vanhin henkilapsi Jehova, joka myöhemmin tultiin tuntemaan Jeesuksena Kristuksena, esitti, että ihminen lähetettäisiin maan päälle ja hänelle annettaisiin vapaa tahto. Mikäli ihminen lankeaisi pahaan, hän oppisi tuntemaan hyvän ja pahan salaisuuden. Samalla Jehova lupasi lähteä maan päälle ja lunastaa ihmisen lankeemuksen seurauksista. Toinen Jumalan henkilapsista, Lucifer eli Paholainen, sen sijaan esitti, että Jumala ei antaisi ihmiselle vapaata tahtoa, vaan pakottaisi tämän aina elämään yhteydessään. Jumala hyväksyi Jehovan suunnitelman, minkä jälkeen Lucifer aloitti kapinan Isä Jumalaa vastaan. Hän houkutteli mukaansa kolmasosan taivaan henkiolennoista. Rangaistukseksi näiltä kiellettiin syntyminen ihmisruumiiseen, minkä takia heillä ei ole iankaikkisen kehittymisen mahdollisuutta. Mormoniopin mukaan he ovat pahoja henkiä, jotka Paholaisen kanssa kiusaavat ihmistä ja houkuttavat häntä pahaan.

Jumala lähetti erään korkea-arvoisen enkeliruhtinaan, Mikaelin, maan päälle Aadamin hahmossa. Aadam ja Eeva lankesivat, minkä jälkeen Jumala ajoi heidät pois paratiisista ja riisti heiltä kuolemattomuuden. Samalla he kuitenkin tulivat tuntemaan hyvän ja pahan, mikä antoi heille mahdollisuuden päättää suhteestaan Jumalaan. He oppivat myös arvostamaan taivaallisen elämän ihanuutta uudella tavalla. Ennen kaikkea syntiinlankeemus antoi ihmisille mahdollisuuden lisääntyä, mikä mahdollisti lukuisten Jumalan henkilasten kehittymisen eteenpäin. Täten Aadamin lankeemus oli positiivinen tapahtuma ja osaltaan osa Jumalan pelastussuunnitelmaa.

Vapauttaakseen ihmiskunnan Aadamin lankeemuksen negatiivisista seurauksista Jumala lähetti maan päälle vanhimman henkipoikansa Jehovan, joka syntyi maailmaan Jeesus nasaretilaisena. Hän antoi synnittömän elämänsä sovitusuhrina ihmiskunnan puolesta, mikä vapautti ihmisen perisynnistä. Samalla ihminen sai mahdollisuuden nousta ruumiillisesti kuolleista.

Jeesuksen sovitusuhri antaa ihmiselle mahdollisuuden tehdä parannuksen synneistä ja luopua niistä. Samalla se antaa ihmiselle mahdollisuuden tehdä oman osansa pelastuksen suunnitelmassa. Mormoniteologiassa ihmisen pelastus on nimenomaan Jumalan ja ihmisen yhteisten ponnistusten tulos. Ihmisen pitää pelastukseen tehdä parannus synneistään ja luopua niistä, uskoa Jumalaan, hänen poikaansa Jeesukseen ja evankeliumiin, ottaa vastaan upotuskaste ja sen jälkeen Pyhän Hengen lahja kättenpäällepanemisen eli konfirmaation kautta. Parannusta, uskoa, kastetta ja konfirmaatiota kutsutaan yhdessä nimellä 'evankeliumin ensimmäiset periaatteet'. Niiden avulla ja pysymällä uskollisesti Jumalan yhteydessä ihminen pelastuu taivaaseen eli selestiseen kirkkauteen. Pääsy Isän Jumalan välittömään läheisyyteen eli 'korotukseen' edellyttää myös muita pyhiä toimituksia, joita suoritetaan MAP-kirkon temppeleissä.

Kuoleman jälkeen ihminen menettää väliaikaisesti ruumiinsa, mutta hänen henkensä jatkaa elämää henkimaailmassa. Mikäli ihminen on maan päällä ollessaan valinnut Jumalan puolen ja vastaanottanut tarpeelliset toimitukset, hän voi edetä edelleen henkimaailmassa. Koska evankeliumin ensimmäisten periaatteiden vastaanottaminen on välttämätöntä pelastukseen, mormoniteologia opettaa, että Jumala tarjoaa jokaiselle ihmiselle mahdollisuutta niihin. Edesmenneet apostolit saarnaavat henkimaailmassa, joten ihminen voi sielläkin tehdä parannuksen ja uskoa. Toisaalta hänellä ei henkimaailmassa ole mahdollisuutta pätevään kasteeseen ja konfirmaatioon. Tämän takia maan päällä elävä ihminen voi kastattaa itsensä sijaiskasteella kuolleiden puolesta. Mikäli henkimaailmassa elävä edesmennyt ottaa tämän vastaan, se luetaan hänen hyväkseen. Mikäli hän ei ota kastetta vastaan, ei sijaiskaste hyödytä häntä.

Ihmisen kehityksen lopussa on viimeisen tuomion päivä, jolloin ihmikunta herätetään ruumiillisessa ylösnousemuksessa. Tällöin ihminen päätyy johonkin kolmesta kirkkauden valtakunnasta. Mikäli hän on ottanut vastaan kaikki tarvittavat toimitukset, hän pääsee Isän Jumalan läsnäoloon selestiseen eli taivaalliseen valtakuntaan. Sen kirkkaus on auringon kirkkauden kaltainen. Tämä selestinen valtakunta tullaan perustamaan maan päälle. Selestisen valtakunnan korkeinta astetta kutsutaan korotukseksi (engl. exaltation). Sinne pääsevät vain ne, jotka ovat suorittaneet korotukseen välttämättömät toimitukset mormonitemppelissä. Ihmiset, jotka eivät ole ottaneet vastaan tarvittavia toimituksia, mutta ovat eläneet omantuntonsa mukaan vilpittömästi, pääsevät terrestiseen valtakuntaan. Sen kirkkaus on kuun kirkkauden kaltainen, ja siellä käy Jeesus Kristus, muttei Isä Jumala. Pahat ja syntiset ihmiset pääsevät kirkkauden asteista alimpaan eli telestiseen valtakuntaan, jossa on läsnä vain Pyhä Henki. Telestisessä valtakunnassa Jumalan kirkkaus loistaa enää vain tähtien himmeyden kaltaisena. Vain he, jotka ovat tunteneet Isän Jumalan ja pelastussuunnitelman, mutta sittemmin ovat kääntyneet Jumalaa vastaan, joutuvat yhdessä paholaisen kanssa 'ulkoisimpaan pimeyteen' eli kadotukseen. Siellä ovat myös Saatanaa seuranneet pahat henget.

Oppi kirkosta

MAP-kirkon käsityksen mukaan Jeesus Kristus perusti maan päällä ollessaan kirkon, jonka johtoon hän asetti kaksitoista apostolia. Tämän kirkon haltuun hän antoi evankeliumin koko täyteyden. MAP-kirkon käsityksen mukaan Kristuksen perustama kirkko kuitenkin luopui sen haltuun uskotusta totuudesta. Kirkon johtoon nousi pappisluokka, jolla ei kuitenkaan ollut niitä pappeuden valtuuksia, jotka Kristus oli kirkolleen antanut. Samalla kirkko sumensi evankelumin täyteyden omaksumalla sen kanssa ristiriidassa olevia oppeja.

MAP-kirkon käsityksen mukaan siis Kristuksen perustama alkuperäinen kristinusko turmeltui ja katosi maan päältä. Heidän mukaansa kaikissa kristillisissä kirkoissa ja yhteisöissä on totuuden siemeniä ja osia Kristuksen evankeliumista, mutta yksikään niistä ei opeta sitä oikein. Tämä koskee sekä katolista että protestanttista kristillisyyttä. Kristuksen perustama kirkko katosi siis maan päältä, eivätkä ihmiset voineet perustaa sitä uudelleen. Sen saattoi tehdä vain Kristus itse. MAP-kirkon käsityksen mukaan Kristus perusti kirkkonsa uudelleen maan päälle, kun Joseph Smith perusti sen vuonna 6. huhtikuuta 1830. Tätä kutsutaan mormoniteologiassa 'palautukseksi'.

Pyhät toimitukset

Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkossa pyhät toimitukset merkitsevät suurin piirtein samaa kuin sakramentit muissa kirkoissa. Pyhien toimitusten tarkoituksena on tuoda ihminen lähemmäs Jumalaa ja Kristusta ja opettaa hänelle vertauskuvallisella tavalla hengellisiä totuuksia. Pyhät toimitukset voidaan jakaa kahteen ryhmään: toimitukset, jotka ovat välttämättömiä pelastukseen ja korotukseen pääsemiselle ja toimitukset, jotka ovat hyödyllisiä, mutteivät välttämättömiä. Edellisiin kuuluvat kaste ja konfirmaatio, jotka ovat välttämättömiä pelastukselle, sekä endaumentti ja sinetöinti, jotka vaaditaan korotukseen pääsemiseksi. Jälkimmäiseen ryhmään kuuluvat sakramentti eli MAP-kirkossa käytössä oleva muoto ehtoollisesta sekä kaikenlaiset siunaukset ja esirukoukset. Myös pappeuden antaminen on MAP-kirkossa pyhä toimitus.

MAP-kirkko harjoittaa upotuskastetta, joka toimitetaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen pyhien kirjoitusten määräysten mukaisesti. Kaste vertauskuvaa Jeesuksen Kristuksen opetuslapsen kuolemaa, ylösnousemusta ja uutta elämää Kristuksen yhteydessä. Kirkon opetuksen mukaan henkilön, joka vilpittömästi katuu syntejään ja uskoo Kristukseen Jumalan Poikana, tulisi mennä kasteelle. Kasteessa hän saa kaikki siihen asti tekemänsä synnit anteeksi Jumalan armosta. Samalla hän solmii Jumalan kanssa liiton pelastuksesta. Koska kaste kuvaa kastettavan puhdistumista tämän maailman pahuudesta ja synnistä, on tärkeää, että kastettava upotetaan täydellisesti veden alle. Mikäli jokin osa kastettavasta jää veden yläpuolelle, toimitus toistetaan.

MAP-kirkko ei kasta pieniä lapsia. Sekä Mormonin kirja (Moroni 8:4-23) että Oppi ja liitot (68:27) pitävät lapsikastetta vääränä. Kirkon saaman uuden ilmoituksen mukaan kahdeksan vuoden ikä on riittävä kasteikä. Tämä perustuu ajatukseen, jonka mukaan lapsi on kahdeksan vuoden iässä niin kypsä, että hän pystyy erottamaan oikean väärästä. Tällöin hän pystyy myös tunnustamaan väärintekonsa ja katumaan niitä. Kirkon käsityksen mukaan henkilö, joka ei pysty erottamaan oikeaa väärästä (esim. alta 8-vuotiaat lapset ja henkisesti jälkeenjääneet) eivät ole vastuussa teoistaan, vaan Kristuksen sovitusuhri kattaa kaikki heidän mahdolliseti tekemänsä virheet. Tällaiset henkilöt pääsevät täten kuoltuaan suoraan Jumalan välittömään läsnäoloon eli 'korotukseen'.

Kaste on pätevä ainoastaan, mikäli sen suorittaneella henkilöllä on Aaronin pappeuden valtuus. Tämän vuoksi vain MAP-kirkossa suoritetut kasteet ovat päteviä. Muissa kirkoissa suoritettuja kasteita ei pidetä pätevinä, vaikka ne olisi suoritettu muodollisesti oikein. Muualla kastetut henkilöt kastetaan siksi uudelleen, kun he liittyvät MAP-kirkon jäseniksi. Myös kirkon jäsenen kaste voidaan uudistaa, mikäli hän lankeaa syntiin ja menettää kasteen armonsa, tai mikäli kastettava katsoo myöhemmin menneensä kasteelle vääristä vaikuttimista tai ilman oikeaa katumusta ja uskoa.

Kasteen jälkeen kaksi tai useampi vanhinta konfirmoi kastetun rukouksella ja kätten päälle panemisella MAP-kirkon jäseneksi ja välittää tälle samalla Pyhän Hengen lahjan. Kirkon käsityksen mukaan konfirmaatio antaa konfirmoidulle Pyhän Hengen kokoaikaiseksi oppaaksi ja varjelijaksi niin kauan kuin hän elää arvollista, evankeliumin mukaista elämää. Konfirmaatio tuo mukanaan ne Pyhän Hengen lahjat, jotka mainitaan Raamatussa (1. Korinttolaiskirje 12), Mormonin kirjassa (Moroni 10) ja Oppi ja liitoissa (kappale 46). Kirkon opin mukaan myös ne, joita ei ole konfirmoitu, voivat kokea Pyhän Hengen läsnäoloa, saada tältä innoitusta ja rohkaisua sekä todistuksen uskon paikkansapitävyydestä. Heillä ei kuitenkaan ole mahdollisuutta kokea Pyhän Hengen täyteyttä eikä Hänen antamiaan armolahjoja.

Koska sekä kaste että konfirmaatio ovat pelastukseen välttämättömiä, MAP-kirkko opettaa, ettei Jumala jätä ketään ilman mahdollisuutta ottaa niitä vastaan. Jos ihminen on kuollut saamatta tätä mahdollisuutta, hänelle tarjotaan se tämän elämän jälkeen henkimaailmassa. Kirkon käsityksen mukaan Jeesus Kristus saarnasi kuolemansa jälkeen parannusta ja syntien anteeksiantamusta henkimaailmassa, ja hänen apostolinsa jatkavat tätä työtä. Täten kuolleilla on mahdollisuus kuulla evankeliumi, he voivat ottaa sen vastaan, tehdä parannuksen ja uskoa. Henkimaailmassa ei kuitenkaan ole mahdollista kastaa ja konfirmoida. Tämän takia MAP-kirkon jäsenet suorittavat temppeleissään sijaiskasteita ja -konfirmaatioita kuolleiden, yleensä omien edesmenneiden sukulaistensa, puolesta. Tällainen sijaisen välityksellä suoritettu pyhä toimitus lasketaan edesmenneen hyväksi. Myös endaumenttitoimitus voidaan suorittaa sijaisen välityksellä. Tehdyillä toimituksilla ei katsota olevan merkitystä, mikäli edesmennyt ei henkimaailmassa ole ottanut evankeliumia vastaan.

Oppi avioliitosta ja perheestä

Käsitys avioliitosta

Kirkko opettaa, että avioliitto ja perhe ovat ihmiselämän perusasioita. Perhe ei mormoniteologiassa ole vain yhteiskunnan perusyksikkö, jonka tehtävänä on luoda lapsille mahdollisimman hyvä kasvuympäristö, vaan sillä on myös merkittävä hengellinen rooli. Avioliiton solmimisella on merkitystä ihmisen pelastukseen ja hänen iankaikkiseen kohtaloonsa.

Mormoniteologian mukaan Jumala loi ihmisen alussa sekä mieheksi että naiseksi (1. Mooseksen kirja 1:27). Tämän takia kumpikaan sukupuoli ei yksinään ole 'täysi'. Täyteen ihmisyyteen kuuluu sekä mies että nainen, jotka tulevat avioliitossaan 'yhdeksi lihaksi'. Koska vain täydellisillä ihmisillä on mahdollisuus päästä Jumalan välittömään läsnäoloon eli 'korotukseen', ei korotukseen ole mahdollista päästä ilman aviopuolisoa. Apostoli Paavalin mukaan 'Herrassa ei ole vaimoa ilman miestä eikä miestä ilman vaimoa' (1. Kirje korinttolaisille 11:11). Avioelämässään mormonit katsovat myös seuraavansa taivaallisen Isänsä ja Äitinsä esimerkkiä ja heijastavansa heitä tässä maailmassa.

Mormonikirkon käsityksen mukaan siviiliviranomaisten edessä solmittu avioliitto purkautuu ihmisen kuollessa. Liitto on siis solmittu vain 'täksi ajaksi'. Korotukseen päästäkseen ihmisen on kuitenkin solmittava avioliitto myös 'iankaikkisuudeksi'. Tämä on mahdollista vain temppelissä. Useissa maissa mormonitemppeleissä on mahdollista solmia myös siviilioikeudellisesti pätevä avioliitto. Mikäli aviopari on jo vihitty siviilioikeudellisesti pätevästi, heidät voidaan 'sinetöidä' toisiinsa temppelissä. Vain tällä tavoin vahvistetut avioliitot ovat mormoniteologian mukaan päteviä myös tämän elämän jälkeen, iankaikkisuudessa. Tämä on eräs syistä, miksi temppelissä käyntiä pidetään välttämättömänä korotukseen pääsemiselle. Myös lapset voidaan sinetöidä vanhempiinsa temppelissä, jotta perheyhteys säilyisi kuoleman rajan ylikin.

Mormonikirkon käsityksen mukaan he, joille avioliiton solmiminen on tässä maailmassa ollut mahdotonta, tulevat saamaan siihen mahdollisuuden tuhatvuotisessa valtakunnassa. Erityisesti naisia varoitetaan solmimasta avioliittoa epämieluisan miehen kanssa vain korotukseen pääsemiseksi. Sitä vastoin miehiä varoitetaan siitä, että avioliiton solmimatta jättäminen ilman pätevää syytä on raskas synti.

Leskeksi jäänyt mormonimies voi solmia temppelissä myös uuden avioliiton 'täksi ajaksi ja iankaikkisuudeksi'. Tällöin hänen katsotaan olevan iankaikkisuudessa avioliitossa useiden vaimojen kanssa - tämä on viimeinen jäänne aikoinaan noudatetusta moniavioisuudesta. Sen sijaan leskeksi jäänyt nainen voi solmia avioliiton vain 'täksi ajaksi', koska hänellä on jo puoliso iankaikkisuudessa.

Koska avioliitolla katsotaan olevan syvällinen hengellinen merkitys, suhtaudutaan avioeroon kielteisesti. Kirkko kuitenkin ymmärtää avioliiton jatkamisen joissain tilanteissa mahdottomaksi (esim. uskottomuus tai puolison väkivaltaisuus), eikä avioeroa tuomita tällaisissa tapauksissa. Myös 'iankaikkisuudeksi' solmittu liitto voidaan purkaa USA:ssa toimivien kirkon apostolien päätöksellä.

Koska avioliittoa pidetään MAP-kirkossa hyvin pyhänä, korostaa kirkko voimakkaasti seksuaalisen siveyden vaatimuksia. Esiaviollista seksiä, aviollista uskottomuutta, homoseksuaalisuutta ja masturbaatiota pidetään raskaina synteinä perhettä vastaan. Kirkon jäseniä kehotetaan siveyteen ja puhtauteen myös sanoissa ja ajatuksissa. Tämän takia kirkon jäseniä varoitetaan lukemasta tai katselemasta siveellisesti arveluttavaa materiaalia.

Käsitys perheestä

Perhe on MAP-kirkolle yhteiskunnan ja myös kirkon perusyksikkö. Perheellä on kuitenkin myös hengellinen merkitys. Se antaa jäsenillee mahdollisuuden päästä korotukseen, se tarjoaa ihmiselle arvokkaita kokemuksia ja opetuksia, joita hän tarvitsee oppiakseen, ja perhe mahdollistaa uusien lasten syntymisen. Tämä taas on mormoniteologiassa tärkeää, koska jokainen syntynyt lapsi on samalla henki, joka on saapunut tähän maailmaan koetusaikaansa varten.

Kirkko pyrkii vahvistamaan avioliittoja ja perhesuhteita. Aviopuolisoille tarjotaan avioliittokursseja ja erilaisia mahdollisuuksia parantaa parisuhteensa laatua. Kirkon jäseniä opastetaan antamaan aikaa perheelleen. Kirkko suosittelee yhden illan, yleensä maanantai-illan, varaamista erityiseksi perheillaksi, jolloin perheenjäsenet viettävät aikaa keskenään ja joka rauhoitetaan muilta menoilta ja harrastuksilta. Kirkko on laatinut erityisiä perheiltaohjelmia, joissa perheille esitetään mahdollisuuksia keskinäiseen ajanviettoon hengellisen ohjelman ja erilaisten vapaa-ajan harrastusten merkeissä. Perheitä kehotetaan varaamaan aikaa yhteisille aterioille, viettämään keskenään juhlapyhiä ja tekemään yhdessä lomamatkoja ja retkiä. Erityisen tärkeää on MAP-kirkon mielestä perheen hengellisen elämän vaaliminen. Perheitä kehotetaan tutkimaan yhdessä pyhiä kirjoituksia, rukoilemaan yhdessä aamuin, illoin ja aterioilla sekä osallistumaan perheenä kirkon aktiviteetteihin. Toisaalta aviopuolisoita kehotetaan varaamaan aikaa myös kahdenkeskiseen yhdessäoloon parisuhteen vahvistamiseksi.

MAP-kirkko katsoo jokaisella perheenjäsenellä olevan oma roolinsa, jonka alkuperä on Jumalassa. Perheen isän kutsumuksena on toimia perheen päänä, sen huoltajana ja suojelijana. Miehen asema perheen päänä ei kuitenkaan tarkoita hänen mielivaltaista johtoaan. Miestä kehotetaan ottamaan esikuvakseen Kristuksen uhrautuva rakkaus hänen johtaessaan perhettään. Myös perheen muilla jäsenillä tulee olla sananvaltaa perheen asioihin. Isän erityinen hengellinen kutsumus on kuitenkin pappeus. Perheenisä on ennen muuta pappi omalle perheelleen. Hän johtaa perheen rukoushetkiä ja kirjoitusten tutkisteluja, rukoilee perheensä puolesta ja siunaa sitä. Vaimon ensisijainen kutsumus taas on äitiys. Hänen tulee olla hyvä perheenäiti, joka pitää huolta perheen ajallisesta hyvinvoinnista ja kodin siisteydestä sekä lasten kasvatuksesta. Lapsien taas odotetaan toimivan perheensä hyväksi ja tuottavan vanhemmilleen iloa ja mielihyvää. MAP-kirkon perhemallia voidaan siis pitää sangen perinteisenä. Toisaalta käytännön perhemalleihin vaikuttaa tietysti ympäröivä yhteiskunta ja sen arvotukset.

Mormonistinen elämäntapa

MAP-kirkon jäsenet sanovat mielellään, että mormonismi ei ole vain uskonto, se on elämäntapa. Tämä viittaa siihen, että kirkko antaa jäsenilleen yksityiskohtaisia ohjeita heidän elämänvaellustaan varten. Jäsenyys kirkossa on siis kokonaisvaltaista. Toisaalta MAP-kirkon jäsenilleen antamat neuvot ja ohjeet tuskin ovat yksityiskohtaisempia kuin monissa muissa kirkoissa annetut.

Kirkko kehottaa jäsenistöään moraalisesti ja siveellisesti korkeaan elämäntapaan eli noudattamaan n.k. siveyden lakia. Sen perustana ovat pyhien kirjoitusten, ennen muuta Raamatun, sisältämät moraalimittapuut ja ohjeet. Varastamista ja valehtelua paheksutaan. Seksuaalisuuden katsotaan kuuluvan vain avioliittoon. Avioliiton ulkopuolinen ja esiaviollinen seksi, itsetyydytys ja homoseksuaaliset teot ovat kirkon käsityksen mukaan vakavia syntejä. Kirkon jäsenten odotetaan myös pidättäytyvän moraalittomien tai väkivaltaa sisältävien elokuvien, lehtien ja kirjojen sekä tietokoneohjelmien käytöstä.

Homo- ja biseksuaalit ovat tervetulleita MAP-kirkon jäseniksi, mutta heidän odotetaan pidättäytyvän seksuaalisuutensa toteuttamisesta käytännössä. Transsukupuolisuus ei ole este kirkon jäsenyydelle, mutta sukupuolenkorjausleikkaus on peruste erottamiselle. Kirkko ei virallisesti hyväksy keinotekoista syntyvyyden säännöstelyä, mutta käytännössä asia jätetään jäsenten omantunnon asiaksi. Aborttia pidetään moraalisesti vääränä ja jopa murhana. Se voidaan hyväksyä lähinnä vain insesti- ja raiskaustapauksissa.

MAP-kirkko kehottaa jäseniään myös säästäväisyyteen, ahkeruuteen ja uutteruuteen sekä jatkuvaan itsensä kehittämiseen. Kirkon jäsenet ovatkin keskimääräistä paremmin koulutettuja ja usein suhteellisen korkeissa ja hyvin palkatuissa viroissa. Maallista omaisuutta pidetäänkin kirkossa merkkinä siunauksesta ja seurauksena hengellisen elämän vaalimisesta, vaikka korostetaankin, ettei hurskaus aina tuo mukanaan maallista menestymistä. Erittäin tärkeänä pidetään myös alistumista esivallalle ja sen säätämille laeille.

MAP-kirkon jäseniä kehotetaan myös palvelemaan lähimmäisiään käytännön rakkauden teoin sekä tukemalla heitä taloudellisesti. Kuukausittaisen paaston aikana 'säästyneet' rahat tulisi lahjoittaa tarvitseville. Kirkon jäseniä kehotetaan toimimaan sekä kirkossa että yhteiskunnassa aktiivisesti yhteiseksi hyväksi ja toisten parhaaksi. Monet kirkon jäsenistä ovatkin aktiivisia erilaisissa vapaaehtoisjärjestöissä sekä politiikassa.

Jäsenet, jotka eivät noudata kirkon moraalimittapuita, voivat joutua erilaisten kirkkokuritoimenpiteiden kohteiksi. Nämä ulottuvat seurakunnan piispan puhuttelusta ja temppelisuosituksen peruuttamisesta aina kirkon jäsenyydestä erottamiseen asti. Myös kirkon oppien kieltäminen tai sen johtajien avoin arvostelu voi olla peruste kirkkokurille ja jopa erottamiselle. Uudelleen pääsy kirkon jäseneksi on yleensä mahdollista, vaikka se riippuukin väärinteon vakavuudesta. Esim. murhan sovittamista pidetään äärimmäisen hankalana, eikä siihen syyllistynyttä yleensä hyväksytä takaisin kirkon jäseneksi.

 

Viisauden sana

Mormonien arkielämää säätelee pitkälti Viisauden sanaksi (engl. 'Word of Wisdom') kutsuttu, terveellisiä elämäntapoja korostava ilmoitus. Ilmoitus, jonka Joseph Smith ilmoitti saaneensa Kirtlandissa, Ohiossa, 27. helmikuuta 1833, on julkaistu MAP-kirkon pyhiin kirjoituksiin kuuluvassa Oppi ja liitot -kirjassa (Oppi ja liitot, luku 89). Siinä Jumala kehottaa kirkon jäseniä välttämään alkoholin, tupakan ja 'kuumien juomien' käyttämistä. 'Kuumat juomat' on kirkossa yleisesti tulkittu riippuvuutta aiheuttaa kofeiiniä sisältäviksi kahviksiksi ja tee. Aiemmin myös kola-juomat luokiteltiin kielletyiksi, mutta nykyään suurin osa kirkon jäsenistä pitää niitä hyväksyttävinä. Viisauden sanan katsotaan kieltävän tupakan lisäksi myös huumausaineiden käytön.

Viisauden sana kehottaa kirkon jäseniä muutenkin terveelliseen elämään. Kasvinravinnon käyttöä suositellaan, liharuokia kehotetaan käyttämään säästeliäästi ja mieluiten vain talven ja kylmien aikaan sekä nälänhädässä. Viisauden sana on johtanut MAP-kirkon jäsenistön yleisesti terveellisten elämäntapojen vaalijaksi. Kirkon jäsenet pyrkivät syömään terveellisesti, harjoittamaan liikuntaa ja pitämään huolta kunnostaan. Ruumiillista terveyttä arvostetaan, ja epäterveellisten elämäntapojen katsotaan olevan merkki myös hengellisestä kriisistä.

Saadun ilmoituksen mukaan viisauden sana on annettu kirkolle 'tervehdyksenä, ei käskynä eikä pakkona, vaan ilmoituksena ja viisauden sanana' (Oppi ja liitot 89:2). Kirkko hyväksyi kuitenkin helmikuussa 1834 julkilausuman, jonka mukaan viisauden sanan noudattaminen sitoo kirkon jäsenistöä. Kirkon alkuaikoina sitä pidettiin kuitenkin lähinnä suosituksena, ja kirkon varhaisten johtajienkin tiedetään satunnaisesti nauttineen alkoholia ja polttaneen tupakkaa. 1800-luvun loppupuolella viisauden sanan sitovuutta alettiin korostaa n.k. mormonireformaation yhteydessä Utahissa. Nykyään viisauden sanan noudattamatta jättäneitä ei tosin eroteta kirkosta, mutta sen noudattaminen on edellytys temppeliin pääsemiselle.

Jumalanpalvelus

Salt Lake Cityn tabernaakkeli sisältä (2004)

Salt Lake Cityn tabernaakkeli sisältä (2004)

Jumalanpalvelus on tärkein tapahtuma yksityiselle jäsenelle tai perheelle. Jumalanpalvelus eli sakramenttikokous pidetään sunnuntaisin kappelissa, ja sen kesto on noin 70 minuuttia. Ulkopuoliset voivat osallistua siihen. Sakramenttikokous kuuluu koko perheelle, joten lapsetkin pääsevät sinne. Seurakunnan jäseniltä odotetaan osallistumista kokouksiin.

Jumalanpalvelukseen kuuluu laulua, johon koko seurakunta osallistuu, rukouksia, jotka pidetään seurakunnan jäsenten toimesta, sakramentin eli leivän ja veden siunaaminen ja jakaminen ja puheita. Sakramentti jaetaan seurakunnan jäsenille, mutta myös paikalla olevat ei-jäsenet saavat ottaa sakramentin vastaan. Sakramenttikokouksessa on puheita on yleensä kaksi tai kolme, ja ne liittyvät pyhiin kirjoituksiin. Useista kirkoista poiketen ei jumalanpalveluksessa kerätä kolehtia, vaan kirkko kerää kymmenykset ja rahauhrit suoraan jäseniltä.

Joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina on normaalin sakramenttikokouksen tilalla n.k. todistuskokous. Siinä ei ole valmiiksi sovittuja ja valmisteltuja puheita, vaan sakramentin jakamisen jälkeen kuka tahansa kirkon jäsenistä saa astua esiin ja lausua oman henkilökohtaisen todistuksensa. Myös kirkkoon kuulumattomat voivat lausua todistuksensa, mutta korrektina pidetään, että he keskustelevat asiasta seurakunnan johtajien kanssa ennen kokouksen alkua.

Sakramenttikokouksen yhteydessä (yleensä jälkeen, mutta joskus myös ennen) seurakunnassa pidetään pyhäkoulua. Pyhäkoulussa opiskelevat periaatteessa kaikki kirkon jäsenet. Aikuiset opiskelevat omassa pyhäkoulussaan MAP-kirkon pyhiä kirjoituksia ja teologiaa. Opetuksen apuna käytetään kirkon julkaisemia kirjoja ja muuta materiaalia, mutta keskustelut käydään yleensä vapaasti, ja niissä saa esittää erilaisia mielipiteitä. Kirkkoon kuulumattomia ja juuri kirkkoon liittyneitä varten on olemassa n.k. tutkijaluokka, jossa opiskellaan uskonopin alkeita.

Lapset ovat jakautuneina pyhäkoululuokkiin ikäryhmittäin. 3–12-vuotiaat lapset opiskelevat alkeisyhdistyksessä ja 13–17-vuotiaat sukupuolten mukaan jakautuneina Nuorten miesten ja Nuorten naisten toimintaan. Apuyhdistyksessä pojat ja tytöt ovat yhdessä, paitsi 11-vuotiaat, jolloin pojat opiskelevat pappeuden perusteita ja tytöt naisen asemaa. Lasten pyhäkouluissa opiskellaan kirkon historiaa ja oppeja lasten kehitystasolle sopivalla tavalla. Pienten lasten kohdalla opetus tapahtuu pitkälti laulujen ja leikkien avulla, vaikka jo kaikkein pienimmilläkin on lyhyt opetustuokio. Keskeisiä teemoja pienten lasten opetuksessa on taivaallisen Isän rakkaus ja Jeesuksen elämä.

Sunnuntaikokouksiin kuuluvat vielä pappeuskokoukset, jolloin miehet ovat jakautuneina pappeutensa mukaisiin ryhmiin. Näissä keskutellaan seurakunnan käytännön toimista sekä opiskellaan kirkon profeettojen ja opettajien opetuksia. Samaan aikaan naiset ovat kokoontuneina Apuyhdistykseen, jossa keskustellaan uskonnollisten kysymysten lisäksi esim. kodinhoitoon liittyvistä asioista. Lapset ja nuoret ovat samaan aikaan kokoontuneina omaan kokoukseensa, jossa lauletaan ja pidetään puheita.

Erikoisena piirteenä mainittakoon, että temppelipalveluksissa suoritetaan toimituksia myös kuolleiden puolesta. Mormonikirkon opetuksen mukaan kuolleet voivat hyväksyä tai hylätä suoritetut toimitukset vielä tuonpuoleisestakin käsin. Toimitusten uskotaan lisäksi olevan välttämättömiä iankaikkisuudessa tapahtuvia 'korotuksia' varten. Kirkon jäsenet tekevätkin siksi aktiivista sukututkimusta, jotta aiemmin kuolleet voivat päästä osallisiksi mormonikirkon toiminnasta. Näin toivotaan mahdollisimman monen kuolleen pääsevän kastetuksi mormonikirkkoon, vaikka ihminen ei eläessään olisi ollut mormoni. Harri Heino, Mihin Suomi tänään uskoo, 1997.

Henkilöitä

Ensimmäinen nykyajan mormonikirkon 'profeetta' oli Vermontissa vuonna 1805 syntynyt Joseph Smith. Hän oli jossain määrin ristiriitainen henkilö, joka erikoisten uskonnollisten taipumustensa vuoksi erotettiin baptistikirkon pyhäkoulusta v. 1828. Kirkonkirjoihin merkittiin syyksi taikuuden harjoittaminen. Myöhemmin Smith liittyi vapaamuurareihin tai ainakin oli heidän kanssaan tiiviissä vuorovaikutuksessa. Smith joutui elämänsä aikana toistuvasti kahnauksiin etenkin mormonikirkon ulkopuolisten ihmisten kanssa. Ainakin kerran Smith oli myös virallisesti kuulusteltavana - useiden muiden mormonikirkon johtohenkilöiden kanssa - epäiltynä laittomista rahakaupoista joutumatta kuitenkaan oikeuden eteen.

Vuonna 1844 Joseph Smith otettiin illinoisilaisen Carthagen vankilan turvasäilöön moniavioisuudesta syntyneen kiistan vuoksi. Hän odotti siellä oikeudenkäyntiä veljensä Hurymin, John Taylorin ja Willard Richardsin kanssa. Illalla 100-200 henkilön aseistautunut joukkio hyökkäsi vankilaan. Joseph pyrki pidättelemään väkijoukkoa aseenaan revolveri. Muut kolme huoneessa ollutta yrittivät aseistamattomina teljetä ovea. Hurymin saatua oven läpi kuolettavan osuman ja John Taylorin haavoituttua vakavasti Joseph ryntäsi ikkunaan. Hän haavoittui luodeista ja putosi ulos. Joseph ja Hurym saivat ammuskelussa surmansa, mutta John Taylor, josta tuli myöhemmin kirkon kolmas presidentti, jäi henkiin. Joseph ehti ennen kuolemaansa ampua kahta kolmea muuta ihmistä. Smith teki tuolloin vaalityötä päästäkseen Yhdysvaltojen presidentiksi varapresidenttiehdokkaansa Sidney Rigdonin kanssa, ja Smithistä tuli näin ensimmäinen kampanja-aikana väkivaltaisesti surmansa saanut ehdokas Yhdysvaltojen historiassa.

Toinen tunnettu hahmo on kirkon nykyinen johtaja eli 'presidentti' Gordon B. Hinckley. Hänen aikanaan on avattu enemmän mormonitemppeleitä kuin kenenkään muun mormonikirkon johtajan. Vuonna 2000 avattiin 34 temppeliä. Vuonna 2004 presidentti George W. Bush myönsi Hinckleylle korkean kunniamerkin Medal of Freedom tunnustuksena hänen humanitaarisesta työstään.Medal of Freedom Aiheesta muualla

Mormonikirkko Suomessa

Ensimmäiset suomalaiset liittyivät mormonikirkkoon jo 1860-luvulla, kun siihen liittyi Ruotsitssa asuvia suomalaisia. Myöhemmin lähetettiin Ruotsista ensimmäiset lähetyssaarnaaja Suomeen. Ensimmäiset kaksi suomalaista kastettiin kirkon jäseniksi Vaasassa 5. maaliskuuta 1876. Lähetystyö oli Suomessa pienimuotoista aina sotien päättymiseen saakka. Mormonikirkko koki silloin ankaraa vastusta Suomessa, mutta Vaasaan ja Luotoon perustettiin silti pienet seurakunnat. Suomen lähetyskenttä perustettiin 1947 ja kirkko rekisteröitiin 1948 uskonnolliseksi yhdyskunnaksi.

Suomen ensimmäinen mormonikirkkorakennus vihittiin vuonna 1948 Luodossa. 1960-luvulla alettiin rakentaa seurakuntakeskuksia ympäri Suomea, ja nykyisin niitä on 23. Ensimmäinen Suomessa sijaitseva mormonitemppeli, Helsingin temppeli vihittiin käyttöön 22. lokakuuta 2006 Espoossan Karakallio. Koko maailmassa temppeleitä on 124, joista Pohjoismaissa kolme: Kööpenhaminassa, Tukholmassa ja Espoossa.

Suomessa on kaksi vaarnaa, Helsingin vaarna, joka perustettiin 1977, sekä Tampereen vaarna, joka perustettiin 1983n. Vaarna on kirkon itsenäinen hallinnollinen yksikkö, joka koostuu noin kymmenestä seurakunnasta. Suomalaiset johtavat vaarnoja ilman palkkaa. Suomessa on myös Kuopio, Pietarsaaren ja Oulun piirit, mutta piiristä tulee vaarna vasta kun sillä on noin 1 500 jäsentä.

Suomessa tehdään lähetystyötä lähetysjohtajan ja lähetystoimiston johdolla. Suomessa toimivat lähetyssaarnaajat ovat lähes kaikki ulkomailta, mutta myös suomalaisia palvelee Suomessa. Lähetyssaarnaajat ovat pääasiassa Yhdysvalloista mutta heitä on myös muualta maailmasta. Myös nuoret suomalaismiehet ovat ulkomailla lähetyssaarnaajina. Suomessa on tällä hetkellä noin 70 lähetystyötä tekevää lähetyssaarnaajaa.

Lähdeviitteet

Aiheesta muualla

Virallisia sivuja

Kriittisiä näkökulmia

Vastauksia kritiikkiin

 
  
  
  
Tarjoaa Wikipedia, vapaa tietosanakirja. Aiheesta muualla. Kaikki teksti on saatavilla GNU Free Documentation License Aiheesta muualla.